Etsimistä ja löytämistä. On muutoksen aika.

Olen viime kuukaudet kasaillut taas ajatuksia. Sillä välin erityisherkän elämästä on tullut kirjoitettua täällä. Tuntuu, että oma elämä on ollut jatkuvaa etsimistä. Tunnen sisälläni suuria muutoksia, mutta ulospäin kaikki näyttää yhä samalle. Tiedän kuitenkin, että muutos ulospäinkin on tapahtumassa. Olen saanut kirkastettua useita asioita elämässäni. On paljon sellaisia juttuja, jotka on kyteneet sisällä, mutta pikku hiljaa asiat alkaa loksahtelemaan paikoilleen. Ehkä olen jonkinlainen myöhäisherännäinen... tai sitten olen alkanut heräämään liian aikaisin, kun en ole vielä ollut täysin valmis kaikelle uudelle. Minussa on herännyt paljon monenlaisia ajatuksia ja olen kuvitellut olevani niiden ajatusten kanssa yksin. On alkanut tuntumaan etten vain yksinkertaisesti sovellu tähän yhteiskuntaan ajatuksineni. Olen aina ollut ns. kiltti tyttö joka sopeutuu kaikkeen ja noudattaa kiltisti kaikkia sääntöjä ja totuttuja tapoja.

Viime vuosina sisälläni on kuitenkin herännyt jonkinlainen kapinallinen. Ehkä muutos lähti avioerosta, joka oli ensimmäinen tapahtuma elämässäni joka on johtanut elämääni täysin siltä polulta jota kuvittelin kulkevani eteenpäin. Siihen asti olin ollut tyytyväisenä kuplassani ja hyväksynyt minulle syötetyt asiat. Tätä matkaa on jatkunut nyt jo lähes 9 vuotta ja huomaan koko ajan herääväni enemmän ja enemmän unesta. Kupla on murtunut lähes täydellisesti. Ehkä vaikeinta on murtaa oma käsitys itsestä sinä kilttinä ja tottelevaisena tyttönä joka olin pitkään ollut. Ei minun tarvitse enää olla sellainen. Ei sen kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että alan nyt yltiöpäisesti kapinoimaan, riehumaan ja tekemään kaikkea paheksuttavaa. Kunnioitan edelleen toisia ihmisiä, eläimiä, ympäristöä jne. ja jopa enemmän kuin ennen. Olen vain alkanut löytää omat tapani ajatella asioista ja kyseenalaistamaan minulle syötettyä tietoa. Voin olla erimieltä vaikka minkä tahon antaman tiedon kanssa. On paljon asioita joihin haluan uskoa, mutta pidän silti silmäni auki etten täysin sokaistu niillekään. En halua tehdä mistään asiasta jumalaa ja sokeaa pistettäni vaan haluan suhtautua avoimesti kaikkeen. Yksi vahvuuteni on aina ollut se, että olen nähnyt asioita monesta eri näkökulmasta. Joskus tämä onnistuu paremmin, joskus huonommin. Jokaisella on omat subjektiiviset näkemyksensä asioista ja omat vaikuttimensa siihen mitä tekee ja mihin uskoo. Näin saa olla myös minulla, eivätkä minut kokemukseni asioista ole sen enemmän vääriä kuin muidenkaan. Vaikka eivät välttämättä oikeitakaan. Mutta ne ovat yhtälailla oikeutettuja kuin toistenkin ajatukset.

Katsoin viime viikolla sellaisen 3-osaisen dokumenttisarjan kuin Zeitgeist (löytyy ainakin netflixistä suomeksi tekstitettynä). Samoin aiheesta on tehty suomalainen dokkari nimeltään Ajan henki. Nämä ohjelmat vaikuttivat itseeni syvästi. Niissä oli juuri niitä ajatuksia, joiden kanssa olin kuvitellut olevani yksin. Nyt kuitenkin huomasin, etten olekaan ainoa. Vaikka kuinka olen yrittänyt vakuuttaa itseni siitä, että omat ajatukseni ovat yhtä arvokkaita kuin toistenkin, silti tulee ihmeellistä vahvuutta omille ajatuksille kun huomaa, että on muitakin samoin ajattelevia. Jälleen kerran en väitä tämän olevan yksi ainoa totuus, mutta tällä hetkellä se on sellainen totuus johon itseni on helppo uskoa. Näissä dokumenteissa yhdistyvät ne ajatukset joita olen itsekin pyöritellyt; on aika lopettaa itsekeskeinen ajattelu ja kerskakulutus ja valjastaa kaikki voimavaramme tämän yhteisen kotimme säilyttämiseksi, jopa pelastamiseksi. Meille on annettu valtavasti tietoa ja taitoa sekä luonnonvaroja, mutta ihmiskunta on päättänyt käyttää suuren osan niistä itsekkäisiin ja tuhoisiin tarkoituksiin hamuten itselleen rahaa, omaisuutta ja sitä kautta valtaa. Tällä hetkellä maapallolla vallitsee aika sairas meininki. Ihmiset kulkee kuin hypnoosissa. Ajan henki -dokkarissa sanottiin aika osuvasti: "Meidän sukupolvi kusee omien jälkeläistensä muroihin." Vaikka meillä on tietoa ja taitoa, emme silti onnistu valjastamaan suurta osaa siitä positiiviseen kehitykseen. Sen sijaan samalla kun käytämme resurssejamme maapalloa tuhoaviin toimiin, käytämme osaamistamme etsiäksemme toista elinkelpoista planeetta, koska tiedämme tämän olevan kohta loppuun kulutettu. Siis mitäh?!? Entä jos kaiken tämän sijaan käyttäisimme osaamisemme tämän ihan varmasti meille soveltuvan planeetan pelastamiseksi eikä uuden etsimiseksi?

Yhden ihmisen tai pienen ryhmänkään on vaikea pelastaa koko maapalloa, mutta jokainen voi tehdä jotain omalla toiminnallaan. Muutos lähtee pienestä. Suomi on pieni maa, mutta voi toimia esimerkkinä muulle maailmalle kunhan täällä saadaan homma toimimaan. Kuluttajina meidän on helppo vaikuttaa jaloillamme ja lompakollamme. Samoin meidän on helppo lisätä ystävällisyyttä ja toisten auttamista. Lisäksi pidetään huolta itsestämme, sillä usein se mikä on hyväksi ympäristölle, on hyväksi myös meille. Se kasvaa mihin keskitytään. Jos yhä useampi havahtuisi siihen, että meidän on aika tehdä jotain jotta seuraavillekin sukupolville jää planeetta johon saapua, voisimme saada aikaan positiivisen muutoksen.

"Mitä ehdoton rakkaus tekisi, jos sinulla ei olisi mitään odotuksia tai kiinnikkeitä tähän tilanteeseen tai ihmiseen?"