Eräänä päivänä rannalla ollessani seurasin mielenkiinnosta vieressä leiriytynyttä vierasta kieltä puhuvaa neljän aikuisen ja kahden lapsen porukkaa. Lähinnä erityisesti seurasin heidän eväitään. Ensin syöminen aloitettiin mäkkärin noutopusseista, sitä perussettiä; hampparia, ranskalaisia, limua. Pussissa olleet limut eivät riittäneet vaan kylmälaukussa oli useita pulloja mustaa limpparia. Lisäksi oli ainakin sipsejä, juustonaksuja ja donitseja. Nämä herkuttelijat eivät olleet lihavia, enkä tiedä heidän ruokailutottumuksistaan yleensä. Saattoihan olla, että he olivat varanneet rantsupäivän herkuttelupäiväksi ja muuten elivät terveellisesti. Tarkoitukseni ei ole siis arvostella heitä (eikä muitakaan), tämä vain herätti taas monia ajatuksia syömisestä yleensä.
Kuinka moni ihmisistä syö vain sen takia että on nälkä ja tekee mieli juuri jotain tiettyä ruokaa, yleensä herkuksi luokiteltavaa? Veikkaisin, että aika moni. Meitä suorastaan houkutellaan ostamaan mitä herkullisemman näköisiä ruokia, ravintoarvoista viis. Kunhan saamme äkkiä vatsan täyteen, luulemme olevamme ravittuja. Keho sen sijaan on pulassa kun sisään lastataan vain pelkkää tyhjää energiaa sisältävää ruokaa, mutta ei mitään millä pitää kehon toimintoja yllä.
Ihmisen keho tarvitsee ruokaa toimiakseen optimaalisella tavalla. Tai oikeastaan, se ei tarvitse niinkään ruokaa, vaan ravintoa (hieman viilataksemme). Keholle on tärkeintä, että se saa riittävän määrän monipuolista ravintoa, joka sisältää oikean määrän energiaa, hiven- ja kivennäisaineita jne. Solut ja näin ollen koko keho rakentuu näistä eri ravintoaineista. Kehossa on lukematon määrä prosesseja, joita ei normaalisti tule ajatelleeksi, ennen kuin siihen toimintoon tulee vika ja sairastumme. Sairastuminen on merkki siitä, että kehossa on jotain pielessä. Se voi johtua useasta eri syystä, mutta ravinnon merkitystä ei pidä vähätellä. Sanotaan, että keho on itseään parantava systeemi, mutta tämä edellyttää, että kaikki tarvittavat palikat ovat saatavilla. Eikä toisaalta taas ole liikaa vääränlaisia palikoita tiellä.
Ei turhaan puhuta siitä, että tarvitsemme sitä ja tätä ja tuota vitamiinia, kivennäisainetta, proteiinia, rasvaa jne. Jokaisella niistä on tehtävänsä kehossa. Jos jokin aine jää puuttumaan, lopputulos ei ole täydellinen. Aiheesta hieman karkea, mutta lapsiystävällinen esimerkki: Jos rakennamme ohjeiden mukaan legoautoa ja pakkauksesta puuttuukin jokin osa, saatamme korvata sen jollakin muulla osalla (tai jätämme sen pois). Lopputulos ei vain ole aivan sellainen kuin piti. Sitten seuraava ihminen rakentaa samanlaisen legoauton, mutta ilman ohjeita. Hän ei vain tiedä, että alkuperäiseen on tehty muutos ja tekee samanlaisen kuin malliauto. Valitettavasti hänelläkin puuttuu jokin osa ja rakentaja joutuu taas korvaamaan puuttuvan osan toisenlaisella osalla. Kun ketjua jatketaan riittävästi, auto saattaa olla aikalailla erinnäköinen kuin alkuperäisessä ohjeessa, eikä välttämättä toimi enää oikein. Sama on solujen tilanne. Solut uudistuvat ja monistuvat. Jos jokaisessa uudelleen muodostuvassa vaiheessa solulta puuttuu rakennusaineita ja tämä jatkuu pitkään, solu on saattanut muuttua ihan toiseksi eikä toimi enää alkuperäisellä tavalla. Sitten ihminen sairastuu.
Omassa mielessäni ruuan tarkoitus käy koko ajan yhä selvemmäksi, tämä taas auttaa tekemään parempia valintoja. Ihminen olen totta kai minäkin, haluineni ja himoineni, enkä vie yleensä mitään asioita ääripäihin. En tässäkään tapauksessa. Syön siis ns. herkkuja (jäätelöä, karkkia, sipsiä, leivonnaisia, ranskalaisia, pizzaa, vaaleaa leipää, viiniä jne.) Mutta ne ovat vain satunnaisia herkkuja, eikä niitä pitäisi syödä etenkään nälkään. Näillä ruoilla voi herkutella sitten, kun keho on ravittu oikeasti ravitsevalla ruoalla. Keho tuottaa joitakin tarvitsemiaan rakennusaineita itse, joitakin pitää saada ravinnosta (esim. tietyt aminohapot, jotka ovat proteiinien rakennusaineita). Lisäksi, keho sietää "hyödytöntä" ja jopa haitallista ravintoa jonkin verran, joten satunnainen herkuttelu ei syökse systeemiä täydelliseen epätasapainoon (sitäpaitsi, satunnainen herkuttelu ravitsee joskus mieltä, jota ei myöskään pidä unohtaa). Jos haluaa mennä hampurilaiselle, on hyvä huolehtia siitä, että päivän aikana syö myös terveellisiä vaihtoehtoja. Terveyden kannalta ei ole järkevää tuijottaa ainoastaan yhden päivän kalorin saantia ja roskaruokapäivänä jättää kaikki muu syömättä jottei päivän kalorimäärä ylittyisi. Jos olet tiukalla dieetillä, kalorin saantia on ihan hyvä tarkkailla, mutta järkevämpää on tuijottaa kaloreiden laatua kuin tarkkaa määrää. Kannattaa myös miettiä, miksi on dieetillä? Pudottaakseen nopeasti painoa vai elääkseen terveempää elämää. Ne eivät ole ihan yksi yhteen, vaikka paljon samoja asioita pitääkin tehdä kummankin tavoitteen eteen.
Monet asiat voi korvata arjessa terveellisemmillä vaihtoehdoilla, esim. pasta ja riisi vaihtaa täysjyvään, joissa on ravintoaineita pelkän tyhjän energian lisäksi. Vaalean leivän sijaan kannattaa useimmiten valita täysjyvää. Lisäksi voi tehdä aina salaattia tai muita kasviksia lisukkeeksi. Jos on valtava nälkä ja tekee mieli napata suuhun mitä vain saa käteensä, valitse silloinkin ensin esim. tomaatti, kurkkupala, porkkana, hedelmä, muutama pähkinä tms. jonka jälkeen saat hetken aikaa valita hyvää oloa tukevaa ruokaa. Retkieväiksi voi valita hedelmä- ja vihannespaloja jne. Normaali kotiruokakin on terveellistä, kunhan tekee oikeita valintoja, eikä tämän tarvitse siis olla mitään hifistelyä.
Kaksi kesäistä salaattia: Ylempi mozzarellajuustolla, alempi paistetulla vuohenjuustolla. |
Kunnioitetaan siis kehoamme, ja annetaan sille sitä mitä se tarvitsee ja vähennetään tarpeetonta. Tehdään suurimman osan ajastamme järkeviä valintoja ja palautetaan välillä mieliimme, miksi syömme sitä mitä syömme. Silloin meillä on suurempi mahdollisuus pysyä terveinä ja energisinä.
Kotitehtävä sinulle: Seuraavan kerran kun olet laittamassa suuhusi jotakin epäterveellistä herkkua, mieti miksi sen teet, ja onko se tarpeellista? Entä voisitko sittenkin vaihtaa sen johonkin terveellisempään vaihtoehtoon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti