đź’–đź’–đź’–đź’–đź’–
Olen vetänyt viime kuukaudet niin sanotusti henkeä. Siksi tekstiäkään ei tänne ole tullut. Silloin tällöin on kyllä jokin aihe tullut mieleen, mutta tekstiksi asti se ei ole päätynyt. Nyt kuitenkin vallitseva tilanne maailmalla sai myös kirjoitussormeni heräämään.
Näen nyt, että tämä "hengen vetäminen" valmisti minua selkeästi tähän hetkeen ja näihin maailman tapahtumiin. Tässä hetkessä on itselleni tullut paljon ajatuksia. Mutta ihme kyllä, ne eivät ole pelko-ajatuksia, ei paniikkia, ei hätää, ei huolta, ei ahdistusta(joka on elämässäni ollut varsin tuttu kaveri). Vain ihmeellinen luottamuksen ja rauhan tunne vaikka maailma ympärillä kuohuu. Samalla tulee miettineeksi omia arvojaan ja sitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Mitä ilman pärjäisin? Mitkä asiat tekee onnen? Mistä hyvä elämä muodostuu? Kun asioita väkisinkin nyt riisutaan meidän elämästämme, voi miettiä mitä jää jäljelle. Jos olemme tähän asti koostaneet elämämme työstä, lukuisista harrastuksista, menoista, materiasta, perheestä jne. ne ovat myös väkisinkin luoneet jonkinlaista identiteettiä, kuorta oman itsemme ympärille. Nyt kun tuo kuorikerros viedään meiltä väkisin pois, mitä jää jäljelle? Onko kuitenkin niin, että jokin ydin pysyy samana, vaikka meiltä niin monia rooleja nyt viedäänkin väkivalloin?
Itse olen purkanut noita kuoria ja rooleja jo pitkään. Uskon, että mm. siksi tämän hetkinen tilanne ei aiheuta suurta hätää eikä paniikkia, vain outoa tyyneyttä. On upeaa huomata, että vaikka elämän riisuisi kuinka alastomaksi, niin se mitä jää jäljelle on kaiken ydin, kaikkein olennaisin; Minä Itse. Se pysyy vaikka olosuhteet ympärillämme muuttuu kuinka radikaalisti. Minä ei tarvi mitään ollakseen olemassa ja elääkseen täysillä. Sen ei tarvitse tehdä mitään osoittaakseen ja todistaakseen olemassaolonsa ja täydellisyytensä, sillä se on jo sitä. Se on elämä itse, jolle riittää pelkkä olemassaolo. Kun sen oivaltaa, herää myös aito, syvä kiitollisuus olemassaoloa ja elämää kohtaan. Kuinka hienoa on pelkästään se, että saa olla olemassa, ilmentää elämää. Siihen ei tarvita mitää ulkoista. Kehomme tosin tarvitsee ravintoa, suojaa ja lämpöä, mutta Minä ei sitä tarvitse. Me voimme nauttia ja pitää monista asioista, mutta se on eri asia kuin tarve. Suurin osa siitä mistä me elämämme tällä hetkellä muodostamme on vain halua. Sen osoittaa mm. tämän hetkinen poikkeuksellinen maailman tilanne; hyvin suuri osa nyt suljetuista toiminnoista ja palveluista rajoittaa ennen kaikkea näitä mielemme haluja: matkailu, viihde, kulttuuri, urheilu... Totta kai näiden sulkeminen vaikuttaa välillisesti myös todellisiin kehomme tarpeisiin, kun toimeentulo on monella vaarassa. Mutta nyt tarkoitan kuitenkin Minän todellisia tarpeita, jolle riittää pelkkä olemassa olo. Tämä Minä katselee maailman menoa mielenkiinnolla hetki kerrallaan mitä tapahtuu. Tämä taas ei tarkoita sitä, että vähättelisi tilanteen vakavuutta. Monin tavoin tilanne on hyvinkin vakava monella eri tasolla.
Jotain suurta on maailmassa ja elämässä tapahtumassa. Merkit ovat jo pitkään olleet menossa tätä kohti. Kuinka monesti on kuultu, että ihmisten/maailman olisi pydähdyttävä hetkeksi, jotta asiat muuttuisivat. Nyt se pysähtyi. Nyt on aika ja mahdollisuus muutokselle, jos ihmiset vain sitä haluavat ja ovat valmiita ajattelun muutokselle. Muutos voi tapahtua hyvään suuntaan, jos muistamme puhaltaa yhteen hiileen, toimia yhdessä toisiamme auttaen.
Ihmisillä on tapana ajatella itsekkäästi ja yksi syy nykyiselle paniikille ja hädälle on tämä itsekkyys. Asia tulee niin lähelle meitä ja tämä sairaus voi todellakin tulla meille ja läheisillemme ja läheisiämme (tai me itse) saattaa jopa menehtyä. Niin kauan kuin jokin tauti pysyy eri mantereella, täällä ei hätäillä. Nyt on kuitenkin toisin. Jos kuitenkin pystymme näkemään asian laajemmin koko maailman mittakaavassa, voimme nähdä toisin; elämässä on ollut ja tulee aina olemaan tämän kaltaisia aaltoja, jotka tappavat ihmisiä ja mullistavat maailmaa. Jos pystymme näkemään itsemme osana maailmaa ja koko maailman kaikkeutta, paniikin tunne voikin hellittää; ei olekaan kyse minusta vaan elämästä itsessään. On kyse elämän kiertokulusta, syntymän ja kuoleman maailmasta. Näin tapahtuu myös eläinmaailmassa, kun eläinkannat pienenevät ja suurenevat aallon lailla. Ihminen vain kuvittelee olevansa liian erityinen, jotta meille voisi näin käydä ja tämän liikkeen voisi millään tavalla hyväksyä. Ja yksi syy, miksi ihmisille tapahtuvaa katastrofia ei monen mielestä voi hyväksyä saatikka verrata muuhun eläinmaailmaan on meidän mielemme; meidän kykymme ajatella, kommunikoida, elää tulevaisuudessa ja menneisyydessä. Jos meillä ei olisi näitä kykyjä eläisimme hetkessä ja moni asia menettäisi sen merkityksen, joka niillä nyt on. Jos jäniksillä olisi samat kyvyt kuin ihmisellä, miltä jänisrutto mahtaisi niistä tuntua. He murehtisivat kuinka heidän nyt käy, säilyykö minun perheeni, entä jos ei löydykään ruokaa? Ja jos rutto vie jänisperheen, jänikset olisivat surun murtamia loppuelämänsä ja meillä olisi suuri joukko massasurmasta selviytyneitä, elämäänsä uudelleen rakentavia, mutta masentuneita jäniksiä. Mutta toisaalta, koska meille on annettu tämä upea lahja nimeltään mieli, meidän tulisi käyttää sitä nyt hyviin tarkoituksiin. Me voimme auttaa toisiamme, luoda jotain uutta ja upeaa, levittää rakkauttamme ja apuamme.
Oma rauhan tunteeni tulee mm. siitä, että oivaltaa kaiken olevan juuri niin kuin elämä on tarkoittanut. Elämä voi heittää meitä suuntaan jos toiseen, mutta ei koskaan sattumanvaraisesti. Asiat järjestyy tavalla tai toisella. Ihmisiä kuolee (syntymän ja kuoleman laki), omaisuutta menetetään, mutta elämä itsessään, joka mekin olemme, pysyy. Me olemme osa kaikkeutta, joka varmistaa olemassaolonsa tavalla tai toisella. Näkyvän maailman muuttuminen on osa luonnollista elämää ja juuri nyt tapahtuu isoja muutoksia. Todennäköisesti kuitenkin ennen pitkää palataan taas takaisin "normaaliin" elämän rytmiin. Itse kuitenkin toivoisin, että suuri osa ihmisistä ei "palaisi" enää mihinkään vanhaan, vaan katselisi tästä kaikesta oppineena maailmaa ja elämää toisin, uudistunein silmin.
Ehkä nyt on tullut maailman aika herätä ja muuttaa suuntaansa kohti kestävämpää ja tietoisempaa elämää 💖💖🙏
Rakkautta ja rauhaa 💗💗🙏
