Ajatus-mörkö ;)

Mietin tälle tekstille sopivaa otsikkoa, mutta en päässyt edes pitkälle, kun jostain pulpahti mieleen "Ajatus-mörkö" :D No, viime päivien perusteella tuskin kenellekään on jäänyt epäselväksi (vaikka kuinka olisit mediapimennossa, mutta jos et oikeasti tiedä, googleta Mörkö) minkä merkityksen mörkö on saanut :)

Mitä yhteistä on Möröllä (jääkiekkopelaajalla) ja ajatus-möröllä: Ne tunkevat sisään joka nurkasta huomaamatta ja vaikka havaitsetkin, että sieltä ne nyt tulee, et kykene tekemään mitään, kun ne jo lyövät itsensä läpi :D :D

Eli sellaisia ovat ajatus-möröt! :D Mitä ne sitten ovat? Ajatus-mörkö on ajatus, joka tulee hallitsemattomasti, koskettaa asiaa jolla ei ole oikeastaan mitään merkitystä sen hetkisen olemisen kanssa ja se käsittelee usein menneitä, tulevia tai spekulatiivisia tapahtumia ja asioita. Se on luonteeltaan jumiin jäävän levyn kaltaista toistoa. Se ei kerro ehdotonta totuutta, vaan subjektiivisin kokemuksin höystettyä tarinaa. Suuri osa meidän ajatuksistamme on tällaista ajatusvirtaa; merkityksetöntä, turhaa ja hyödytöntä yksinpuhelua. Mutta ei voi sanoa, että se olisi harmitonta, sillä omat ajatuksemme saavat meissä aikaan monenlaisia tunteita ja myöskin toimintaa. Ne saavat meidät ahdistumaan ja masentumaan. Ne saavat meidät katkeroitumaan, tuntemaan kateutta ja vihaa, jäämään elämässä paikoilleen jonkun menneen tapahtuman vuoksi tai pelkäämään askeleen ottamista tulevaan. Eniten ne aiheuttavat vahinkoa meille itsellemme, mutta toisinaan ajatukset saattavat aktualisoitua niin, että myös ympäristömme on vaarassa.

Täytyy muistaa, että nyt puhun vain näistä ajatus-möröistä. Meillä on myös hyödyllisiä ajatuksia, sellaisia jotka vievät meitä oikeasti eteenpäin. Jos olen lähdössä reissuun, mieli on oiva työkalu miettiessäni mitä otan matkalle mukaan. Ruokakaupassa on ihan hyvä aktiivisesti miettiä, mitä tarvitsen suunnittelemaani reseptiin. Kaikenlaisessa työssä on hyvä, että olemme tietoisia ja ajattelemaan kykeneviä olentoja. Mutta monestiko näistä ajatuksista on hyötyä silloin, kun pitäisi alkaa nukkumaan tai kun on katsomassa lapsensa kevätjuhlaa, tai nauttii lomalla kauniista kesäpäivästä ja ystävien seurasta? Eipä juuri koskaan! Ja kerronpa salaisuuden, jos et ole sitä vielä aiemmin hoksannut: Tärkeimmät oivallukset tulevat ajattelematta! Yritäpä palauttaa mieleen "kadonnut" ajatus! Mitä enemmän yrität, sitä kauemmas se tuntuu katoavan, mutta sillä hetkellä kun lakkaat miettimästä, tuo ajatus tulee mieleen kuin salaman iskusta. Eli aktiivinen ajatteleminen ei aina ole edes välttämätöntä asioiden eteenpäin viemiseksi.

Suurimmalla osalla ihmisistä mieli hallitsee olemista, toisin sanoen ajatuksia tulee solkenaan ja me vieläpä uskomme niihin ja höystämme ja lisäämme niitä tietoisesti lisää. Itse olen aina ollut mestari tässä. Olen välillä jopa vitsaillut, että jos en muussa ole hyvä, niin ajattelemisessa kyllä olen mestari! :) No, ihan hyvä asia sinänsä, että kykenee ajattelemaan, mutta nykyään tiedän paremmin, ettei ajatteleminen ehkä ole aina se kaikkein paras ratkaisu.

Olen alkanut luopumaan ajatuksista (edelleen puhun niistä hyödyttömistä ajatus-möröistä). Olen harrastanut jonkinlaista meditointia jo varmaan muutaman vuoden, mutta tällä viikolla ajattelin syventää osaamistani pidentämällä meditointi hetkiä. On ollut todella oivaltavaa huomata, kuinka niitä mörköjä vain tulee ihan loputtomana virtana! Juuri kun saan edellisen heitettyä roskiin, niin johan seuraava työntää nokkaansa ilmoille. Ihan älytöntä. Eilen ajelin autolla n. 7 tuntia (3.5 + 3.5h) ja ajattelin tosissaan kokeilla samaa tekniikkaa ajaessani. Jossain vaiheessa mua alkoi ihan naurattamaan, kuinka niitä ajatuksia vaan puskee ja puskee. Ja kaikki todellakin täysin hyödyttömiä! Ainakin siinä tilanteessa. Niinpä toimin seuraavasti:

Kun huomasin ajatuksen tulevan (usein huomaamattani siltikin tartuin tuohon ajatukseen hetkeksi), nopea analyysi siitä, onko se tarpeellinen juuri tässä hetkessä. Jos ei (niin kuin suurin osa ei ollut), otin siitä perseotteen, pyöräytin kerran ja heitin menemään. Ja tätä toistin noiden tuntien aikana lukemattomat kerrat (täsmennys: tein tämän siis mielessäni enkä irrottanut käsiäni ratista prosessin aikana enkä vaarantanut liikenneturvallisuutta). Myös meditoidessani (ja ihan muulloinkin) sanon usein mielessäni jonkin ajatuksen tullessa mieleeni "kiitos tästä ajatuksesta, mutta en tarvi sitä juuri tässä tilanteessa" ja heitän sen menemään. Joskus on niin sitkeitä ajatuksia, että niille pitää jopa vähän tuohtua "häivy siitä" tai jotain vastaavaa.

Mutta niin hölmöltä kuin kaikki tämä saattaa kuullostaa, niin se toimii! Miten monesti mieleeni onkaan tullut jokin ikävämpi ajatus, muisto tai huoli tulevasta. Kun teen tälle ajatukselle niin kuin edellä mainitsin, niin orastava ikävä tunne katoaa enkä kohta enää edes muista mikä tuon ikävän tunteen aiheutti ja että sellaista edes oli olemassa. Täytyy sanoa, että tämä on ollut itselle suuri oivallus. Tässä ei ole kyse tunteiden tukahduttamisesta, sillä useimmiten kyse on todellakin turhista ajatuksista, jotka on ehkä jo käsitelty aiemmin, tai sitten niillä ei edes ole mitään todellisuus pohjaa. Jos tapahtuu jotain ikävää, on ihan normaalia prosessoida tuota asiaa. Kuuntele levy loppuun ja toisenkin kerran, jos ensimmäinen kerta ei vielä helpottanut. Mutta tarkkaavaisuutta vaatii sen huomaaminen, milloin levy alkaa jäämään junnaamaan paikoilleen. Silloin on aika heittää tuo kuunneltu, rikkinäinen levy menemään ja siirtyä eteenpäin uusiin levyihin.

Välillä on tosiaan ihan hyvä ajatellakin ;) Mutta tähän voi kehitellä tiettyjä menetelmiä. Ajatusten jonkinlainenkaan hallitseminen vaatii tietoisuutta siitä, mitä siellä mielessä oikein liikkuu. Kun ajatuksia tulee virtanaan, voi tietoisesti päättää, että tätä ajatusta haluan jalostaa ja miettiä nyt hetken (vaikka se nyt olisikin ns. turha, mutta jos se on kiva ajatus). Tai voi antaa itselleen jonkun tietyn hetken päivässä, jonka aikana antaa ajatusten virrata vapaana ja voi pitää vaikka ns. "huolitunnin", eli tunnin päivässä saa vapaasti huolehtia ja murehtia, mutta kun tuo tunti päättyy, niin päättyy huolehtiminenkin. Vaatii varmasti harjoitusta, mutta harjoitus varmasti kannattaa.

Sanoisin, että täysin ajatukseton tila on meille "tavallisille tallaajille" aika mahdotonta, mutta se mikä on täysin mahdollista, on tiedostaa, mitä meidän mielessämme liikkuu. Huomataan, että ajatuksiin ei kannata uskoa, niitä tulee ja menee. Kun ajatus herää, tekee nopean analyysin ja heittää sitten menemään. Täytyy olla ikään kuin vain tarkkailijan asemassa, niin kuin tehtaassa; seurataan mitä liukuhihnalla liikkuu, mutta annetaan tavaran mennä menojaan koskematta siihen ja ottamatta sitä itselle. Silloin huomaa myöskin sen, että me emme ole yhtä kuin ajatuksemme. Toki tämän jälkeen saattaa herätä kysymys siitä, keitä me sitten olemme, mutta se on ihan eri tarina se ;) <3