Oikeissa olosuhteissa jokainen voi kukoistaa

Jokainen ihminen on erilainen. Tässä maailmassa tai todellisuudessa ei ole olemassa kahta TÄYSIN samanlaista ihmistä. Vaikka olisi kyseessä kaksoset, jotka elävät samanlaisessa ympäristössä, heistä kehittyy kuitenkin kaksi erilaista yksilöä, jotka kokevat ja näkevät asiat eri perspektiivistä ja näin ollen keräävät itselleen erilaisia havaintoja ja kokemuksia. Ja näin heistä tulee uniikkeja yksilöitä. Jokainen meistä on täysin uniikki, erilainen ihminen. Näin on tarkoitettukin. Ei meidän ole tarkoituskaan olla samanlaisia, vaikka sitä kovasti yritetään...

Jos et ole vielä huomannut, niin kerronpa sen nyt, että tämä yhteiskunta yrittää ajaa meitä samaan muottiin. Jokaisen pitäisi olla samanlainen ja mukautua samanlaiseen "normi" elämään. Jos et mukaudu, olet outo. Ja tämähän alkaa jo vauvana; kehityksen pitää pysyä kaikessa suhteessa käyrällä, muutoin lapsi ohjataan jos jonkinlaiseen terapiaan (toki se on ihan hyvä jos näin saadaan jotain sairauksia kiinni, jotka voidaan varhaisessa vaiheessa paremmin hoitaa, mutta tämä on taas eri asia). Oma lapsi alkoi kävelemään vasta puolitoista vuotiaana, johtuen varmastikin alkuvaiheen lonkkalastahoidosta ja muutoin kiireettömästä luonteesta (joka oli havaittavissa jo vatsassa ja näkyy edelleen). Kuitenkin tämän "viivästymisen" takia ehdittiin käydä jo fysioterapeutillakin. Itse en ollut missään vaiheessa huolissani, koska tunsin lapseni taustan ja rauhallisen luonteen. Ja btw, hyvin poika 12v nykyään kävelee ja juoksee ;)

Jossain vaiheessa sitten alkavat aamuherätykset (viimeistään koulussa, jos lapsi ei ole päiväkodissa). Aamulla ärtyisänä kesken unien heräävä lapsi on ongelma tapaus. Lisäksi sille ärtyisälle lapselle pitäisi pakkosyöttää aamiaista, koska "aamiainen on päivän tärkein ateria" ja aamupala nyt vain pitää syödä! Tai sitten taistelet lapsen kanssa, kun hän ei halua mennä päiväkotiin, koska siellä on pakko syödä aamiasta. Taas on "vaikea" lapsi. Tai jos lapsi ei halua millään mennä päiväkodissa nukkumaan päiväunia (nukkuu riittävästi yöllä), hän aiheuttaa ongelmia muun päiväkodin toiminnan kannalta -> ongelmalapsi.

Koulussa terveydenhoitaja jaksaa aina muistuttaa "että kun se aamiainen pitäisi syödä". Entä jos lapsi vain kuuntelee luontaista rytmiään, eikä keho vain kaipaa vielä aamuvarhaisella ravintoa? Koulussa myös kaikkien pitäisi käyttäytyä tasan samalla tavalla ja oppia samalla tavalla ja tehdä kaikki samat jutut kuin kaikki muutkin, sillä nämä jutut kuuluu opintosuunnitelmaan ja yleisiin sääntöihin. Ja jos joku ei vain taivu näihin kaavoihin, hän on ongelmalapsi "josta ei tule mitään" ja lopulta hänellä diagnosoidaan joku sairaus, jota voidaan hoitaa lääkkeillä. Vähintäänkin tämä erilaisuus näkyy todistuksissa, joka voi pahimmillaan määrittää koko lapsen tulevaisuuden, vaikka numerot antavat hyvin suppean ja eriarvoisen näkemyksen lapsen taidoista ja lapsesta yleensä. Jos eri eläimille annettaisiin arvosanat oppiaineina lentäminen ja uiminen, esim. kissa saisi tällöin todella heikot arvosanat, jotka määrittäisivät kissaa pahimmillaan lopun elämää eikä huomioi kissan ominaisia taipumuksia. Ei se, että me emme ole hyviä kaikessa, tee meistä sen huonompia ihmisiä. Joskus vain arvioitavat oppiaineet eivät ole meille luontaisia, jolloin meidän vahvuutemme jäävät pahimmillaan uinumaan koko iäksi.

Antaa kaikkien kukkien kukkia, ja jokaisen tavallaan 💛

Jo lapset sairastuvat ahdistukseen ja masennukseen. Onko se ihme, jos lapsen luontaiset ominaisuudet pitää hukuttaa kaiken keinotekoisuuden alle eikä hänen ominaisuuksiaan tueta, jotta lapsi voisi kehittyä omaa polkuaan itselle luontaisella tavalla (toki sairastumisen syitä on varmasti muitakin, mutta ei kannata vähätellä sen vaikutusta, että ihminen elää itselleen sopimattomassa ympäristössä itselleen sopimattomalla tavalla). Moniko aikuinen ahdistuu ja masentuu (tämän takia syö pahimmillaan loppuelämän lääkkeitä), kun ei vain sopeudu tämän maailman "normiin". Meille on niin syvälle juurtuneet käsitykset siitä, mikä on normaalia, että unohdamme jokaisen ihmisen uniikin olemuksen. Kasvi- ja eläinmaailmassa on eri vyöhykkeiden lajeja ja sitä pidetään normaalina. Jopa jokaisella kasvilla on omat hoito-ohjeensa, paljonko kastellaan, paljonko tarvii valoa jne. Ja jos aurinkoisen ja kuivan paikan kasvi laitetaan väkisin samaan paikkaan pimeän ja kostean paikan kasvin kanssa, on lähes varmaa, ettei toinen menesty, vaan se kuihtuu, kituu ja kuolee pois. Koko maailman mittakaavassa tietyillä alueilla kukoistaa tietyt lajit ja tämä jopa opetetaan koulussa. Mutta mikä ihme se on, kun on kyse ihmisestä! Unohdetaan, että myös me olemme yksilöitä, myös meillä jokaisella on omat tarpeemme. Myös meistä jokainen kukoistaa parhaiten itselle omimmalla maaperällä, mikä se sitten kenellekin on. Ja jos meidät laitetaan samoihin olosuhteisiin kaikkien muiden kanssa, "ruokitaan" meitä samoilla asioilla, ei ihme, että osa kärsii ja kituu, joka ihmisillä ilmenee mm. ahdistuksena, masennuksena ja häiriökäyttäytymisenä.
Ja tämä sama kasvupaikka samoine "lannoitteineen" on pahimmillaan meillä mm. päiväkoti- ja kouluympäristö ja armeija, joihin jokaisen on mentävä. Mutta myös yhteiskunnan paineet yleisesti luovat meille huomaamattamme näitä samoja "pakkoympäristöjä". Emme oivalla, että paha olomme usein johtuu siitä, että pakotamme itsemme (mm. ympäristön ja yhteiskunnan luomien odotteiden vuoksi) johonkin sellaiseen, mikä ei olekaan meille hyväksi ja meille luontaista. Ajattelemme vain, että MINUSSA on jotain vikaa, vaikka kenessäkään meissä ei sinänsä ole mitään vikaa, olemme vain erilaisia, niin kuin meidän kuuluukin olla! Mutta siitä ei paljon puhuta.

Mikään, mitä me tässä maailmassa tällä hetkellä havaitsemme, ei ole sellainen pakko, johon taipumattomuus tekisi meistä mitenkään outoja. Jos on syntynyt, niin tämän kehon kuolema on ainoa asia, joka tapahtuu meille kaikille ja mikä meille jokaiselle on varmasti yhteistä. Kaikki muu on muuttuvaa ja kehittyvää, mutta silti ihminen ajattelee, että kaikki tämä on normaalia mitä juuri nyt tapahtuu ja kuinka asiat hoidetaan ja että siitä poikkeaminen olisi jotenkin epänormaalia tai luonnotonta tai jopa mahdotonta. Ehkä se onkin enemmän se ongelma, että uskomusjärjestelmämme on luotu niin vahvaksi, että pidämme meille outoja asioita jopa mahdottomina, vaikka oikeasti mikään ei ole.

Me vain elämme tietyssä mielessä keinotekoisessa todellisuudessa, jota me pidämme normaalina ja siitä poikkeaminen jopa diagnosoidaan sairaudeksi vaikka enemmänkin on luonnotonta ajatella, että taipuisimme kaikki samoihin kaavoihin luonnollisen erilaisuutemme takia.

Lopuksi haluan vielä palata koulumaailmaan, koska nyt etäkoulun aikana tuo aihe on kirvoittanut muutoinkin paljon keskustelua. Omasta mielestäni, jos lapsille ja nuorille halutaan taata samanarvoiset mahdollisuudet oppimiseen, silloin täytyisi nimenomaan huomioida jokaisen erilaisuus ja mukauttaa oppimistapaa jokaiselle sopivaksi. Ja samoin tuoda joustoa oppiaiheisiin jo ala-asteelta lähtien; annettaisiin jo varhaisessa vaiheessa lapsen syventyä niihin aiheisiin, jotka sitä kiinnostavat ja oppia niitä niillä tavoilla jotka kenellekin on sopivia. Tällä hetkellä oppiaineskaala on kuitenkin aika suppea, eikä koulussa opiskeltavat aineet käsitä kuin murto-osan siitä, mikä maailmassa on mahdollista. Näiden harvojen oppiaineiden perusteella kuitenkin lasta arvostellaan koko lapsuus ja nuoruus, joka lyö aika vahvan leiman lapseen ja siitä kasvavaan aikuiseen.

Lopuksi; jotkut jutuista saattavat olla hieman kärjistettyjäkin ja täytyy muistaa, että monet lapset, nuoret ja aikuiset ovat tyytyväisiä ja onnellisia elämäänsä. Silloin tämä nykyinen malli sopii heille ja sekin on mahdollista ja ok.  Mutta emme voi sulkea silmiä siltä suurelta joukolta ihmisiä, jotka voivat huonosti sen takia, etteivät syystä tai toisesta sopeudu ja samaistu vallitseviin olosuhteisiin ja järjestelmiin. Mikä tahansa järjestelmä, instituutio, tapa tai olosuhde se onkaan, osa sopeutuu siihen, osa ei. Mutta se ei tee kenestäkään välttämättä sen sairaampaa, oudompaa, friikimpää tai erilaisempaa kuin kenestäkään muustakaan. ME VAIN OLEMME ERILAISIA. Eikä ketään pitäisi pakottaa samaan muottiin, oli kyse sitten koulumaailmasta tai muusta yhteiskunnallisesta näkemyksestä. Jokaiselle pitäis antaa mahdollisimman tasa-arvoinen mahdollisuus kulkea omaa, itselle sopivaa polkuaan.

Rakkaudella 💖💖💖

Mm. nykyinen koulujärjestelmä tarjoaa ehkä tasapuolista opetusta kaikille, mutta se ei tarkoita, että se olisi kaikille oikeudenmukaista ja johtaisi saman arvoiseen lopputulokseen.