Erityisherkkyys -heikkous vai vahvuus?

"Älä nyt tuommosesta ala parkumaan."
"Älä ota kaikkee ittees."
"Sä oot ihan liian herkkä."
"Sun pitää vähän kovettaa ittees."
"Sä ajattelet ihan liikaa!"

Kuullostaako tutulle? Onko sinusta tuntunut, että olet outolintu kun reagoit asioihin herkästi? Itse ehdin tuomita itseni lähes toivottomaksi tapaukseksi, ennen kuin törmäsin erityisherkkyyteen. Siitä on viime vuosina puhuttu paljon. Väitetään, että jopa 20% väestöstä on tällaisia erityisherkkiä. Erityisherkkyyden väitetään johtuvan mm. erilaisesta hermorakenteesta. Aiheesta on kirjoittanut mm. Elaine Aron ja Suomessa Janna Satri.

Olen aina ollut jollakin tapaa herkkä, mutta lapseni synnyttyä melkein 8 vuotta sitten aloin kiinnittämään asiaan erityisesti huomiota. Lapsen syntymän jälkeen huomasin herkistyväni yhä enemmän esimerkiksi lukemistani uutisista, jos ne koskettivat lapsia tai eläimiä. Kun aikaa meni, huomasin herkistyväni yhä helpommin erityisesti iloisista, positiivisista ja rakkauden täyteisistä asioista ja lukemistani uutisista.

Elämä on ihmeellistä ja kaunista

Miksi sitten luen itseni tähän erityisherkkien joukkoon kuuluvaksi? Seuraavassa muutamia asioita mainitakseni:

Rakastan kauniita asioita, olivat ne sitten maisemia, tuoksuja, musiikkia, ruokaa jne. Herkistyn kun näen tai kuulen jonkin uutisen (nykyisin erityisesti positiiviset uutiset, jotka koskettavat kaikkea hyvää täällä maapallolla). Onnelliset tai surulliset loput saavat "hanat vuotamaan". En saata katsoa liian väkivaltaisia tai jännittäviä elokuvia enkä lukea murhamysteereitä. Loukkaannun helposti (otan asioita itseeni liian helposti). Aistin ilmapiirin ja toisten tunteita ja imen erityisesti negatiiviset energiat helposti itseeni (ts. jos toinen on huonolla tuulella tai synkkänä, hetken kuluttua mulle tulee paha olo enkä palaudu siitä nopeasti). Tulkitsen ja analysoin toisten puheita todella paljon. Tunnen suurta empatiaa erityisesti kaikkea haavoittuvaa ja avutonta kohtaan esim. eläimet ja lapset. Jos näen jonkun kärsivän minusta tuntuu todella pahalle. Kehoni reagoi helposti negatiiviseen ilmapiiriin tai vaikeaan tilanteeseen (tulee vilu/alan täristä kuin palellessa). En kestä riitelyä sivusta seuraajana saatikka että itse riitelisin. Omasta riitelystä toisten kanssa tulee todella kamala olo myös fyysisesti ja riitely esim. puolison kanssa tuntuu, jos ei maailman, niin suhteen lopulta ja palaudun siitä todella hitaasti. En todellakaan pidä siitä, että minua komennellaan ja käskytetään. Olen hyvin empaattinen kaikkea kohtaan ja haluan nähdä kaikessa/kaikissa hyvää. Näen asioista useita eri näkökulmia ja voin helposti asettua toisen asemaan. Kaipaan yksinäisyyttä, hiljaisuutta ja rauhaa. Ja mitäkö toivon elämältä? World peace and love <3

Lajien välinen ystävyys on upeaa ja koskettavaa.

Voitte kuvitella, että nämä ominaisuudet eivät tee etenkään parisuhteessa elämisestä helppoa. Hyvä asia on se, että nämä asiat on oppinut tiedostamaan. Toki välillä tulee edelleen vaikeita tilanteita, jolloin tuntuu hankalalta olla omissa saappaissaan, mutta sitten pitää vain muistuttaa itseään ja hyväksyä se, että minä olen tällainen ja reagoin näin. Yhä enemmän olen koittanut nähdä herkkyyden hyvänä asiana. Erityisherkkyyden kääntäminen vahvuudeksi on oivallinen tapa tulla toimeen tämän ominaisuuden kanssa. Tästä aiheesta hyvä ja mielenkiintoinen juttu osoitteessa http://www.tut.com/article/details/193-how-to-toughen-up-and-turn-your-sensitivity-into-a-strength/?articleId=193 Sieltä voi myös tilata ilmaisen oppaan The Ultimate Emotional Survival Guide for Empaths and Highly Sensitive Women Who Feel Deeply.

Jos tällä hetkellä seuraa uutisia, tulee mieleen, että maailmassa ei voi olla liikaa herkkyyttä ja lempeyttä. Monet erityisherkät ihmiset ovat rakastavia ja lämpimiä eivätkä halua satuttaa toisia, koska itse tuntevat asioita niin voimakkaasti. Jos maailmassa olisi enemmän tämän kaltaisia ihmisiä, väkivaltaa ja pahuutta olisi varmasti vähemmän. Harva ihminen haluaa tulla satutetuksi ja loukatuksi (toki näitäkin aina on) ja jos kaikilla olisi kyky empatiaan ja asettua toisen asemaan, tekisimme toisillemme vain sitä mitä toivoisimme itsellemme tehtävän. Eikö näin ollen olisi luonnollista että väkivallan teot vähenisivät maailmasta. Ei siis ole ollenkaan paha asia olla herkkä ja levittää sitä muillekin.

Olin jonkin aikaa mukana facebookin erityisherkkien ryhmässä ja sieltä saikin vertaistukea monille asioille. Siellä sai nopeasti oppia, että on paljon ihmisiä, jotka kokevat asioita samalla tavalla. En olekaan yksin. Lopulta kuitenkin päätin erota ryhmästä, koska minulle tuli tunne, että erityisherkkyyttä pidetään selityksenä ja tekosyynä hyvin monille asioille. En halua tehdä asiasta itselleni numeroa vaikka tiedostankin herkkyyteni. En halua, että se on esteenä elämässäni. En halua jäädä surkuttelemaan omaa herkkyyttäni ja antautua sen "uhriksi". Haluan hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja haluan kääntää herkkyyteni vahvuudeksi. Minulla on kyky pehmentää ympäristöä, tuoda siihen herkkyyttä, lämpöä ja rakkautta, tuoda esiin inhimillisiä tunteita ja ajatuksia. Ainoa asia mitä se vaatii, on olla rohkeasti oma itsensä ja antaa herkkyyden näkyä ja tuntua, muttei jäädä sen vangiksi.

Luonto rauhoittaa