Peilistä katsoo kiloja ja ryppyjä kerännyt neljääkymppiä (ja jonkun lehden mukaan keski-ikää?!?) lähestyvä nainen. Kuka tuo outo olento on? Vanhat vaatteet eivät mahdu enää tämän oudon kehon päälle ja uusien on pakko olla vähän väljiä, jotta peittäisivät edes osan vyötärölle kerääntyneistä makkaroista ja selluliiteista. Kun hahmo poistuu peilin edestä, tilalle astuu alle kolmikymppinen nuori nainen, joka tunnistaa itsessään vielä nuoruuden ja jopa lapsuuden innostuksen, elinvoiman, hoikkuuden ja kauneuden. Mitä ihmettä on tapahtunut?
Tuskin tämä kohtaus pätee vain omaan elämääni, luulen (ainakin LUULEN), että on muitakin jotka ovat kokeneet saman tilanteen elämässään.
Olen viime aikoina useaan otteeseen törmännyt sisäisen ja ulkoisen elämän ristiriitoihin, joita ihmisillä tuntuu olevan aika paljon, myös itselläni. Tarkoitan tässä ristiriidalla sitä, että sisällään tuntee olevansa jotain muuta kuin mitä ulkoinen todellisuus heijastaa tai näyttää. Tai että haluaisi olla jotain muuta kuin on. Hyviä esimerkkejä ovat liikakilot/ylipaino, ikääntymisen merkit, homoseksuaalisuus ja viat tai puutteet omassa kehossa. Kehoon liittyvien ristiriitojen lisäksi voi olla myös elämäntilanteeseen liittyviä ristiriitoja, esim. tunne siitä, ettei elä sellaista elämää kuin haluaisi ajatuksella "tämä ei ole minun näköistäni elämää" tai tuntee elävänsä "jonkun toisen elämää". Tilanteita on monia. Hyvin usein on myös kyse meidän omasta ajatuksestamme: "mitä muut ajattelevat".
Useat sisäisen ja ulkoisen elämän ristiriidat saattavat aiheuttaa tunteita vitutuksesta ahdistukseen, jopa masennukseen ja itsetuhoisuuteen. Mitä suurempi ristiriita on, sitä voimakkaamman tunteen asia aiheuttaa. Jos on muutama liikakilo, asia saattaa aiheuttaa ärsytystä ja vitutusta, mutta jos kiloja on reilusti liikaa, ihminen saattaa ahdistua pahastikin. Mutta mitä ihminen alkaa tekemään tällaisessa ristiriitatilanteessa? Vaihtoehtoja on ainakin 3:
1. Jatkaa elämistään ristiriidassa tekemättä muutosta, tuntien ahdistusta ja muita epämiellyttäviä tunteita edelleen ja yhä voimakkaammin.
2. Alkaa muuttamaan ulkoista todellisuutta silloin kun se on mahdollista ts. aletaan laihduttamaan, tehdään kauneusleikkauksia ja korjauksia, erotaan, myydään omaisuutta, muutetaan, vaihdetaan työpaikkaa jne.
3. Kääntyy sisäänpäin, muuttaa jotain itsessään ja hyväksyy tilanteen sellaisena kuin se on, jolloin ulkoiset olosuhteet eivät muutu, mutta ristiriita katoaa ja tilalle tulee tyytyväisyys.
Mikä näistä on paras tapa minun mielestäni? Yhtä vastausta on vaikea antaa, koska jokainen tilanne on erilainen. Mutta useimmissa tapauksissa ensimmäistä vaihtoehtoa en voi kuitenkaan suositella. Jos elämäänsä ei ole tyytyväinen, jotain kannattaa tehdä. Joskus ulkoisten olosuhteiden muuttaminen on helpoin ja nopein tapa saada sisäinen ja ulkoinen maailma tasapainoon. Se on usein myös "turvallisin" tapa, koska itsensä muuttaminen sisäisesti on joskus pelottavaa ja haastavaa. Itse olen kuitenkin kokemuksesta todennut, että asioiden hyväksyminen ja sisäisen maailman muuttaminen on monissa tapauksissa paras tapa. Ja sitten kun sisäisen maailman on muuttanut, usein myös ulkoinen seuraa perässä. Toki, jälleen täytyy muistaa tapauskohtaisuus. Kannattaa miettiä, mikä on järkevin tapa lähteä poistamaan sisäistä ristiriitaa kussakin tapauksessa. Mutta vaikka lähtee heti muuttamaan ulkoisia olosuhteita, muutos voi tapahtua pehmeämmin, jos samalla tekee sisäistä työtä tilanteen hyväksymiseksi siinä hetkessä. Motivaatiolla on suuri merkitys muutoksen onnistumisessa. On iso merkitys sillä, meneekö asioita kohti vai pois päin jostain. Pois päin meneminen on usein pelkolähtöistä, joka ei ole välttämättä paras tapa. Mutta jos lähtee jotakin asiaa kohti, se tapahtuu usein rakkaudesta ja näin ollen onnistuu suuremmalla todennäköisyydellä.
Tilanteessa, jossa sisäinen ja ulkoinen maailma eivät kohtaa tarvitaan itsemyötätuntoa ja rakkautta itseään kohtaan, uskallusta olla oma itsensä. Nykymaailmassa olemme hyvin usein liian kiinnittyneitä ulkoiseen elämään, se miltä näytämme ja mitä omistamme. Tärkeintä omassa hyvinvoinnissa on kuitenkin se, miltä meistä sisimmässämme tuntuu. Ja mahdollisuutta ja rohkeutta ilmentää tätä sisäistä tunnetta myös ulospäin. Ja yksi tärkeimmistä: LAKKAA VÄLITTÄMÄSTÄ SIITÄ, MITÄ MUUT AJATTELEVAT (jo yksistään tämä poistaa itseltäni monta ristiritaa)! <3
Vanha viisaus sanoo, että hyväksy asiat joita et voi muuttaa. Se on ainoa tapa löytää tyytyväisyyttä jokaiseen hetkeen. Sen ymmärtäminen, että jos jotakin asiaa ei voi muuttaa, ainoa mahdollisuus on hyväksyä tuo hetki ja tilanne sellaisena kuin se on, on jo iso oivallus tyytyväisempään ja ristiriidattomampaan elämään. Tilanteen hyväksymisen jälkeen voi alkaa tehdä haluamiaan muutoksia myös ulkoisessa maailmassa.
Kun poistun peilin äärestä, unohdan sen miltä näytän ja voin olla oma itseni ja ilmentää ulospäin sitä, mitä sisälläni on. Siinä vaiheessa ei ole enää minun ongelmani, jos joku toinen ajattelee minun vanhentuneen ja lihoneen, tärkeintä on mitä itse ajattelen itsestäni. C'est la vie!
Rakastetaan itseämme sellaisina kuin olemme, ehdoitta! Sillä ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa elää tai yhtä oikeaa ihmisen mallia, olemme jokainen erilaisia ja arvokkaita. Tärkeintä on, että elämme oman näköistä elämää. Joskus se voi vaatia ulkoisten olosuhteiden muuttamista, mutta kehotan silti aloittamaan itsestä niin voi huomata ihmeitä tapahtuvaksi ;)
Rakkaudella <3
P.S. Ja tiedän, asiat eivät useinkaan ole yksinkertaisia, mutta jostain kannattaa aloittaa ja tarvittaessa pyytää apua ammattilaiselta joka johdattaa oikealle polulle <3
