Voi vitsi miten tuo aika menee nopeaa! Huomasin, että olen kirjoittanut tänne tekstiä viimeksi melkein vuosi sitten. Itse olisin veikannut maksimissaan puolta vuotta jos joku olisi kysynyt :) Toki välillä kirjoittelin aktiivisemmin Erityisherkän päiväkirjaa, mutta toki siitäkin on nyt ollut taukoa. Tuon "päiväkirjan" kirjoittaminen avasi minulle hyvin nopeasti oivalluksen, etten halua leimata itseäni erityisherkäksi, niin kuin en miksikään muuksikaan. Olen niin paljon enemmän kuin jokin määritelmä. Jos laitan itseni johonkin lokeroon, se rajoittaa elämääni ja voi viedä mahdollisuuden ollakin jotain ihan muuta. Toisena päivänä olen jotain toista kuin toisena. Elämä on täynnä mahdollisuuksia. Haluan tarkastella elämää ja maailmaa yhä laajemmasta näkökulmasta. Siksi päätin palata myös tähän blogiin, koska yhä edelleen tämä keksimäni nimi Just (one) life, puhuttelee ja törmään siihen elämässäni. Selkeitä merkkejä siitä, että tätä voisin jatkaa. Edelleenkin mielessäni on vahvana (ellei jopa vahvempana) ajatus siitä, että meidän täytyy elää elämäämme täysillä nauttien, koska se on ainoa mitä meillä on tässä kehossa. Mutta kuitenkin täytyy muistaa useissa tilanteissa, että tämä on VAIN elämää, ettei kaikkea kannata ottaa niin vakavasti, vaan antaa mennä ja rentoutua. Edellisen tekstin ja tämän päivän välillä olen itsekin oppinut jälleen ihan huimasti lisää elämässä heittäytymisestä ja rentoutumisesta. Ja loppua oppimiselle ei näy!
Elämässä tulee eri vaiheita. Huomaan itselläni, miten selkeästi välillä on kytketty Blog in -kaapeli ja välillä Blog out. Viime kuukaudet on ollut taas itseni opettamisen vaihetta ja tavaraa on tullut sisään (sekä tietona että ruokana, HAHAA!! :D ). Olen lukenut paljon erilaista kirjallisuutta, jonka toivon vievän minua ihmisenä eteenpäin ja kehittyvän johonkin suuntaa. Samoin kuin aloitin Henkisen valmentajan koulutusohjelman, joka on jo parin viikonlopun jälkeen antanut huimasti eväitä elämään ja myös toisten auttamiseen. Mieli on ihan mieletön työkalu, joka meille on annettu, mutta jota suurin osa käyttää ihan väärin tai useinkin antaa mielen ohjata meitä, vaikka kannattaisi tehdä toisin päin. Olen oppinut ja oivaltanut taas ihan mielettömän paljon uusia asioita, joista ajattelin taas alkaa kirjoittamaan tänne ehkäpä jonkun muunkin iloksi. Lisäksi kirjoittaminen auttaa monesti myös itseä jäsentämään asioita ja oivaltamaan lisää. Aloitan siis nyt taas purku vaiheen :)
Herättelen tätä blogia elämään ja toivon, että yhä useampi tänne tiensä löytäisi ja saisi edes hippusen ajatuksia omaan elämään <3
Ihanan aurinkoista kevään alkua kaikille!! <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti