Utopia lähes lisäravinteettomasta elämästä

Joskus tää maailman meno kyllä ihmetyttää, tai oikeastaan aika useinkin. Maalatessani keittiön ruokailuryhmää ryhdyin miettimään lisäravinteita (ihme tilanteissa ihme ajatuksia?!). Tällä hetkellä joka paikka tuntuu pursuavan erilaisia lisäravinteita ja mainokset väittävät niiden tekevän ihmeitä ja parantavan kaikki vaivamme, niin psyykkiset kuin fyysisetkin. Useat ovat mainosten uhreja ja ostavat näitä tuotteita toivoen elämän laatunsa paranevan. Toiset lisäravinteet varmasti toimivat toiset valitettavasti eivät.

Äkkiseltään en löytänyt tietoa, milloin ensimmäiset lisäravinteet ovat tulleet markkinoille. Mutta tuskin tarvitsee kovin kauaksi historiaan mennä, jotta alkuperä löytyy. Nyt nämä ravinnon lisät ovat aivan valtava bisnes. Samaan aikaan ihmisiltä tuntuu unohtuneen miksi näitä ravintolisiä syödään. Lähtökohtahan on, että ihmisen pitäisi saada ravinnosta kaikki se, mitä kehomme tarvitsee. Ravintolisiä tulisi käyttää silloin, kun jostakin ravintoaineesta on selkeä puute. Tiettyjen vitamiinien, kuten D-vitamiinin osalta me pimeän pohjolan ihmiset tarvitsemme lisäravinnetta, koska auringon valo on niin vähäistä. Mutta suurimman osan pitäisi tulla syömästämme monipuolisesta ruokavaliosta. Valitettavasti nykyinen ruokavalio suurimmalla osalla ihmisistä on niin yksipuolinen ja koostuu suurelta osin teollisista ruoista, jolloin tarpeellisten ravintoaineiden saanti jää vajaaksi. Ja siinä yksi syy miksi voimme huonosti. Lisäksi syömämme ravinnon ravintoainepitoisuudet ovat huimasti laskeneet. Saadaksemme esim. nykypäivän omenasta yhtä paljon ravintoaineita kuin ennen, meidän tulisi syödä useita omenoita. Nykypäivän viljelysmalli on köyhdyttänyt maaperän, jolloin siellä ei enää ole niin paljon ravintoaineita kuin ennen ja jotka imeytyisivät käyttämäämme ravintoon. Yksi syy ravintoainevajeisiin on myös niiden mahdollinen imeytymishäiriö kehossa, koska olemme laiminlyöneet elimistöämme niin pitkään.

Lähiomppuja + kaukobanaani

Nämä faktat huomioon ottaen on tietenkin järkevää ottaa jotain ravinnon lisää. Eikä ihme, jos ihmiset alkavat voimaan paremmin syötyään/juotuaan näitä ravintolisiä, koska elimistö alkaa saamaan sille tarvittavia rakennuspalikoita. Valitettavasti samaan aikaan unohdetaan, että ravintoaineet alkuperäisessä muodossaan, eli syömässämme aidossa ruoassa, olisivat ihanteellisinta kehollemme. Uskon, maaperän köyhyydestä huolimatta, että syömällä monipuolisesti oikeaa ruokaa, meidän ei tarvitsisi turvautua niin usein erilaisiin ravintolisiin. En sano, etteivätkö ne olisi hyvä juttu, mutta olisi hyvä tiedostaa niiden perimmäinen tarkoitus ja sitä kautta voisi miettiä niiden tarpeellisuutta.

Mielestäni tässä asiassa, niin kuin niin monessa muussakin, yritettään paikata asioita niiden perimmäisen korjaamisen sijaan. Erilaiset firmat kuluttavat käsittämättömiä summia kehitellessään "yhä parempia" ravintolisiä. Huomaako kukaan muu tässä epäkohtaa? Totta kai ensiapuna on hyvä, että ihmisille on tarjolla ravintolisiä, jotta voimme tarjota kehollemme sitä mitä se tarvitsee. Mutta eikö olisi parempi alkaa sijoittamaan ravintolisiin ja niiden kehittämiseen käytettäviä rahoja siihen, että voisimme taas tuottaa ravinteikasta OIKEAA RUOKAA, jolloin erilaiset ravintolisät kävisivät lähes tarpeettomiksi. Olisiko utopistista alkaa kehittämään ruoan tuotantoa jälleen siihen suuntaan, että siitä saadaan todellakin ravinteikasta. Tehotuotanto ei olisi edes siinä tapauksessa niin tarpeellista, koska pienempi määrä ravinteikasta ruokaa riittää pitämään meidän kylläisinä ja ravittuina.

Nykyinen nopea kehitys joka alalla on vienyt meitä siihen suuntaan, että sokeudumme aidolle ja alkuperäiselle. Ajattelemme, että kaikki uusi on hienoa ja upeaa. Kehitys on vaan niiiin siistiä! Mutta vanhan sanonnan mukaan, toisinaan vanhat konstit ovat parempia kuin pussillinen uusia. Uuden teknologian myötä on varmasti tullut paljon hyviä asioita, myös ruoan tuotantoon, mutta samaan aikaan ei saisi unohtaa vanhoja hyväksi todettuja keinoja. Yhdistämällä uutta ja vanhaa päästäisiin varmastikin sellaiseen lopputulokseen, jossa sekä kehomme, että ympäristömme kiittää.

Aamiainen: itsepuristettu vihermehu (porkkana, ananas, kukkakaali, piparjuuri, sitruuna, selleri, kurkuma), luomu kananmuna, ehtaa lähiruisleipää valkosipuli sivalluksella ja avokadolla + paprikaa

Tällä tekstillä en tosiaan tarkoita sitä, että lisäravinteet olisivat pahasta (etenkään nykyisillä elämäntavoilla), vaan haluan herättää ajatuksia siitä olisiko sittenkin parempi, jos saisimme lähes kaiken tarvittavan luonnollisessa muodossa ruoasta. Näin ei tietenkään suurimmalla osalla tällä hetkellä ole ja siksi lisäravinteet ovat useimmiten tarpeen, mutta entä jos se olisi mahdollista. Houkuttelevaa, eikö totta? Utopiaa tai ei, uskon tämän olevan ajattelemisen arvoinen asia.