"Jos noudatat mielelläsi jotakin järjestelmää, noudata sitä kaikin mokomin. Mutta heti, kun se alkaa tuntua raskaalta puurtamiselta tai hallitsee liikaa tunteitasi ja ajatuksiasi, se ei välttämättä ole enää hyväksi."
Lainaus on Anita Moorjanin kirjasta Kuolema antoi minulle elämän (lukemisen arvoinen kirja!). Minulla oli vasta pieni kevyt ajatus siitä, mitä tähän tekstiin kirjoittaisin, kun luin tuon kirjan toistamiseen. Sunnuntainan mieleeni tuli jostain syystä kaivaa tämä kirja hyllystä ja lukea se uudelleen. Kun sitten luin tuon lauseen, tuntui että se kiteytti hyvin pitkälle omat ajatukseni siitä, mitä tarkoitan keskitien kulkemisella. Se viittaa myös siihen, mitä kirjoitin tuossa keskitien eka osassa, aiemmassa tekstissäni siis.
Viimeksi puhuin keskitiestä elämässä yleensä, mm. parisuhteessa. Nyt ajattelin taas palata yhteen lempiaiheistani, eli keskitiestä hyvinvointiin tähtäävissä asioissa, kuten ruokavaliossa ja liikunnassa. Näihin liittyen ihmiset mielellään ottavat jonkin tiukan linjan, jota lähtevät noudattamaan. Vaarana kuitenkin on, että tuo asia alkaa hallitsemaan liikaa elämää ja niin kuin Anita sanoi, sitten se ei välttämättä enää ole hyväksi. Vaikka alussa tarkoitus on hyvä, menetelmä ja erityisesti sen tiukkuus voivat kääntyä itseä ja hyvinvointia vastaan. Pysyvien tuloksien kannalta olisi hyvä löytää se kultainen keskitie.
On ollut mielenkiintoista huomata, että useat valmentajat/valmennusta antavat yritykset ovat muuttaneet pikku hiljaa linjaustaan valmennusmenetelmissään. Yhä enemmän puhutaan todellakin hitaista muutoksista ja siitä, että muutos ei edellytä välttämättä tiukkaakin tiukempaa ruokavaliota ja rankkaa liikuntaa. Mielestäni on havaittavissa yhä lempeämpää suhtautumista muutoksiin, tai niihin tapoihin joilla muutoksia saadaan aikaan. Tämä on myös minun kantani asiohin. Olen itse matkan varrella kokeillut kaikenlaista, hetkellisesti jopa erittäin toimivaa menetelmää. Mutta pysyvimmät muutokset ovat syntyneet sillä, että suhtaudun asioihin ja itseeni lempeästi ja kokeilen asioita pikku hiljaa. Ne asiat joihin olen ryhtynyt rytinällä, ovat kariutuneet lähes yhtä rytinällä. Sen sijaan asiat, joita olen tunnustellut ja haeskellut, välillä kokeillen, välillä unohtaen, ovatkin lopulta palanneet elämääni ja jääneet siihen mukavaksi osaksi kokonaisuutta. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiukka kuntosaliohjelma ei ole menestys pitkällä tähtäimellä, koska ennen pitkää kyllästyn siihen. Sen sijaan erilaisten lajien kokeilu, liikkuminen hauskaa pitäen ja eri juttujen vaihtelu pitävät intoa yllä ja se varmasti kantaa koko elämän ajan.
Samoin tiedän, että tiukka rajoitettu ruokavalio ei todellakaan kanna pitkälle. Mitä tiukempi ruokavalio, sitä suuremmaksi erilaiset himot kasvavat ja lopulta tuloksena on kaiken kielletyn ahmiminen. Eri asia on se, jos ruokavaliota täytyy rajoittaa jonkin sairauden takia. Itselläni tämä on suoliston/vatsan kunto. Tiedän jo aika hyvin, mistä se ei pidä. Mutta silloin onkin helpompaa pidättäytyä tietyistä ruoka-aineista, koska tiedän, että tuloksena on turvonnut ja kipeä vatsa. Sen sijaan pelkästään painon hallinnan kannalta tiukka ruokavalio ei useinkaan ole menestys pitkällä tähtäimellä. Tärkeintä on löytää ruokavalio, josta oma keho tuntuu pitävän unohtamatta satunnaisia mielen ruokanautintoja. Silloin kun ravitsemme kehoamme hyvää oloa tukevilla asioilla, myös painolla on taipumus tippua, mutta tällöin elämää ei säätele tiukka kaloriperusteinen ruokavalio.
On tietysti tilanteita, joissa täytyy mennä tiukalla linjalla. Nämä ovat kuitenkin asia erikseen. Itse haluan kiinnittää huomiota ns. tavallisen kansan toimintaan. Kulkemalla keskitietä välillä hieman ojan pohjia koukaten, pääsemme varmimmin tavoitteisiimme, vaikka se veisikin hieman kauemman aikaa. Normaaliin elämään kuuluu herkuttelu vähemmän terveellisillä ruoilla (ne kun ovat tulleet elämäämme), lepopäivät, juhlat, asenteiden ja ajatusten muuttuminen jne. Hyväksymällä tämän asian meidän on helpompi olla lempeitä itseämme kohtaan. Silloin kun emme elä tiukasti tietyn linjan mukaan, voimme nauttia hampurilaisen hyvällä omalla tunnolla, vaikka normaalisti noudattaisimmekin terveellisiä elämäntapoja.
Mielestäni tähän sopii pätkä alussa mainitsemastani Anita Moorjanin kirjasta Kuolema antoi minulle elämän. Tässä hän vastaa kysymykseen, kuinka hän itse pysyy terveenä ja mitä ruokia hän syö/välttää:
"... Aikaisemmin suhtauduin ruokaan suorastaan vainoharhaisesti. Olin tiukka kasvissyöjä. Nautin makrobioottista luomuruokaa, vitamiineja ja vehnänorasmehua - siis ennen sairastumistani. Ajattelin kaiken mikroaalloista säilöntäaineisiin aiheuttavan syöpää. Söin erittäin terveellisesti, mutta se johtui pelosta.
Nykyään syön, mitä mieleni tekee. Nautin silloin tällöin suklaata tai hyvää viiniä tai samppanjaa, ja teen sen hyvillä mielin. Pidän huolen siitä, että suhteeni ruokaan ja elämään on onnellinen. Mielestäni onnellisuus on tärkeämpää kuin mikään muu.
Ei ole mitenkään hauska syödä "oikeita" ruokia siksi, että pelkää sairastuvansa ja tuntee olonsa kurjaksi. Ahdistuneisuus aiheuttaa paljon lisäongelmia. Kehomme on paljon sitkeämpi kuin uskommekaan, erityisesti, jos olemme onnellisia ja stressittömiä.
Jos päätän syödä terveellisesti, teen sen rakkaudesta, en pelosta. Se on menetelmä, jota sovellan koko elämääni ja kannustan teitä samaan."
Jos tietyn ruokavalion tai liikuntaohjelman motiivina on painon pudottaminen tai painon hallinta, taustalla voi olla pelko siitä, että paino nousee tai se ei laske, tai pelko sairastumisesta. Tällöin pelko vaikuttaa valintoihin. Sen sijaan, kun taustalla on ajatus rakkaudesta ja halu tehdä keholleen hyvää, mahdollisuus onnistumiseen on paljon suurempi ja oikeiden valintojen tekeminen on helpompaa.
Kun lähtökohtana on hyvinvointi ja kehosta ja mielestä huolen pitäminen, elämme luonnostaan "keskitiellä". Siihen voi liittyä jyrkkienkin juttujen kokeileminen, mutta uskon, että useimmat palaavat kuitenkin takaisin kultaiselle keskitielle. Silloin elämme suht terveellisesti, mutta joustoakin löytyy. Jokaisen täytyy vain kulkea oma polkunsa päästäkseen tähän ja joskus se polku voi olla yllättävänkin pitkä. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan! :)
On ollut mielenkiintoista huomata, että useat valmentajat/valmennusta antavat yritykset ovat muuttaneet pikku hiljaa linjaustaan valmennusmenetelmissään. Yhä enemmän puhutaan todellakin hitaista muutoksista ja siitä, että muutos ei edellytä välttämättä tiukkaakin tiukempaa ruokavaliota ja rankkaa liikuntaa. Mielestäni on havaittavissa yhä lempeämpää suhtautumista muutoksiin, tai niihin tapoihin joilla muutoksia saadaan aikaan. Tämä on myös minun kantani asiohin. Olen itse matkan varrella kokeillut kaikenlaista, hetkellisesti jopa erittäin toimivaa menetelmää. Mutta pysyvimmät muutokset ovat syntyneet sillä, että suhtaudun asioihin ja itseeni lempeästi ja kokeilen asioita pikku hiljaa. Ne asiat joihin olen ryhtynyt rytinällä, ovat kariutuneet lähes yhtä rytinällä. Sen sijaan asiat, joita olen tunnustellut ja haeskellut, välillä kokeillen, välillä unohtaen, ovatkin lopulta palanneet elämääni ja jääneet siihen mukavaksi osaksi kokonaisuutta. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiukka kuntosaliohjelma ei ole menestys pitkällä tähtäimellä, koska ennen pitkää kyllästyn siihen. Sen sijaan erilaisten lajien kokeilu, liikkuminen hauskaa pitäen ja eri juttujen vaihtelu pitävät intoa yllä ja se varmasti kantaa koko elämän ajan.
Samoin tiedän, että tiukka rajoitettu ruokavalio ei todellakaan kanna pitkälle. Mitä tiukempi ruokavalio, sitä suuremmaksi erilaiset himot kasvavat ja lopulta tuloksena on kaiken kielletyn ahmiminen. Eri asia on se, jos ruokavaliota täytyy rajoittaa jonkin sairauden takia. Itselläni tämä on suoliston/vatsan kunto. Tiedän jo aika hyvin, mistä se ei pidä. Mutta silloin onkin helpompaa pidättäytyä tietyistä ruoka-aineista, koska tiedän, että tuloksena on turvonnut ja kipeä vatsa. Sen sijaan pelkästään painon hallinnan kannalta tiukka ruokavalio ei useinkaan ole menestys pitkällä tähtäimellä. Tärkeintä on löytää ruokavalio, josta oma keho tuntuu pitävän unohtamatta satunnaisia mielen ruokanautintoja. Silloin kun ravitsemme kehoamme hyvää oloa tukevilla asioilla, myös painolla on taipumus tippua, mutta tällöin elämää ei säätele tiukka kaloriperusteinen ruokavalio.
On tietysti tilanteita, joissa täytyy mennä tiukalla linjalla. Nämä ovat kuitenkin asia erikseen. Itse haluan kiinnittää huomiota ns. tavallisen kansan toimintaan. Kulkemalla keskitietä välillä hieman ojan pohjia koukaten, pääsemme varmimmin tavoitteisiimme, vaikka se veisikin hieman kauemman aikaa. Normaaliin elämään kuuluu herkuttelu vähemmän terveellisillä ruoilla (ne kun ovat tulleet elämäämme), lepopäivät, juhlat, asenteiden ja ajatusten muuttuminen jne. Hyväksymällä tämän asian meidän on helpompi olla lempeitä itseämme kohtaan. Silloin kun emme elä tiukasti tietyn linjan mukaan, voimme nauttia hampurilaisen hyvällä omalla tunnolla, vaikka normaalisti noudattaisimmekin terveellisiä elämäntapoja.
Mielestäni tähän sopii pätkä alussa mainitsemastani Anita Moorjanin kirjasta Kuolema antoi minulle elämän. Tässä hän vastaa kysymykseen, kuinka hän itse pysyy terveenä ja mitä ruokia hän syö/välttää:
"... Aikaisemmin suhtauduin ruokaan suorastaan vainoharhaisesti. Olin tiukka kasvissyöjä. Nautin makrobioottista luomuruokaa, vitamiineja ja vehnänorasmehua - siis ennen sairastumistani. Ajattelin kaiken mikroaalloista säilöntäaineisiin aiheuttavan syöpää. Söin erittäin terveellisesti, mutta se johtui pelosta.
Nykyään syön, mitä mieleni tekee. Nautin silloin tällöin suklaata tai hyvää viiniä tai samppanjaa, ja teen sen hyvillä mielin. Pidän huolen siitä, että suhteeni ruokaan ja elämään on onnellinen. Mielestäni onnellisuus on tärkeämpää kuin mikään muu.
Ei ole mitenkään hauska syödä "oikeita" ruokia siksi, että pelkää sairastuvansa ja tuntee olonsa kurjaksi. Ahdistuneisuus aiheuttaa paljon lisäongelmia. Kehomme on paljon sitkeämpi kuin uskommekaan, erityisesti, jos olemme onnellisia ja stressittömiä.
Jos päätän syödä terveellisesti, teen sen rakkaudesta, en pelosta. Se on menetelmä, jota sovellan koko elämääni ja kannustan teitä samaan."
Jos tietyn ruokavalion tai liikuntaohjelman motiivina on painon pudottaminen tai painon hallinta, taustalla voi olla pelko siitä, että paino nousee tai se ei laske, tai pelko sairastumisesta. Tällöin pelko vaikuttaa valintoihin. Sen sijaan, kun taustalla on ajatus rakkaudesta ja halu tehdä keholleen hyvää, mahdollisuus onnistumiseen on paljon suurempi ja oikeiden valintojen tekeminen on helpompaa.
Kun lähtökohtana on hyvinvointi ja kehosta ja mielestä huolen pitäminen, elämme luonnostaan "keskitiellä". Siihen voi liittyä jyrkkienkin juttujen kokeileminen, mutta uskon, että useimmat palaavat kuitenkin takaisin kultaiselle keskitielle. Silloin elämme suht terveellisesti, mutta joustoakin löytyy. Jokaisen täytyy vain kulkea oma polkunsa päästäkseen tähän ja joskus se polku voi olla yllättävänkin pitkä. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti