Tyytymättömyys kehoomme on luonut jättibisneksen.

"If tomorrow, women woke up and decided they really liked their bodies, just think how many industries would go out of business." 

 - Dr. Gail Dines

Niinpä niin. Oletko tosiaan ajatellut tuota ylläolevaa lausetta? Miten paljon rahaa ja bisnestä pyörii siinä, että etenkään naiset eivät ole tyytyväisiä itseensä (unohtamatta miehiäkään)? Ensinnäkin lukemattomat erilaiset laihdutustuotteet (pussikeitot, rasvaa polttavat pillerit ja muut ihmeitä tekevät sisäisesti nautittavat aineet), selluliittia vähentävät rasvat ja geelit, rasvaa poistavat hoidot, laitteet ja vempaimet... Pelkästään siinä, että näyttäisimme hoikemmilta, pyörii aivan käsittämättömät rahasummat. Entä sitten hoidot ja tuotteet, joilla saisimme kiinteämmän ihon, suuremmat rinnat, pakarat tai huulet, säihkyvämmät ripset, silikonit vaikka ja missä, rakenne- sitä ja tätä. Saatikka ihan perus meikit, joilla yritämme mahdollisesti peittää omasta mielestämme virheellisiä kasvojen piirteitä tai korostaa jotain tiettyä piirrettä. 

Näiden vartaloa, sisäisesti tai ulkoisesti, muuttavien keinojen lista on aika pitkä. En sano, että jotain ei pitäisi tehdä tai jotain pitäisi, haluan vain herättää ajatuksia aiheesta. Moni asia on ihan ok ja kiva ja piristävä juttu, mutta vasta sen jälkeen, kun jo hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Mielestäni jo yksinkertaistenkin toimenpiteiden, kuten meikkaamisen tai vaikkapa rakennekynsien taustalla ei saa olla ajatus siitä, että jokin itsessä on niin kamalaa, että sitä pitää muuttaa. Kun ensin hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, sen jälkeen on ihan kiva ehostaa itseään. Jos ihmisten ilmoille ei kehtaa mennä meikittä, voi miettiä mikä on motiivi meikkaamiselle. Hyväksytkö itsesi täysin sellaisena kuin olet ja käytät esim. meikkaamista vain "mansikkana kakun päällä"? 

Vanheneminen muuttaa kehoamme väistämättä. Voimme jonkin aikaa taistella ryppyjä vastaan, mutta lopulta se vie voiton. Toiset turvautuvat radikaaleihinkin toimenpiteisiin estääkseen tämän luonnollisen muutoksen. Kukapa meistä ei käyttäisi jonkinsoritin ryppyvoidetta, mutta rypyt kuitenkin kertovat elämästä eikä niitä mielestäni olet tarvetta ehkäistä loputtomiin, etenkään ulkoisesti. Sisäinen ehkäisy on kuitenkin juttu erikseen, koska se mikä meille on hyväksi sisäisesti, näkyy todennäköisesti myös ulospäin, esim. siloisempana ihona. 

Sen sijaan, että elämme välinpitämätöntä elämää samalla kun olemme tyytymättömiä itseemme ja turvaudumme ulkoisiin hoitotoimiin, voisimme ottaa vastuuta omasta elämästämme. Elämäntavoillamme voimme vaikuttaa paljon siihen millaisia muutoksia kehossamme tapahtuu. Jos annamme kehollemme riittävästi lepoa ja liikuntaa, ravitsemme sitä oikeanlaisella ravinnolla, emmekä myrkytä sitä vääränlaisilla tavoilla, kehomme kiittää ja kukoistaa. Totta kai on paljon synnynnäisiä ominaisuuksia, joihin emme voi vaikuttaa (vaikkapa suvusta tullut iso nenä ;) ), mutta silloin ne kannattaa oppia hyväksymään. Ulkoiset apukeinot harvoin tuovat pysyviä muutoksia (nyt en jälleen puhu poikkeustapauksista, esim. selkeistä epämuodostumista yms.). Muutoksen täytyy lähteä sisältä päin, jos haluamme muuttaa ulkoista minäämme. 

Tee näin:

Hyväksy ensin itsesi sellaisena kuin olet ryppyinesi, selluliitteinesi, pahkuroinesi, muhkuroinesi. Älä pakota muutosta tapahtumaan.

Sen jälkeen, jos haluat tehdä muutoksia (etenkin terveydellisistä syistä johtuen), mieti voisitko tehdä niitä kehoasi kuunnellen, luonnollisemmilla tavoilla. Useimmiten on parempi hoitaa kehoa sisältä ulos päin kuin ulkoa sisälle päin, sillä keholla on yllättävän hienot mekanismit, joilla se toimii meidän parhaaksemme. Meidän täytyy vain antaa sille hieman apuja (erityisesti luonnollisen ruoan, levon ja liikunnan muodossa). 

Elä päivä kerrallaan ja katso mitä tapahtuu, mutta älä stressaa.

Muista olla joka päivä kiitollinen siitä kuka ja millainen olet, myös muutoksen keskellä. 

Kesällä kuntoon -projekti

Viimeksi mainitsin omasta Kesällä kuntoon -projektista. Mistä sitten on kyse?

Ensin tietysti hieman taustaa. Olen hyvin usein elämässäni ollut jos jonkinlaisella kuurilla. Milloin kesäksi kuntoon, milloin ulkomaanreissuksi kuntoon, uuden vuoden lupaukset jne. Kunnes joitain vuosia takaperin oivalsin, ettei elämässä pidä olla kyse toistuvista projekteista ja kuureista. Oma elämä pitää järjestää sellaiseksi, että elämäntavat kantavat vuodesta toiseen koko elämän ajan antaen energiaa ja terveyttä. Monestiko olet lukenut lehden otsikon: "Vielä ehdit kesäksi kuntoon!"? Tuttu juttu joka keväältä ja alkukesältä. Kesäksi on päästävä bikinikuntoon tai rantakuntoon! Itselläkin on ollut ennen tätä kesää vielä se asenne, että Suomen kesä on niin lyhyt iloineen ja herkkuineen, että silloin annan itseni syödä jätskiä, juoda hieman virvokkeita, grillailla jne. Myös liikunta on jäänyt kesäisin aina vähemmälle kun aina on "parempaa" tekemistä. Muutama kertynyt kesäkilo ei haittaa (toki ei se haittaa edelleenkään jos näin pääsee käymään), kunhan on saanut nauttia.

Tänä kesänä on kuitenkin tapahtunut jotain omissa ajatuksissani. Päätin aloittaa Kesällä kuntoon -projektin. Vaikka kutsunkin tätä projektiksi (joita juuri äsken sanoin nykyään välttäväni), on kuitenkin kyse hieman eri asiasta. Tämä on lähinnä vastaisku sille kesäksi kuntoon -projektille. Tarkoitukseni on elää kesällä vähintäänkin samojen tapojen mukaan kuin talvellakin, mutta lisäten siihen vielä kaikkia ihania kesän tuomia mahdollisuuksia. Olen oivaltanut, ettei kesänkään tarvitse merkitä mitään suuria "repsahduksia" vaikka kesästä aikookin nauttia. Siihen kuuluu sopivasti jätskiä hamstraamatta sitä kuitenkaan, koska jätskiä löytyy kaupasta talvellakin (saatikka että itse teen hieman terveellisempiä vaihtoehtoja). Grillata voi monella eri tavalla, terveellisesti tai vähemmän terveellisesti, joskus voi nauttia lasillisen tai kaksi viiniä. Haluan kuitenkin voida hyvin, myös kesällä. Haluan nauttia kesästä täysissä voimissa. Sen takia asenteeni tänä kesänä omiin tapoihini on erilainen kuin ennen.

Nyt kerron salaisuuden: Vaikka olen PT, minulle on suoraan sanottuna tullut kuntosaliähky! Viime talvi ja kevät oli aika väsynyttä aikaa elämässäni, ja silloin kuntosaliharjoittelu ei todellakaan ollut ensimmäisenä mielessä. Pyrin kyllä koko ajan tekemään jotain pitääkseni itsestäni huolta, mutta riittävän väsyneenä ajatuskin hikoilusta uuvuttaa ja ahdistaa. Ruokailussa olen oppinut moniin terveellisiin tapoihin ja niistä pystyn pitämään kiinni väsyneenäkin (vuosien työ tuottanut tulosta!), mutta myönnän, että herkuttelua on ollut ehkä normaali enemmän. Tämän seurauksena muutamia talvikiloja pääsi kertymään.

Nyt energia on tullut kuitenkin takaisin, ja olen ihan uudella innolla liikkeellä. Syitä tähän on varmasti monia, mutta kesä tuskin niistä vähäisin. Päätin laittaa kuntosalikortin kesäksi jäihin jo senkin takia, että kesän aikana olen paljon menossa. Lisäksi haluan kokeilla mitä saan aikaan pelkällä kotitreenillä. Tähän liittyen aloitinkin säännöllisen HIIT-treenauksen. Tämä korkea sykkeinen, nopea treenaustapa on varmasti jo monelle tuttu juttu. Ajattelin tehdä säännöllistä HIIT-treenausta parin kuukauden ajan ja katsoa mikä on tulos. Aikaa tässä treenimuodossa ei mene kuin 15- 30 min kerrallaan, joten sen voi sovittaa lähes jokaiseen päivään ja kehonpainolla tehtynä voi tehdä paikassa kuin paikassa (tällä viikolla kokeiltu hotellihuone HIIT). Kuntosalitreenauksessa on se haitta puoli itselläni, että siellä menee aika reilusti aikaa, vaikka olenkin pyrkinyt 30-45 min treeneihin (+lämmittely, jäähdyttely ja matkat). Lisäksi reissussa ollessa se jää kokonaan väliin jos ei jostain löydy kuntosalia. Mutta itseni tuntien en jaksa nähdä paljoa vaivaa löytääkseni kohteesta kuntosalin, jos sellaista ei ole esim. hotellissa. Samoin kuin ollessani kotopuolessa käymässä, ei salille tule lähdettyä. Tiedän nyt, että minulle on erityisen tärkeää löytää sellainen kuntoilumuoto, johon ei mene kauaa aikaa, eikä sen suorittamiseksi tarvitse nähdä liikaa vaivaa. Silloin se on helppo pitää elämässä tilanteesta riippumatta. Uskon, että useille ihmisille pätee tämä sama asia. Ns. normi ihminen jaksaa käydä salilla jonkin aikaa, mutta sitten se loppuu, jonka jälkeen ei mahdollisesti tehdä enää mitään. Tärkeää olisi siis löytää sellainen liikuntamuoto, jota on helppo noudattaa vuodesta toiseen. Kesällä mahdollisuudet ovat laajat, kun mm. ulkona voi harrastaa vaikka mitä.

Ruokailun suhteen kesä on kulta aikaa. Mikä on sen mainiompi hetki nauttia tuoreista kasviksista kuin kesä! Kaupat ja torit pursuavat kaikkia ihania värikkäitä marjoja, vihanneksia ja hedelmiä tällä hetkellä ja meno sen kuin kiihtyy kun satoa korjataan. Miksei siis nauttia niistä nyt, kun tarjonta on valtavaa ja hinnatkin edullisia. Kesällä on hyvä tankata itsensä täyteen vitamiineja. Kasvisvartaat on mainioita grillattavia ja ihan parasta jälkkäriä on tuoreet mansikat!

Ensimmäistä kertaa elämässäni aion siis olla kesän loputtua paremmassa kunnossa kuin kesän alettua.  Saa nähdä onnistuuko, mutta lupaa kertoa tuloksista kun heinäkuu loppuu.

Nauttikaa kesästä oli sää mikä oli, nauttikaa luonnon antimista kehoanne kunnioittaen ja antakaa kehollenne liikettä. Kesä on ihan parasta! :)

Kesäinen visiitti Helsingissä

Hengitys -välttämätöntä mutta aliarvioitua, jopa unohdettua

Minulla on nyt kevät tutkittu, mistä vaikea hengittämiseni johtuu. Ongelma on ollut elämässäni enemmän ja vähemmän useamman vuoden, mutta viime talven aikana homma kävi sen verran inhottavaksi, että päätin lähteä tutkituttamaan asiaa. Missään vaiheessa en ole epäillyt, että kyseessä olisi mitään vakavaa. Lähinnä lihasjumituksia ajatellut olevan kyseessä. Nyt on saatu selville, että astmasta ei ole kyse, eikä muutenkaan keuhkoperäisestä asiasta. ph-mittauksessa, josta kerroin edellisessä tekstissäni, ei ilmennyt mitään erityistä. Syksyllä tiedossa tähystys, jossa selviää ehkä jotain pallean toiminnasta. Parikin lääkäriä on ollut asiasta ihmeissään; ensimmäinen sanoi, että ei ole kyllä vastaavaan aiemmin törmännyt. Asia on kuitenkin otettu vakavasti, kiitos siitä (eikä asiaa ole laitettu vielä korvien väliin ;) ). Ehdotin itse lääkärille, että voiko pitkään jatkunut vatsan sisään vetäminen aiheuttaa moista ongelmaa. Tähän ei oikein otettu sen enempää kantaa, enkä osannut kertoa asiasta sen vakavammin.

Nyt kun olen asiaa enemmän miettinyt, tutkinut ja kuullostellut, olen yhä vakuuttuneempi siitä, että kyseessä on hengityslihasten totaalinen jumitustila (myös suolistolla voi olla toki oma osansa...). Olen vuosia vetänyt vatsaa sisään (turhamaista joo, mutta naisille tyypillistä!), välillä tiedostaen, mutta olen huomannut, että se on muuttunut yhä automaattisemmaksi tapahtumaksi. Minun täytyy oikein ajatuksen kanssa rentouttaa vatsani. Kun olen tutkinut asiaa tältä kantilta, olen tullut siihen tulokseen, että pitkään jatkunut vatsan sisään vetäminen on tehnyt hengityksestäni pinnallista, jolloin mm. apuhengityslihakset kaulan ja hartioiden seudulla ovat joutuneet kovasti töihin, joka aiheuttaa hengittäessä pistosta hartioissa ja juurikin tuolla kaulan seudulla. Lisäksi muut hengityslihakset ovat kiristyneet, koska eivät ole saaneet vapaasti toimia tarkoitetulla tavalla. Tuntuu, kuin en osaisi enää hengittää ja palleani ei toimi enää ollenkaan niin kuin pitäisi. Meneehän mikä tahansa muukin lihas jumiin, mikäli sitä jännittää jatkuvasti. En tiedä, miksei lääkäri ottanut sitten tätä huomiota tosissaan, ajatteli varmaan satunnaista vatsan sisään vetämistä, mutta tässä tapauksessa on kyse vuosien "työstä".

Ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelin aloittaa "Kesällä kuntoon" -projektin. Tästä projektista lisää seuraavassa postauksessa. Tähän liitän myös sen, että aion vapauttaa hengitykseni ja antaa vatsan pullottaa ihan rauhassa, rantakunnosta viis! Tämä vain vaatii jatkuvaa tietoista työtä, jotta vatsan osaa rentouttaa. Mieluummin hieman pömpöttävä vatsa, kuin jatkuva vaikeus hengittämisen kanssa. Aion nyt tehdä tosissani töitä, että saisin ilman taas virtaamaan vapaasti ja luonnollisesti sisääni. Eilen kirjastoautolla käydessäni silmiini osui kirja "Voimaa hengityksestä - matkalla rakkauteen, iloon ja terveyteen". Ei tarvinnut hetkeäkään miettiä lainaisinko tuon kirjan. Me ihmiset pidämme hengittämistä niin automaattisena asiana, ettemme tarpeeksi anna arvoa sille, mitä kaikkea vapaana kulkeva hengitys meille tekee. Huomaamme asian vasta sitten, kun tulee ongelmia. Sen lisäksi, että hengitys on elinehtomme, se myös kertoo paljon tunnetiloistamme. Peloissamme tai ahdistuneena hengitämme pinnallisemmin, saatamme jopa pidättää hengitystä. Vihaisena ollessamme hengityksemme muuttuu. Silloin kun olemme rauhassa ja rentoutuneita, hengityksemme on kaikkein vapaimmillaan ja saa aikaan paljon positiivisia vaikutuksia elimistössämme. Kaikki toimintomme vaativat happea, jolloin on selvää, että riittävä hapen saanti on välttämätöntä, jotta kehomme toimii oikein. Hengittäminen mekaanisena toimintona myös hieroo sisäelimiämme. Pinnallinen hengittäminen sen sijaan saa meidät happivajeeseen ja lisäksi kiristää vääriä lihaksia. Hengittämisen pitäisi olla pääasiassa vatsahengitystä, jolloin vatsa kohoilee, mutta hartiat eivät.

Joogassa ja meditoidessa keskitymme hengitykseen. Siinä varmasti yksi syy siihen, miksi niistä tulee niin hyvä olo. Rauhoittamalla hengitystämme tietoisesti, rauhoitamme koko kehoa ja mieltämme. On tärkeää venytellä, jotta hengitykseen osallistuvat lihakset pysyvät avoimina ja rentoina.

Hyvä nainen (tai mies), oli vatsasi sitten iso tai pieni, anna sen olla sellainen kuin on. Jos haluat pienemmän vatsan, älä tee sitä hengityksesi kustannuksella vetämällä vatsaa sisään, vaan etsi pysyvämpiä ja terveellisempiä keinoja, mutta hengitä vapaasti. Annamme usein itse aivan liian suuren arvon sille, kuinka haluamme ihmisten näkevän meidät. Kuvittelemme, että vetämällä vatsaa sisään annamme toisille itsestämme hoikemman kuvan. Osittain ehkä, mutta miksi se on niin tärkeää. Jos kerran emme ole hoikkia, niin sitten emme ole. Ja jos haluamme olla, siihen on muut, tehokkaammat keinot. Tärkeää olisi unohtaa toisten mielipiteet ja ajatukset meistä. Ne ovat niiden, pidä sinä omasi.