Miksi me syömme?

Syömisen motiiveista kirjoitin jotain jo aiemminkin, mutta ajattelin palata aiheeseen, koska syöminen on tärkeä juttu, elintärkeä. Valitettavasti vain useilta tuntuu unohtuneen, mikä ruoan ja syömisen tarkoitus on.

Eräänä päivänä rannalla ollessani seurasin mielenkiinnosta vieressä leiriytynyttä vierasta kieltä puhuvaa neljän aikuisen ja kahden lapsen porukkaa. Lähinnä erityisesti seurasin heidän eväitään. Ensin syöminen aloitettiin mäkkärin noutopusseista, sitä perussettiä; hampparia, ranskalaisia, limua. Pussissa olleet limut eivät riittäneet vaan kylmälaukussa oli useita pulloja mustaa limpparia. Lisäksi oli ainakin sipsejä, juustonaksuja ja donitseja. Nämä herkuttelijat eivät olleet lihavia, enkä tiedä heidän ruokailutottumuksistaan yleensä. Saattoihan olla, että he olivat varanneet rantsupäivän herkuttelupäiväksi ja muuten elivät terveellisesti. Tarkoitukseni ei ole siis arvostella heitä (eikä muitakaan), tämä vain herätti taas monia ajatuksia syömisestä yleensä.

Kuinka moni ihmisistä syö vain sen takia että on nälkä ja tekee mieli juuri jotain tiettyä ruokaa, yleensä herkuksi luokiteltavaa? Veikkaisin, että aika moni. Meitä suorastaan houkutellaan ostamaan mitä herkullisemman näköisiä ruokia, ravintoarvoista viis. Kunhan saamme äkkiä vatsan täyteen, luulemme olevamme ravittuja. Keho sen sijaan on pulassa kun sisään lastataan vain pelkkää tyhjää energiaa sisältävää ruokaa, mutta ei mitään millä pitää kehon toimintoja yllä.

Ihmisen keho tarvitsee ruokaa toimiakseen optimaalisella tavalla. Tai oikeastaan, se ei tarvitse niinkään ruokaa, vaan ravintoa (hieman viilataksemme). Keholle on tärkeintä, että se saa riittävän määrän monipuolista ravintoa, joka sisältää oikean määrän energiaa, hiven- ja kivennäisaineita jne. Solut ja näin ollen koko keho rakentuu näistä eri ravintoaineista. Kehossa on lukematon määrä prosesseja, joita ei normaalisti tule ajatelleeksi, ennen kuin siihen toimintoon tulee vika ja sairastumme. Sairastuminen on merkki siitä, että kehossa on jotain pielessä. Se voi johtua useasta eri syystä, mutta ravinnon merkitystä ei pidä vähätellä. Sanotaan, että keho on itseään parantava systeemi, mutta tämä edellyttää, että kaikki tarvittavat palikat ovat saatavilla. Eikä toisaalta taas ole liikaa vääränlaisia palikoita tiellä.

 Ei turhaan puhuta siitä, että tarvitsemme sitä ja tätä ja tuota vitamiinia, kivennäisainetta, proteiinia, rasvaa jne. Jokaisella niistä on tehtävänsä kehossa. Jos jokin aine jää puuttumaan, lopputulos ei ole täydellinen. Aiheesta hieman karkea, mutta lapsiystävällinen esimerkki: Jos rakennamme ohjeiden mukaan legoautoa ja pakkauksesta puuttuukin jokin osa, saatamme korvata sen jollakin muulla osalla (tai jätämme sen pois). Lopputulos ei vain ole aivan sellainen kuin piti. Sitten seuraava ihminen rakentaa samanlaisen legoauton, mutta ilman ohjeita. Hän ei vain tiedä, että alkuperäiseen on tehty muutos ja tekee samanlaisen kuin malliauto. Valitettavasti hänelläkin puuttuu jokin osa ja rakentaja joutuu taas korvaamaan puuttuvan osan toisenlaisella osalla. Kun ketjua jatketaan riittävästi, auto saattaa olla aikalailla erinnäköinen kuin alkuperäisessä ohjeessa, eikä välttämättä toimi enää oikein. Sama on solujen tilanne. Solut uudistuvat ja monistuvat. Jos jokaisessa uudelleen muodostuvassa vaiheessa solulta puuttuu rakennusaineita ja tämä jatkuu pitkään, solu on saattanut muuttua ihan toiseksi eikä toimi enää alkuperäisellä tavalla. Sitten ihminen sairastuu.

Omassa mielessäni ruuan tarkoitus käy koko ajan yhä selvemmäksi, tämä taas auttaa tekemään parempia valintoja. Ihminen olen totta kai minäkin, haluineni ja himoineni, enkä vie yleensä mitään asioita ääripäihin. En tässäkään tapauksessa. Syön siis ns. herkkuja (jäätelöä, karkkia, sipsiä, leivonnaisia, ranskalaisia, pizzaa, vaaleaa leipää, viiniä jne.) Mutta ne ovat vain satunnaisia herkkuja, eikä niitä pitäisi syödä etenkään nälkään. Näillä ruoilla voi herkutella sitten, kun keho on ravittu oikeasti ravitsevalla ruoalla. Keho tuottaa joitakin tarvitsemiaan rakennusaineita itse, joitakin pitää saada ravinnosta (esim. tietyt aminohapot, jotka ovat proteiinien rakennusaineita). Lisäksi, keho sietää "hyödytöntä" ja jopa haitallista ravintoa jonkin verran, joten satunnainen herkuttelu ei syökse systeemiä täydelliseen epätasapainoon (sitäpaitsi, satunnainen herkuttelu ravitsee joskus mieltä, jota ei myöskään pidä unohtaa). Jos haluaa mennä hampurilaiselle, on hyvä huolehtia siitä, että päivän aikana syö myös terveellisiä vaihtoehtoja. Terveyden kannalta ei ole järkevää tuijottaa ainoastaan yhden päivän kalorin saantia ja roskaruokapäivänä jättää kaikki muu syömättä jottei päivän kalorimäärä ylittyisi. Jos olet tiukalla dieetillä, kalorin saantia on ihan hyvä tarkkailla, mutta järkevämpää on tuijottaa kaloreiden laatua kuin tarkkaa määrää. Kannattaa myös miettiä, miksi on dieetillä? Pudottaakseen nopeasti painoa vai elääkseen terveempää elämää. Ne eivät ole ihan yksi yhteen, vaikka paljon samoja asioita pitääkin tehdä kummankin tavoitteen eteen.
Monet asiat voi korvata arjessa terveellisemmillä vaihtoehdoilla, esim. pasta ja riisi vaihtaa täysjyvään, joissa on ravintoaineita pelkän tyhjän energian lisäksi. Vaalean leivän sijaan kannattaa useimmiten valita täysjyvää. Lisäksi voi tehdä aina salaattia tai muita kasviksia lisukkeeksi.  Jos on valtava nälkä ja tekee mieli napata suuhun mitä vain saa käteensä, valitse silloinkin ensin esim. tomaatti, kurkkupala, porkkana, hedelmä, muutama pähkinä tms. jonka jälkeen saat hetken aikaa valita hyvää oloa tukevaa ruokaa. Retkieväiksi voi valita hedelmä- ja vihannespaloja jne. Normaali kotiruokakin on terveellistä, kunhan tekee oikeita valintoja, eikä tämän tarvitse siis olla mitään hifistelyä.

Kaksi kesäistä salaattia: Ylempi mozzarellajuustolla, alempi paistetulla vuohenjuustolla. 

Tämän kaiken voi sanoa myös tiivistetysti: Keho tarvitsee useita eri ravintoaineita toimiakseen optimaalisella tavalla. Jos keho ei saa näitä riittävästi, se menee epäkuntoon -> sairaus. Toisaalta, jos kehoon syötetään vain sellaista, jota se ei voi hyödyntää (jota kaupat ja ravintolat ovat nykyään pullollaan), keho on pulassa -> sairaus.

Kunnioitetaan siis kehoamme, ja annetaan sille sitä mitä se tarvitsee ja vähennetään tarpeetonta. Tehdään suurimman osan ajastamme järkeviä valintoja ja palautetaan välillä mieliimme, miksi syömme sitä mitä syömme. Silloin meillä on suurempi mahdollisuus pysyä terveinä ja energisinä.

Kotitehtävä sinulle: Seuraavan kerran kun olet laittamassa suuhusi jotakin epäterveellistä herkkua, mieti miksi sen teet, ja onko se tarpeellista? Entä voisitko sittenkin vaihtaa sen johonkin terveellisempään vaihtoehtoon?

Lupa värittää!

Vihdoin minäkin sen hankin, nimittäin ikioman värityskirjan! :) Uusia kyniäkin pyörittelin käsissäni, mutta jätin ne kauppaan ja päätin säästeliäästi käyttää ensin vanhat, toimivat lapsuusajan kynät loppuun. 

Väritä itsellesi mielenrauhaa

Jostain syystä aikuisten värityskirjat ovat nyt tosi kovassa huudossa ja valikoima laajenee hurjaa vauhtia. Kirjakaupan setäkin sanoi, että markkinoille tulee koko ajan lisää uusia malleja. Enkä kyllä ihmettele! Miksi värittämistä on pidetty vain lasten touhuna? Mikäs on sen rentouttavampaa kuin tarttua värikynään ja väritellä menemään. Voi kun näitä olisi ollut jo opiskeluaikoinani! Värittäminen auttaa ainakin minua keskittymään ja useat luennot oikeustieteellisessä kuluivatkin luentolehtiöiden ruutuja väritellessä luennoitsijaa kuunnellessa (silloin kun jostain syystä ei tarvinnut kirjoittaa muistiinpanoja kynä sauhuten! Nykyopiskelijoille tiedoksi, että 2000-luvun alkupuoliskolla ei ollut luentodioja saatikka, että olisi ollut mahdollisuutta saada luentomuistiinpanot/diat kätevästi sähköpostiin, koppaan tai muuhun sähköiseen tietopankkiin). Joskus muistan mielessä käyneen, että värityskirja olisi vallan kätevä luennoilla, mutta jostain syystä jätin nallekarhuja ja kaivinkoneita kuvaavat värityskirjat kauppaan.

Värityskirjat ovat oiva ratkaisu niille, joille ei ole suotu kummoisiakaan piirtämisen lahjoja. Itsekin tykkään käyttää kynää, mutta hienoista ajatuksista huolimatta kuvat eivät valitettavasti välity käden ja kynän kautta paperille sellaisena kuin olin ajatellut. Mutta värittää osaan ja kukapa ei osaisi! :) Uusia aikuisten värityskirjoja mainostetaan mm. taideterapiana ja meditatiivisena ajan vietteenä. Värittäminen on todella aika meditatiivista. Joskus värittäessä voi antaa ajatusten virrata vapaana, joskus taas voi keskittyä vain värittämiseen ja hengittämiseen, jolloin mieli suljetaan maallisilta ajatuksilta ja murheilta. On myös mukava nähdä työnsä tuloksia välittömästi. Joskus voi värittää muutaman pienen kohdan, toisinaan voi pysähtyä värittämisen pariin pidemmäksikin aikaa. Värittäminen on hyvä tapa antaa mielen ja kehon rauhoittua hetkeksi. Jos perinteisempi meditointi ei ole oma juttu, värittäminen sen sijaan voi ollakin. 

Pieniä yksityiskohtia on kiva värittää ja näissä kuvioissa värillä ei ole väliä!

Vanhemman oma värityskirja voi houkutella myös jälkikasvua kynien pariin. Lapset innostuvat usein myös värittämään tai piirtämään kun aikuinen kaivaa oman värityskirjansa ja värinsä esiin. Tämä voi siis toimia myös vanhemman ja lapsen yhteisenä harrastuksena. Meillä toimi yhteistyö niinkin, että lapsi sai arpoa penaalista seuraavan värin ja minä väritin. Väreihin ei siis välttämättä kannata tässä touhussa kiinnittää liikaa huomiota vaan antaa mennä sillä värillä mikä käteen sattuu. Silloin värittäminen vaatii vielä vähemmän aivotyöskentelyä ja voi antautua täysin hetken ja värien vietäväksi. 

Jos ei halua käyttää värittämistä varsinaisesti meditatiiviseen olemiseen, voi sitä harrastaa myös esim. ystävien kesken. Keskustelu pysyy miellyttävän rauhallisena kun jokainen samalla värittää omia kuviaan. Värittäminen antaa lisää aikaa omille ajatuksilleen, joita tuo keskustelussa esille. 

Joku voi pitää värittämistä lapsellisena ja ajan hukkana, mutta se ei onneksi ole värittäjän murhe ja jokainen käyttää aikansa juuri niin kuin parhaakseen näkee. Sitäpaitsi kenellekkään tuskin tekisi pahaa hiljentyä hetkeksi, tapahtui se sitten värityskirjan äärellä tai muulla tavalla.

Anna mennä ja laita luovuus liikkeelle!

Värittämisiin! :)