Hengitys -välttämätöntä mutta aliarvioitua, jopa unohdettua

Minulla on nyt kevät tutkittu, mistä vaikea hengittämiseni johtuu. Ongelma on ollut elämässäni enemmän ja vähemmän useamman vuoden, mutta viime talven aikana homma kävi sen verran inhottavaksi, että päätin lähteä tutkituttamaan asiaa. Missään vaiheessa en ole epäillyt, että kyseessä olisi mitään vakavaa. Lähinnä lihasjumituksia ajatellut olevan kyseessä. Nyt on saatu selville, että astmasta ei ole kyse, eikä muutenkaan keuhkoperäisestä asiasta. ph-mittauksessa, josta kerroin edellisessä tekstissäni, ei ilmennyt mitään erityistä. Syksyllä tiedossa tähystys, jossa selviää ehkä jotain pallean toiminnasta. Parikin lääkäriä on ollut asiasta ihmeissään; ensimmäinen sanoi, että ei ole kyllä vastaavaan aiemmin törmännyt. Asia on kuitenkin otettu vakavasti, kiitos siitä (eikä asiaa ole laitettu vielä korvien väliin ;) ). Ehdotin itse lääkärille, että voiko pitkään jatkunut vatsan sisään vetäminen aiheuttaa moista ongelmaa. Tähän ei oikein otettu sen enempää kantaa, enkä osannut kertoa asiasta sen vakavammin.

Nyt kun olen asiaa enemmän miettinyt, tutkinut ja kuullostellut, olen yhä vakuuttuneempi siitä, että kyseessä on hengityslihasten totaalinen jumitustila (myös suolistolla voi olla toki oma osansa...). Olen vuosia vetänyt vatsaa sisään (turhamaista joo, mutta naisille tyypillistä!), välillä tiedostaen, mutta olen huomannut, että se on muuttunut yhä automaattisemmaksi tapahtumaksi. Minun täytyy oikein ajatuksen kanssa rentouttaa vatsani. Kun olen tutkinut asiaa tältä kantilta, olen tullut siihen tulokseen, että pitkään jatkunut vatsan sisään vetäminen on tehnyt hengityksestäni pinnallista, jolloin mm. apuhengityslihakset kaulan ja hartioiden seudulla ovat joutuneet kovasti töihin, joka aiheuttaa hengittäessä pistosta hartioissa ja juurikin tuolla kaulan seudulla. Lisäksi muut hengityslihakset ovat kiristyneet, koska eivät ole saaneet vapaasti toimia tarkoitetulla tavalla. Tuntuu, kuin en osaisi enää hengittää ja palleani ei toimi enää ollenkaan niin kuin pitäisi. Meneehän mikä tahansa muukin lihas jumiin, mikäli sitä jännittää jatkuvasti. En tiedä, miksei lääkäri ottanut sitten tätä huomiota tosissaan, ajatteli varmaan satunnaista vatsan sisään vetämistä, mutta tässä tapauksessa on kyse vuosien "työstä".

Ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelin aloittaa "Kesällä kuntoon" -projektin. Tästä projektista lisää seuraavassa postauksessa. Tähän liitän myös sen, että aion vapauttaa hengitykseni ja antaa vatsan pullottaa ihan rauhassa, rantakunnosta viis! Tämä vain vaatii jatkuvaa tietoista työtä, jotta vatsan osaa rentouttaa. Mieluummin hieman pömpöttävä vatsa, kuin jatkuva vaikeus hengittämisen kanssa. Aion nyt tehdä tosissani töitä, että saisin ilman taas virtaamaan vapaasti ja luonnollisesti sisääni. Eilen kirjastoautolla käydessäni silmiini osui kirja "Voimaa hengityksestä - matkalla rakkauteen, iloon ja terveyteen". Ei tarvinnut hetkeäkään miettiä lainaisinko tuon kirjan. Me ihmiset pidämme hengittämistä niin automaattisena asiana, ettemme tarpeeksi anna arvoa sille, mitä kaikkea vapaana kulkeva hengitys meille tekee. Huomaamme asian vasta sitten, kun tulee ongelmia. Sen lisäksi, että hengitys on elinehtomme, se myös kertoo paljon tunnetiloistamme. Peloissamme tai ahdistuneena hengitämme pinnallisemmin, saatamme jopa pidättää hengitystä. Vihaisena ollessamme hengityksemme muuttuu. Silloin kun olemme rauhassa ja rentoutuneita, hengityksemme on kaikkein vapaimmillaan ja saa aikaan paljon positiivisia vaikutuksia elimistössämme. Kaikki toimintomme vaativat happea, jolloin on selvää, että riittävä hapen saanti on välttämätöntä, jotta kehomme toimii oikein. Hengittäminen mekaanisena toimintona myös hieroo sisäelimiämme. Pinnallinen hengittäminen sen sijaan saa meidät happivajeeseen ja lisäksi kiristää vääriä lihaksia. Hengittämisen pitäisi olla pääasiassa vatsahengitystä, jolloin vatsa kohoilee, mutta hartiat eivät.

Joogassa ja meditoidessa keskitymme hengitykseen. Siinä varmasti yksi syy siihen, miksi niistä tulee niin hyvä olo. Rauhoittamalla hengitystämme tietoisesti, rauhoitamme koko kehoa ja mieltämme. On tärkeää venytellä, jotta hengitykseen osallistuvat lihakset pysyvät avoimina ja rentoina.

Hyvä nainen (tai mies), oli vatsasi sitten iso tai pieni, anna sen olla sellainen kuin on. Jos haluat pienemmän vatsan, älä tee sitä hengityksesi kustannuksella vetämällä vatsaa sisään, vaan etsi pysyvämpiä ja terveellisempiä keinoja, mutta hengitä vapaasti. Annamme usein itse aivan liian suuren arvon sille, kuinka haluamme ihmisten näkevän meidät. Kuvittelemme, että vetämällä vatsaa sisään annamme toisille itsestämme hoikemman kuvan. Osittain ehkä, mutta miksi se on niin tärkeää. Jos kerran emme ole hoikkia, niin sitten emme ole. Ja jos haluamme olla, siihen on muut, tehokkaammat keinot. Tärkeää olisi unohtaa toisten mielipiteet ja ajatukset meistä. Ne ovat niiden, pidä sinä omasi.