Miltä tuntuisi olla marionetti, siis sellainen sätkynukke, jota joku ohjailee? Naruja liikuttamalla joku toinen päättää mitä teet.
Mitä jos sanoisin, että lähes kaikki, todennäköisesti myös sinä, olet tällainen marionetti. Maan päällä marssii oikea marionettiarmeija! Todennäköisesti et edes tiedosta sitä. Ihmistä ohjailee monenlaiset asiat; teemme päätöksiä mainosten perusteella, muodostamme mielipiteitä uutisten perusteella jne. useinkaan miettimättä ja kyseenalaistamatta asioita itse. Mutta sanoisin, että tämän tapainen ulkopuoleltamme tuleva ohjailu ei ole edes pahimmasta päästä. Pahinta on sellainen, mitä kaikista vähiten osaamme ajatella. Asia, joka on niin lähellä meitä, että pidämme sitä täysin omanamme ja luonnollisena, emmekä hoksaa, että emme hallitse asiaa lainkaan itse. On asia, jonka suhteen olemme antaneet ohjakset pois omista käsistämme ja mikä pahinta, naruista vetelevät KAIKKI muut ihmiset ja ympärillämme olevat asiat paitsi me itse. Mitä läheisempi ihminen tai asia on, sen vahvempi naru sillä on käsissään. Jos et ole jo arvannut mistä on kyse, kerron sen sinulle nyt: Kyseessä ovat meidän omat tunteemme!
Oletko koskaan miettinyt asiaa? Mistä tunteet aiheutuvat? Mikä tekee sinut iloiseksi, onnelliseksi, vihaiseksi, surulliseksi, ahdistuneeksi, masentuneeksi jne.? Lähes poikkeuksetta tunteen aiheuttaa joku ulkopuolellamme oleva asia/ihminen. Lyhyesti prosessi menee niin, että ulkopuolellamme tapahtuu jotain, sanotaan vaikka, että läheisesi sanoo sinulle rumasti. Uskomusjärjestelmäsi aiheuttaa sinulle salamana asiasta negatiivisia ajatuksia, mistä johtuu, että joko suutut tai pahoitat mielesi. Et voi sille mitään, koska sinut on ohjelmoitu niin. Monestiko olet kuullut sanottavan, ettei tunteilleen voi mitään. Mitäpä jos kerron, että ehkäpä niille sittenkin voi tehdä jotain ;)
Eikö tunnu hullulta, että iso osa elämästämme (tunteet siis) on toisten hallinnassa. On kuin joku painaisi nappia joka käskee sinun olla vihainen, surullinen, iloinen, ja niinpä sinä toimit sen mukaan. Eikö olisi tosi siistiä, jos saisitkin oman elämäsi ja omat tunteesi omiin käsiisi ja riipisit sinua ohjailleet narut irti toisten käsistä! Sen jälkeen voisit itse päättää, milloin tunnet mitäkin. Älä ymmärrä väärin, että tunteet olisivat huono juttu, eivät ne ole. Huonoksi ne tekee se, että et hallitse niitä itse, ettet voi itse päättää milloin olet onnellinen ja iloinen tai tarvittaessa surullinen tai vihainen. Elämä on loppupeleissä aika lyhyt, ja siitäkin käytämme n. 1/3 nukkumiseen. Eikö olisi paljon siistimpää valita olla onnellinen ja iloinen suurimman osan tuosta kohtuullisen lyhyestä ajasta, riippumatta siitä, keitä on tai mitä tapahtuu ympärillämme?
Ihmiset toimivat omista uskomusjärjestelmistään käsin. Meidät on vauvasta (ja ennen syntymää) lähtien ohjelmoitu tiettyy malliin, jonka mukaan toimimme ja reagoimme. Sitten heijastamme noita uskomuksia toisiin ihmisiin. Haluamme ja oletamme, että toiset toimivat meidän ohjelmointimme mukaan, vaikka se on täysin yksilöllistä niin kuin DNA. Minkä takia toisen ihmisen tarvitsee muuttaa tunnetilaansa sen takia, miten meidät on ohjelmoitu ja mitä uskomuksia meille on syötetty. Ei ole helppoa päästä tilanteeseen, jossa MIKÄÄN ulkopuolinen ei vaikuta meihin ellemme itse niin halua, ja harva tässä onnistuukaan (paitsi hyvin kehittyneet yksilöt). Mutta se mikä on mahdollista, on soveltaa tätä pienessä mittakaavassa. Jos joku arvostelee sinua, se johtuu siitä, että hänellä itsellään on jokin näkemys (uskomus) siitä miten asioiden pitäisi olla, mutta se ei missään nimessä ole totuus. Ohita tällainen kommentti. Jos joku kehuu sinua, se on seurausta samanlaisesta kaavasta, ja vaikka kehu tuntuukin hyvältä, ohita se ilman sen suurempaa tunnetta, koska se oli jälleen kerran toisen näkemys, muttei ehdoton totuus. Tarkkaile ympäristöäsi ja jos luettuasi tai kuultuasi jotain, sinussa herää tunne, tunnista se ja mieti, mistä se johtuu. Saa itsesi kiinni siitä, että jokin sinun ulkopuolellasi oleva asia aiheutti tämän tunteen. Tunnistaminen on jo iso alku.
On paljon helpompaa ja mukavampaa elää, kun hallitsee tunteitaan arjessa. On mukavaa, jos jokainen pieni arjen asia ei aiheuta ärsytys- tai vihanapin painallusta. On helppoa ajatella miksei me voitaisi kuitenkin jättää positiiviset reaktiiviset tunteet jäljelle, eli jos lapsemme saa hyvän numeron koulusta tai saamme ylennyksen voisimme tuntea iloa ja onnea. Tähän liittyy kuitenkin kompastuskivi, jos emme huomaa asiaa; jos jokin asia aiheuttaa meissä positiivisen tunteen, sen vastakohta herättää vastaavasti vastakkaisen tunteen. Eli jos lapsi joku päivä saakin huonon numeron tai jos saamme potkut tai meidät "alennetaan" töissä, petymme tai jopa suutumme. Iloitse toki, mutta iloitse, koska se on oma valintasi, älä automaattisesti siksi, että jotakin sinun ulkopuolellasi tapahtui.
Rakkaudella <3
