tiistai 17. marraskuuta 2015

Intuitio vai haittaava uskomus?

Useimmissa kohtaamissamme asioissa mielemme luo tilanteesta jonkin mielikuvan, ajatuksen tai tunteen. Jos tilanne on ennestään jollakin tavalla tuttu, reaktioomme usein vaikuttavat aiemmat uskomuksemme, tietoiset tai tiedostamattomat. Jos taas tilanne on täysin uusi, voimme suhtautua tilanteeseen enemmän intuitiolla, vaistolla.

Kun on ryhtymässä johonkin, olisi tärkeää kuunnella sisintään päätöksenteossa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että sisällämme vallitsee (ainakin) kaksi "ääntä". On luontainen ns. intuition ääni, joka perustuu vaistoon, tuntumaan yms. selittämättömään tunteeseen siitä, miten tulisi toimia. Usein sanotaan, että intuitioon (vaistoon) kannattaa luottaa. Omassa elämässäni olen oppinut yhä useammin kuuntelemaan tätä ääntä, koska jos en ole, asiat ovat usein menneet vaikeamman kautta.

Meillä on kuitenkin myös sisäinen ääni, joka on eri asia kuin intuitio. Se on egon ääni, uskomusten ääni. Uskomukset ovat yleensä haitallisia malleja, jotka olemme oppineet lapsuudessamme ja nuoruudessamme ja toimimme, ajattelemme ja suhtaudumme itseemme ja ympäristöömme niiden mukaisesti. Tätä ääntä kuuntelemalla emme todennäköisesti pääse oikeaa paikkaan, tai ainakin tie saattaa olla kivisempi. Tämä ääni herättää meissä turhia epäilyjä pelkoineen ja ennakkoluuloineen. Otan kaksi esimerkkiä erotellakseni nämä kaksi toisistaan.

Esim.1  

Olet kyllästynyt omaan olemukseesi ja haluaisit saada aikaan muutosta. Haluat hieman laihtua ja sen myötä ajattelet saavuttavasi hyviä asioita elämässäsi. Mieleesi tulee lähteä kuntosalille. Sinulla on asiasta halua ja intoa ja sinusta tuntuu, että nyt on oikea aika toteuttaa elämänmuutos. Viime hetkillä kuitenkin mieleesi alkaa tulemaan epäilyjä: "Onko minusta tähän? Olen aina ollut lihava, en usko että pystyn laihduttamaan niin kuin toiset. Miten kehtaan mennä tämän näköisenä kuntosalille? Kaikki tuijottaa ja ajattelevat että mitä tuo läski täällä tekee, eihän se osaa tehdä mitään, lopettaa kuitenkin kohta ja palaa pulla pussinsa ääreen. Tuskin se elämä tästä mihinkään paranee vaikka kuinka kuntoilisin."

Esim. 2

Olet etsimässä uutta työtä. Silmääsi osuu ilmoitus, joka alkaa houkuttelemaan. Se ei tosin ole yhtä hyvin palkattu kuin edellinen työsi, mutta tämä juttu tuntuu hyvälle, omalle. Innostut asiasta mielessäsi. Sillä hetkellä kun pitäisi alkaa tekemään hakemusta, mieleesi alkaa tulvimaan ajatuksia:"Niin mutta eihän tässä tienaa niin hyvin. Onkohan musta tähän? Vaatimuksetkin on aika korkeat, nehän nauraa mulle kun laitan oman surkean CV:ni hakemuksen liitteeksi. Tiedän kyllä että olen hyvä tyyppi, mutta kun mun kokemus on ihan onneton. En mä varmaan osais tehdä siellä mitään. Ei tää varmaan oo hyvä juttu. Parempi pysyä tutussa ja turvallisessa työpaikassa."

Ei varmaan ole vaikea arvata kummastakaan esimerkistä, milloin kyseessä on intuitio ja kummassa ego, vanhat uskomukset, nostavat päätään ja kamalan metelin päämme sisällä peittäen intuitiomme innostuneen äänen. Lopulta egomme on pitänyt asiasta niin suurta meteliä, että luovumme ajatuksesta ja jatkamme samaa vanhaa mallia.

Kuinka sitten erottaa milloin on kyse intuitiosta ja milloin ei-niin-hyvää-tarkoittavasta egosta? Se ei varmasti ole aina helppa, mutta itseään kuuntelemalla ja oppimalla tunnistamaan omia reaktioitaan äänten erottaminen helpottuu. Intuitio on usein innostava ja intuition äänestä kertoo vahva positiivinen tunne. Mieli kirkastuu ja tulee hyvä olo. Toisinaan intuitio voi kyllä myös varoittaa. Silloin sinulle saattaa tulla ikävä tuntemus, mutta et osaa selittää sitä mistään pelosta tai epävarmuudesta johtuvaksi. Tunnet vain, että nyt tämä juttu ei ole hyvä.

Egon ääni taas on kärkäs, mielipiteitä lateleva ja arvosteleva. Silloin kun päässäsi käy kova meteli, voit olla aika varma, että nyt on äänessä egosi. Se rakastaa draaman aiheuttamista ja sitä, että alat ärsyyntymään, pelkäämään, vihaamaan, ahdistumaan, kadehtimaan jne. Se harvoin on rakentava ja oikeaan suuntaan vievä voima. Yleensä ensimmäinen aiheesta tullut ajatus tai enemmänkin tunne, on intuition antama viesti. Sen jälkeen ego alkaa järkeilemään ja keksimään tarinaa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii uuden ihmisen tapaaminen. Useimmiten luomme tapaamastamme ihmisestä mielikuvan ensimmäisten sekuntien aikana (ja sitä vaikutelmaa on vaikea poistaa). Olen huomannut, että kun ihmistä oppii tuntemaan hieman enemmän, ensivaikutelma saattaa muuttua, mutta loppuen lopuksi pidemmän tuntemisen perusteella saa todeta, että ensivaikutelma oli sittenkin oikea, vaikka välillä egomme yrittikin todistella muuta. 

Jos sinulle tulee vahva tunne jostakin asiasta, toimi sen mukaisesti. Mukaan saattaa tulla pelkoa tai ahdistusta, mutta mieti hetki, voisivatko nämä tunteet ja ajatukset olla peräisin uskomuksista joita sinulle on vuosien myötä kertynyt, olitpa niistä tietoinen tai et.

Olen elämässäni huomannut, että intuition mukaisesti toimimalla olen tehnyt oikeita ratkaisuja ja vastoin intuitiota tekemäni päätökset ovat osoittautuneet vääriksi (tai ainakin vaikeammiksi, koska onko mikään tapahtuma loppuen lopuksi väärä. Se tapahtuu minkä pitää tapahtua ja kaikesta voi oppia). Kuuntelemalla aina ns. järjen, eli egon ääntä, monta kivaa asiaa voi jäädä tapahtumatta ja kokematta, koska pelkomme, epävarmuutemme ja ennakkoasenteemme estävät meitä toimimasta. 

Luota intuitioosi ja opettele käyttämään sitä yhä enemmän omaksi hyödyksesi!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti