Lupa värittää!

Vihdoin minäkin sen hankin, nimittäin ikioman värityskirjan! :) Uusia kyniäkin pyörittelin käsissäni, mutta jätin ne kauppaan ja päätin säästeliäästi käyttää ensin vanhat, toimivat lapsuusajan kynät loppuun. 

Väritä itsellesi mielenrauhaa

Jostain syystä aikuisten värityskirjat ovat nyt tosi kovassa huudossa ja valikoima laajenee hurjaa vauhtia. Kirjakaupan setäkin sanoi, että markkinoille tulee koko ajan lisää uusia malleja. Enkä kyllä ihmettele! Miksi värittämistä on pidetty vain lasten touhuna? Mikäs on sen rentouttavampaa kuin tarttua värikynään ja väritellä menemään. Voi kun näitä olisi ollut jo opiskeluaikoinani! Värittäminen auttaa ainakin minua keskittymään ja useat luennot oikeustieteellisessä kuluivatkin luentolehtiöiden ruutuja väritellessä luennoitsijaa kuunnellessa (silloin kun jostain syystä ei tarvinnut kirjoittaa muistiinpanoja kynä sauhuten! Nykyopiskelijoille tiedoksi, että 2000-luvun alkupuoliskolla ei ollut luentodioja saatikka, että olisi ollut mahdollisuutta saada luentomuistiinpanot/diat kätevästi sähköpostiin, koppaan tai muuhun sähköiseen tietopankkiin). Joskus muistan mielessä käyneen, että värityskirja olisi vallan kätevä luennoilla, mutta jostain syystä jätin nallekarhuja ja kaivinkoneita kuvaavat värityskirjat kauppaan.

Värityskirjat ovat oiva ratkaisu niille, joille ei ole suotu kummoisiakaan piirtämisen lahjoja. Itsekin tykkään käyttää kynää, mutta hienoista ajatuksista huolimatta kuvat eivät valitettavasti välity käden ja kynän kautta paperille sellaisena kuin olin ajatellut. Mutta värittää osaan ja kukapa ei osaisi! :) Uusia aikuisten värityskirjoja mainostetaan mm. taideterapiana ja meditatiivisena ajan vietteenä. Värittäminen on todella aika meditatiivista. Joskus värittäessä voi antaa ajatusten virrata vapaana, joskus taas voi keskittyä vain värittämiseen ja hengittämiseen, jolloin mieli suljetaan maallisilta ajatuksilta ja murheilta. On myös mukava nähdä työnsä tuloksia välittömästi. Joskus voi värittää muutaman pienen kohdan, toisinaan voi pysähtyä värittämisen pariin pidemmäksikin aikaa. Värittäminen on hyvä tapa antaa mielen ja kehon rauhoittua hetkeksi. Jos perinteisempi meditointi ei ole oma juttu, värittäminen sen sijaan voi ollakin. 

Pieniä yksityiskohtia on kiva värittää ja näissä kuvioissa värillä ei ole väliä!

Vanhemman oma värityskirja voi houkutella myös jälkikasvua kynien pariin. Lapset innostuvat usein myös värittämään tai piirtämään kun aikuinen kaivaa oman värityskirjansa ja värinsä esiin. Tämä voi siis toimia myös vanhemman ja lapsen yhteisenä harrastuksena. Meillä toimi yhteistyö niinkin, että lapsi sai arpoa penaalista seuraavan värin ja minä väritin. Väreihin ei siis välttämättä kannata tässä touhussa kiinnittää liikaa huomiota vaan antaa mennä sillä värillä mikä käteen sattuu. Silloin värittäminen vaatii vielä vähemmän aivotyöskentelyä ja voi antautua täysin hetken ja värien vietäväksi. 

Jos ei halua käyttää värittämistä varsinaisesti meditatiiviseen olemiseen, voi sitä harrastaa myös esim. ystävien kesken. Keskustelu pysyy miellyttävän rauhallisena kun jokainen samalla värittää omia kuviaan. Värittäminen antaa lisää aikaa omille ajatuksilleen, joita tuo keskustelussa esille. 

Joku voi pitää värittämistä lapsellisena ja ajan hukkana, mutta se ei onneksi ole värittäjän murhe ja jokainen käyttää aikansa juuri niin kuin parhaakseen näkee. Sitäpaitsi kenellekkään tuskin tekisi pahaa hiljentyä hetkeksi, tapahtui se sitten värityskirjan äärellä tai muulla tavalla.

Anna mennä ja laita luovuus liikkeelle!

Värittämisiin! :)