Useimmissa kohtaamissamme asioissa mielemme luo tilanteesta jonkin mielikuvan, ajatuksen tai tunteen. Jos tilanne on ennestään jollakin tavalla tuttu, reaktioomme usein vaikuttavat aiemmat uskomuksemme, tietoiset tai tiedostamattomat. Jos taas tilanne on täysin uusi, voimme suhtautua tilanteeseen enemmän intuitiolla, vaistolla.
Kun on ryhtymässä johonkin, olisi tärkeää kuunnella sisintään päätöksenteossa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että sisällämme vallitsee (ainakin) kaksi "ääntä". On luontainen ns. intuition ääni, joka perustuu vaistoon, tuntumaan yms. selittämättömään tunteeseen siitä, miten tulisi toimia. Usein sanotaan, että intuitioon (vaistoon) kannattaa luottaa. Omassa elämässäni olen oppinut yhä useammin kuuntelemaan tätä ääntä, koska jos en ole, asiat ovat usein menneet vaikeamman kautta.
Meillä on kuitenkin myös sisäinen ääni, joka on eri asia kuin intuitio. Se on egon ääni, uskomusten ääni. Uskomukset ovat yleensä haitallisia malleja, jotka olemme oppineet lapsuudessamme ja nuoruudessamme ja toimimme, ajattelemme ja suhtaudumme itseemme ja ympäristöömme niiden mukaisesti. Tätä ääntä kuuntelemalla emme todennäköisesti pääse oikeaa paikkaan, tai ainakin tie saattaa olla kivisempi. Tämä ääni herättää meissä turhia epäilyjä pelkoineen ja ennakkoluuloineen. Otan kaksi esimerkkiä erotellakseni nämä kaksi toisistaan.
Esim.1
Olet kyllästynyt omaan olemukseesi ja haluaisit saada aikaan muutosta. Haluat hieman laihtua ja sen myötä ajattelet saavuttavasi hyviä asioita elämässäsi. Mieleesi tulee lähteä kuntosalille. Sinulla on asiasta halua ja intoa ja sinusta tuntuu, että nyt on oikea aika toteuttaa elämänmuutos. Viime hetkillä kuitenkin mieleesi alkaa tulemaan epäilyjä: "Onko minusta tähän? Olen aina ollut lihava, en usko että pystyn laihduttamaan niin kuin toiset. Miten kehtaan mennä tämän näköisenä kuntosalille? Kaikki tuijottaa ja ajattelevat että mitä tuo läski täällä tekee, eihän se osaa tehdä mitään, lopettaa kuitenkin kohta ja palaa pulla pussinsa ääreen. Tuskin se elämä tästä mihinkään paranee vaikka kuinka kuntoilisin."
Esim. 2
Olet etsimässä uutta työtä. Silmääsi osuu ilmoitus, joka alkaa houkuttelemaan. Se ei tosin ole yhtä hyvin palkattu kuin edellinen työsi, mutta tämä juttu tuntuu hyvälle, omalle. Innostut asiasta mielessäsi. Sillä hetkellä kun pitäisi alkaa tekemään hakemusta, mieleesi alkaa tulvimaan ajatuksia:"Niin mutta eihän tässä tienaa niin hyvin. Onkohan musta tähän? Vaatimuksetkin on aika korkeat, nehän nauraa mulle kun laitan oman surkean CV:ni hakemuksen liitteeksi. Tiedän kyllä että olen hyvä tyyppi, mutta kun mun kokemus on ihan onneton. En mä varmaan osais tehdä siellä mitään. Ei tää varmaan oo hyvä juttu. Parempi pysyä tutussa ja turvallisessa työpaikassa."
Ei varmaan ole vaikea arvata kummastakaan esimerkistä, milloin kyseessä on intuitio ja kummassa ego, vanhat uskomukset, nostavat päätään ja kamalan metelin päämme sisällä peittäen intuitiomme innostuneen äänen. Lopulta egomme on pitänyt asiasta niin suurta meteliä, että luovumme ajatuksesta ja jatkamme samaa vanhaa mallia.
Kuinka sitten erottaa milloin on kyse intuitiosta ja milloin ei-niin-hyvää-tarkoittavasta egosta? Se ei varmasti ole aina helppa, mutta itseään kuuntelemalla ja oppimalla tunnistamaan omia reaktioitaan äänten erottaminen helpottuu. Intuitio on usein innostava ja intuition äänestä kertoo vahva positiivinen tunne. Mieli kirkastuu ja tulee hyvä olo. Toisinaan intuitio voi kyllä myös varoittaa. Silloin sinulle saattaa tulla ikävä tuntemus, mutta et osaa selittää sitä mistään pelosta tai epävarmuudesta johtuvaksi. Tunnet vain, että nyt tämä juttu ei ole hyvä.
Egon ääni taas on kärkäs, mielipiteitä lateleva ja arvosteleva. Silloin kun päässäsi käy kova meteli, voit olla aika varma, että nyt on äänessä egosi. Se rakastaa draaman aiheuttamista ja sitä, että alat ärsyyntymään, pelkäämään, vihaamaan, ahdistumaan, kadehtimaan jne. Se harvoin on rakentava ja oikeaan suuntaan vievä voima. Yleensä ensimmäinen aiheesta tullut ajatus tai enemmänkin tunne, on intuition antama viesti. Sen jälkeen ego alkaa järkeilemään ja keksimään tarinaa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii uuden ihmisen tapaaminen. Useimmiten luomme tapaamastamme ihmisestä mielikuvan ensimmäisten sekuntien aikana (ja sitä vaikutelmaa on vaikea poistaa). Olen huomannut, että kun ihmistä oppii tuntemaan hieman enemmän, ensivaikutelma saattaa muuttua, mutta loppuen lopuksi pidemmän tuntemisen perusteella saa todeta, että ensivaikutelma oli sittenkin oikea, vaikka välillä egomme yrittikin todistella muuta.
Jos sinulle tulee vahva tunne jostakin asiasta, toimi sen mukaisesti. Mukaan saattaa tulla pelkoa tai ahdistusta, mutta mieti hetki, voisivatko nämä tunteet ja ajatukset olla peräisin uskomuksista joita sinulle on vuosien myötä kertynyt, olitpa niistä tietoinen tai et.
Olen elämässäni huomannut, että intuition mukaisesti toimimalla olen tehnyt oikeita ratkaisuja ja vastoin intuitiota tekemäni päätökset ovat osoittautuneet vääriksi (tai ainakin vaikeammiksi, koska onko mikään tapahtuma loppuen lopuksi väärä. Se tapahtuu minkä pitää tapahtua ja kaikesta voi oppia). Kuuntelemalla aina ns. järjen, eli egon ääntä, monta kivaa asiaa voi jäädä tapahtumatta ja kokematta, koska pelkomme, epävarmuutemme ja ennakkoasenteemme estävät meitä toimimasta.
Luota intuitioosi ja opettele käyttämään sitä yhä enemmän omaksi hyödyksesi!
tiistai 17. marraskuuta 2015
tiistai 10. marraskuuta 2015
Matkakertomus; Hotelli Riu Touareg, Boavista, Kap Verde.
Kotiuduimme viikko sitten Kap Verdeltä. Viikon matkamme kohdistui Boavistan saarelle. Matka oli aikuisten matka, jossa mukana minä, mieheni sekä äitini. Matka oli syntymäpäivälahja äidilleni. Kohde valikoitui aiemman kokemuksen perusteella; kävimme Salin saarella mieheni kanssa vajaa 2 vuotta sitten ja tykästyimme paikkaan kovasti.
Ensin hieman faktaa: Kap Verde on itsenäinen Afrikkaan kuuluva saarivaltio, johon kuuluu yhteensä 15 saarta. Se sijaitsee n. kahden tunnin lentomatkan päässä kanarian saarilta. Lännessä 480 kilometrin päässä sijaitsee Dagar, Senegal. Pääkielenä Kap Verdellä puhutaan portugalia. Rahayksikkö on escudo. Ilmasto on kuuma ja vähäsateinen. Tosin edeltävällä viikolla siellä oli satanut 3 päivää putkeen ja se näkyikin heti luonnossa, joka hieman jopa viheriöi. Muuten sekä Sal että Boavista ovat karuja (mutta mielestäni kauniita) aavikkosaaria. Suurin nähtävyys siellä on varmasti hiekan määrä :)
Miten matka sitten meni?
Matka oli tietystikin all inclusive, jolloin lompakon pystyi jättämään kassakaappiin periaatteessa koko viikoksi, koska kaikki ruoka ja juoma kuului hintaan. Miksi "tietystikin all inclusive"? Siksi, että ilman tuota täysihoitoa olisimme saaneet juoda merivettä ja syödä hiekkaa :D Hotellilla oli pari pientä kauppaa, mutta muutoin ostos- ja ruokailumahdollisuudet olivat n. puolen tunnin ajomatkan päässä. Meidän lomamme tarkoitus oli heittää aivot narikkaan ja nauttia lämmöstä ja stressittömästä lomasta viikon verran. Tähän tarkoitukseen kohde on mitä loistavin! Aktiviteetti mahdollisuuksia löytyy kyllä hotelliltakin, itsekin kävin vesijumpassa, ulkoilma"jumpassa" ja kuntosalilla. Tarjolla olisi ollut tennistä, erilaisia pelejä kuten petanqueta, dartsia, vesipalloa, rantalentistä... Eli lomasta olisi kyllä saanut hyvinkin aktiivisen jos niin olisi halunnut. Olimme finnmatkojen matkalla ja heilläkin olisi ollut jotain ihan mielenkiintoisia retkiä tarjolla, mutta tällä kertaa jätimme ne väliin ja nautimme vain löhöilystä kirjojen ja virvokkeiden parissa. Tosin, askeleita kertyi päivän mittaan useimpina päivinä lähemmäs 20 000, monena päivänä ylikin, koska hotellialue oli niin iso.
Tässä hotellissa meidän suomalaisten lisäksi oli lähinnä ruotsalaisia, englantilaisia, saksalaisia ja belgialaisia. Olin yllättynyt kuinka rauhallista ja ystävällistä meno oli mm. ruokailuissa, joissa yleensä on jonkinlainen hässäkkä tälläisen väkimäärän mennessä samaan buffaan syömään. Ihmiset olivat todella kohteliaita ja huomaavaisia, ilmeisesti kaikki omaksuneet No Stress -aatteen. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja huomaavaista. Huomasi, että he tekivät työtään sydämestään ja oli kunnia asia hoitaa oma homma parhaalla mahdollisella tavalla. Myös viihteestä vastaava ryhmä teki hommaansa täydellä panoksella. Iltaohjelmien eteen oli nähty todella paljon vaivaa ja lomalle sattunut halloween oli saanut ryhmän todella aktiiviseksi koristeluineen. Tässä työmentaliteetissa olisi varmasti jotain, josta voisi ottaa mallia suomessakin ;)
Ruoka oli loistavaa. Lounasta tarjoiltiin kahdessa buffetissa, illallista yhden buffetin lisäksi 3:ssa teemaravintolassa. Itse söimme huoletta kaikkea (siitäkö lie vatsatauti johtui... ;) ). Kalan ystäville Kap Verde on loistava valinta, koska kalaa oli todellakin runsaasti tarjolla. Kaikkien kalan nimiä ei edes tiedetty, mutta hyviä olivat. Tonnikalaa oli erityisesti ja se olikin todella maukasta. Ensimmäistä kertaa tuli syötyä kokonaisena paistettua tonnikalaa.
Hiekkaleikeistä kiinnostuneille Kap Verde tarjoaa mitä parhaimmat olosuhteet, sillä sitä riitti! Muutamana päivänä teimme kävelyretken pitkin rantaa. Nämä rannat ovat kilpikonnien munimisaluetta, mutta enää ei valitettavasti ollut munimisaika eikä kilpikonnia näin ollen näkynyt.
Reissu oli kaikinpuolin rentouttava ja kiva. Harmillisesti vain osa seurueesta sairastui loppuviikosta vatsatautiin. Tosin ei onneksi täydelliseen vuodelepoon, mutta sen verran että herkullisista ruoista täytyi kieltäytyä. Minä olin ainoa, joka oli koko loman ajan lähes täysissä ruumiin ja sielun voimissa (vatsavaivat tulivat vasta kotiin päästyä). Koskaan ei voi tietää mistä taudit tulee, varmastikin monen asian summa; kuuma ilma, liian vähän nestettä, liikunta kuumassa, erilainen ruoka, alkoholi... Who knows! Paikka oli kuitenkin todella siisti ja puhdas ja ruoka tuoretta. Voisi mennä uudelleenkin!
Muutamat pienet tuliaiset ostimme hotellin kaupoista ja rannalla olleista kojuista (joita oli n. 5 kpl). Hotellilla kaikki hinnat oli ilmoitettu euroissa ja euroilla myös maksoimme. Emme siis vaihtaneet tai nostaneet laisinkaan paikallista valuuttaa.
Suosittelen kyllä kohdetta lämpimästi! Molemmat reissut Kap Verdelle
ovat olleet tunnelmaltaan oikein kivoja ja meno on ollut todellakin stressitöntä.
NO STRESS!
Ensin hieman faktaa: Kap Verde on itsenäinen Afrikkaan kuuluva saarivaltio, johon kuuluu yhteensä 15 saarta. Se sijaitsee n. kahden tunnin lentomatkan päässä kanarian saarilta. Lännessä 480 kilometrin päässä sijaitsee Dagar, Senegal. Pääkielenä Kap Verdellä puhutaan portugalia. Rahayksikkö on escudo. Ilmasto on kuuma ja vähäsateinen. Tosin edeltävällä viikolla siellä oli satanut 3 päivää putkeen ja se näkyikin heti luonnossa, joka hieman jopa viheriöi. Muuten sekä Sal että Boavista ovat karuja (mutta mielestäni kauniita) aavikkosaaria. Suurin nähtävyys siellä on varmasti hiekan määrä :)
Miten matka sitten meni?
Matka oli yllätys äidilleni, emmekä missään vaiheessa kertoneet hänelle, mihin olemme menossa. Kerroimme vain mitä ottaa mukaan ja milloin lähdetään. Salaisuus pysyikin melkein viimeiseen asti, jopa lähtöselvitystiskillä, koska kohteena luki Boavista/teneriffa, jolloin äitini luuli ensin olevansa menossa Teneriffalle :) Valitettavasti homma paljastui kalkkiviivoilla, kun passintarkastuksessa tullin mies kysyi "mihin matka?" ja minä hölmö rupesin automaattisesti vastaamaan Kap... enkä Boavista, niin kuin olisi ollut järkevää. No, olihan äidillä jotain aavistuksia ollutkin, joten ei kohde ihan puskista tullut. Lento oli kapteenin sairastumisen vuoksi parisen tuntia myöhässä, koska joutuivat lennättämään uuden kapteenin Ruotsista asti. Hieman harmitti, koska ajatuksena oli että perillä olisi vielä jäänyt hyvin aikaa nauttia päivästä, mutta eipä siitä sen suurempaa stressiä otettu. Edessä oli vajaan 10 tunnin lento, välilasku tehtäisiin Teneriffalla. Perämies kuitenkin kuulutti heti alussa, että koneen raskaan painon vuoksi emme tule pääsemään Teneriffalle asti (minusta tämän olisi voinut kyllä muotoilla toisin, varsinkin jos joukossa on lentopelkoisia! :D), vaan välilasku tehdään Lanzarotelle. Edellisellä Kap Verden reissulla kysyin lentohenkilökunnalta, miksi moinen välilasku, niin syynä on työntekijöiden työaikasäännökset. Sen vuoksi henkilökunta vaihtui välilaskun aikana ja saimme tietysti lisää polttoainetta :)
Matka meni yllättävän nopesti (totta kai perinteiset shampanjat piti lennolla nauttia). Perillä odotti ihanan lämmin (jopa kuuma?!) ilma. Lentoasema oli ihana pieni ja viehättävä, lähes ulkoilma malli. Kap Verden tunnuslause on "No stress" ja tämän aisti heti kentällä. Bussimatka hotellillemme kesti vajaa puoli tuntia. Kun "taajamasta" oli päästy ulos, sen jälkeen puolen tunnin matkalla ei näkynyt yhtään asuintaloa tai juuri muutakaan elämää, vain upeaa, karua maastoa. Niitä katsellessa jokainen ajatus kyllä haihtui, koska ei nähnyt mitään mikä olisi tuonut mieleen mitään :) Hotellimme Riu Touareg sijaitsi keskellä ei mitään, mutta oli vaikuttava näky keskellä aavikkoa.
Boavistan kansainvälinen lentokenttä. Lähtöaula oli hyvin ilmastoitu. |
Tätä maisemaa riitti koko matkan kentältä hotellille. |
Riu Touareg |
Hotelliin sisäänkirjautuminen sujui nopeasti ja vaivattomasti. Hotellilla piti maksaa turistivero, joka oli 14€/hlö. Vero on Kap Verden valtion perimä maksu, mutta hotellit perivät sen. Huoneistona meillä oli perhehuone, jossa oli olohuone, makuuhuone ja kylpyhuone.
Matka oli tietystikin all inclusive, jolloin lompakon pystyi jättämään kassakaappiin periaatteessa koko viikoksi, koska kaikki ruoka ja juoma kuului hintaan. Miksi "tietystikin all inclusive"? Siksi, että ilman tuota täysihoitoa olisimme saaneet juoda merivettä ja syödä hiekkaa :D Hotellilla oli pari pientä kauppaa, mutta muutoin ostos- ja ruokailumahdollisuudet olivat n. puolen tunnin ajomatkan päässä. Meidän lomamme tarkoitus oli heittää aivot narikkaan ja nauttia lämmöstä ja stressittömästä lomasta viikon verran. Tähän tarkoitukseen kohde on mitä loistavin! Aktiviteetti mahdollisuuksia löytyy kyllä hotelliltakin, itsekin kävin vesijumpassa, ulkoilma"jumpassa" ja kuntosalilla. Tarjolla olisi ollut tennistä, erilaisia pelejä kuten petanqueta, dartsia, vesipalloa, rantalentistä... Eli lomasta olisi kyllä saanut hyvinkin aktiivisen jos niin olisi halunnut. Olimme finnmatkojen matkalla ja heilläkin olisi ollut jotain ihan mielenkiintoisia retkiä tarjolla, mutta tällä kertaa jätimme ne väliin ja nautimme vain löhöilystä kirjojen ja virvokkeiden parissa. Tosin, askeleita kertyi päivän mittaan useimpina päivinä lähemmäs 20 000, monena päivänä ylikin, koska hotellialue oli niin iso.
Tässä hotellissa meidän suomalaisten lisäksi oli lähinnä ruotsalaisia, englantilaisia, saksalaisia ja belgialaisia. Olin yllättynyt kuinka rauhallista ja ystävällistä meno oli mm. ruokailuissa, joissa yleensä on jonkinlainen hässäkkä tälläisen väkimäärän mennessä samaan buffaan syömään. Ihmiset olivat todella kohteliaita ja huomaavaisia, ilmeisesti kaikki omaksuneet No Stress -aatteen. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja huomaavaista. Huomasi, että he tekivät työtään sydämestään ja oli kunnia asia hoitaa oma homma parhaalla mahdollisella tavalla. Myös viihteestä vastaava ryhmä teki hommaansa täydellä panoksella. Iltaohjelmien eteen oli nähty todella paljon vaivaa ja lomalle sattunut halloween oli saanut ryhmän todella aktiiviseksi koristeluineen. Tässä työmentaliteetissa olisi varmasti jotain, josta voisi ottaa mallia suomessakin ;)
Yökerho halloween asussa. |
![]() |
Corpse bride? |
Meressä uiville kohde olisi ollut hieman pettymys, sillä vaikka merta ja rantaa riitti, aallokko oli kuitenkin niin kovaa, että punainen lippu pysyi tangossa koko ajan ja yhtenä päivänä sitä jopa tehostettiin useilla rantaan asetetuilla viireillä, koska merenkäynti oli niin kovaa. Silloin ketään ei todellakaan päästetty uimaan (koska muina päivinä punaisesta lipusta huolimatta ainakin omasta mielestään taidokkaimmat uimarit olivat vedessä).
Eläinystäviä reissussa riitti. Hotellissa toimi mm. kissakahvila, jossa oli tarjolla kissanruokaa ja vettä. Kissat pentuineen tarjosivatkin kivaa viihdettä leikkiessään hotellialueella. Rannalla taas tapasi paljon suurempia nelijalkaisia, nimittäin lehmiä. Olivat ilmeisesti tulleet päiväksi vilvoittavan merituulen äärelle, koska n. neljän-viiden aikaan lähtivät laumana sisäsaareen päin. Rannalla lehmien ja meren välistä kävellessä mietimme, kumpi olisi ollut pienempi paha; pillastunut sonni vai kuohuava meri... Onneksi lehmät olivat rauhassa ja saimme jatkaa matkaamme menemättä tyrskyihin :)
Välillä aurinkotuolille oli tunkua :) |
|
Kissakahvilassa tarjoiltiin kissojen kuivamuonaa ja vettä |
Rannalla kävellessä sai välillä väistellä lehmiä. |
Ravut leikkivät aallokossa hautautuen välillä hiekkaan ja nousten sieltä tyrskyjä vastaan. |
Siritystä riitti. |
Ei onneksi ollut oman huoneen seinällä ;) |
Hedelmiä oli ilahduttavasti. Toisinaan oli katettu runsas hedelmäpöytä, mutta valitettavasti kamera oli aina poissa silloin kun se oli katettu. |
Täytettyjä avokadon puolikkaita. |
Tuorepuristettuja mehuja. |
Leikkelepöytä. |
Ulkoilmaravintolassa ruoat oli fiksusti "kaapeissa". |
Ainakaan munimisaikaan rannoilla ei saanut ajella mönkijöillä. |
"Katson autiota hiekkarantaa". Ja sitä riitti! |
Allasaluetta |
Rantabaari |
Keskusaukio |
Hotellia ja hotellin rantaa. |
Hotellia ja hotellin rantaa. |
Hotelli Riu Touareg -sisäänkäynti. |
Muutamat pienet tuliaiset ostimme hotellin kaupoista ja rannalla olleista kojuista (joita oli n. 5 kpl). Hotellilla kaikki hinnat oli ilmoitettu euroissa ja euroilla myös maksoimme. Emme siis vaihtaneet tai nostaneet laisinkaan paikallista valuuttaa.
Suosittelen kyllä kohdetta lämpimästi! Molemmat reissut Kap Verdelle
ovat olleet tunnelmaltaan oikein kivoja ja meno on ollut todellakin stressitöntä.
NO STRESS!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)