Paljonko on asioita, joita me aikuisena kohtaamme, mutta jotka eivät vielä ole lapsena ajankohtaisia? Aika paljon. Jos me yrittäisimme opettaa lapsillemme kaikki aikuisena (mahdollisesti) vaadittavat asiat, mihin kohti jää aikaa lapsuudelle, leikille ja peleille? Mielestäni lapsi saa olla lapsi mahdollisimman pitkään. Aikuisuuden asiat kyllä tulevat eteen ennen pitkää.
Kuvitellaan tilanne, jossa lapsi herää joka aamu ennen seitsemää, vaikka se olisi vastenmielistä; "Sitten kun olet töissä, joudut kuitenkin heräämään aamulla aikaisin." Lapsi ja nuori jatkaa tätä samaa rataa, uskoen, että se on hänelle hyväksi, koska pitäähän sitä sitten aikuisenakin nousta. Mutta käykin niin, että tämä ihminen tekeekin koko elämänsä yötyötä tai muutoin sellaista työtä, ettei tarvitse koskaan nousta ennen seitsemää. Ja kuka meistä edes tietää varmasti pääsevänsä työelämään? Mikä tässä tapauksessa oli aikaisin heräämisen(tuskan) opettelun pointti? "Elämässä pitää oppia myös epämukavuutta ja ettei kaikki ole niin kivaa". Joo, mutta ei-kivoja asioita tulee elämässä väistämättä vastaan vaikkei niitä vartavasten opettelisikaan ihan vaan "kokemuksen ja varmuuden vuoksi".
Tämä aikaisin herääminen oli vain esimerkki (totta kuitenkin) siitä, kuinka me opetamme lapsille, mutta teemme samaa myös aikuisena, että tällä hetkellä pitäisi varautua kaikkeen tulevaan. Ikään kuin emme saisi elää tämän hetkisen tilanteen mukaan ja nauttia siitä, mikä on juuri nyt mahdollista. Usein tuntuu, että nauttiminen tässä elämässä on kiellettyä, koska "ei koko elämä voi olla yhtä nautintoa". Elämän kuuluu olla ankaraa ja yhtä kärsimystä ja tuskaa. Kukan ihme niin sanoo ja määrää?
Kuinka moni herää lomallakin samaan aikaan kuin työaamuina ihan vain sen takia, että jaksaa sitten herätä taas loman jälkeenkin samaan aikaan, vaikka mielellään nukkuisi vähän pidempään? (jälleen kerran ihan varmasti joku, muttei kaikki). Mikään tulevaisuudessamme ei ole varmaa (paitsi kuolema ennemmin tai myöhemmin). Kuinka voimme siis varautua kaikkiin mahdollisiin malleihin? Emme mitenkään! Lähinnä kyse on todennäköisyyksistä, nykyisen yhteiskuntamallin mukaan laskettuna. Olen kuullut "hyvähän sun on, ei se kaikille ole mahdollista!" Niin, hyvähän mun on ja miksen?! Vaikka jokin on itselle mahdollista, pitäisikö se mahdollisuus jättää käyttämättä joko sillä perusteella, että kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta tai siksi, että itselläkään ei aina tule olemaan asiat samoin. Tässä sanottuna kuullostaa hullulle, mutta niin valitettavasti tässä maailmassa usein mennään. "Kellä onni on, se onnen kätkeköön". Siis mitäh?! Tuntuu olevan kiellettyä elää tässä hetkessä, niillä mahdollisuuksilla mitä meille on siihen hetkeen annettu. Joko sen takia, ettei toiset pahoita mieltään tai sen takia, ettei itse "tuudittaudu" ko. olosuhteisiin ja nauttisi liikaa, koska jossain vaiheessa putoaa kuitenkin "todellisuuteen". Tietynlainen tulevaisuuteen varautuminen on tietysti ihan ok, mutta toisaalta, kenellekään meistä ei ole luvattu yhtään päivää tai tulevaisuutta. Ainoa mitä tiedämme, on tämän hetken olemassa olo.
Tässäkin asiassa voidaan mennä ääripäihin, niin kuin kaikissa ja ääripäät harvoin ovat hyväksi. Me voidaan joko elää koko ajan tulevaisuuteen suunnaten, varautuen, oppien tulevaisuuden varalle jne. ja unohdetaan nauttia niistä olosuhteista jotka meille on JUURI NYT annettu. Tai sitten voimme elää kuin viimeistä päivää seurauksista piittaamatta ja uusiin tilanteisiin sopeutumatta, koska ne tuli ihan yllättäen (kun mehän just elettiin se viimeinen päivä). Kumpikaan malli ei ehkä tuo parasta lopputulosta.
Mikä on sitten vaihtoehto näiden kahden ääripään välillä? Minun näkemykseni on, että nautitaan tästä hetkestä, niistä asioista mitä meillä on just nyt. Käytetään meille annetut mahdollisuudet (vaikka sitten nukkuen pitkään). Mutta tehdään se tietoisesti. Se, mitä lapsille ja nuorille olisi hyvä opettaa aikaisin heräämään pakottamisen sijaan, olisi opettaa jonkinlaisia tietoisuustaitoja. Se, että tulevaisuuden tilanteet eivät tule yllättämään, vaikkei niitä konkreettisesti tarvitse vielä nyt harjoitellakaan. Se, että kun eteen tulee epämiellyttäviä ja tuskallisiakin tilanteita, niistä selvitään. Emme me voi opettaa konkreettisesti kuinka kohdata jokainen mahdollinen ikävä asia, kuten avioero, läheisen kuolema, konkurssi, taloudellinen kriisi jne. Mutta kun on hereillä, tietoinen asioista, uusiin asioihin sopeutuu sitten kun/jos tulee niiden aika. Eikö olisi parempi opettaa sellainen taito, jolla selviää yleisesti kaikista eteentulevista asioista sen sijaan, että yritettäisiin ottaa huomioon kaikki mahdolliset tilanteet ja opettaa niitä yksitellen. Tämä soveltuu hyvin myös viime aikoina esillä olleeseen uuteen opetussuunnitelmaan. Ilmeisesti sen mukaan (joku voi korjata jos olen väärässä, oma tietoni perustuu vain mediasta lukemaani) pyritään yhä enemmän pois opettajalähtöisestä oppimisesta, eli ns. vanhan ajan opettamisesta, jossa opettaja puhuu ja kertoo mitä pitää osata. Jo jonkinlainen maalaisjärkikin sanoo, että nykyisessä yhteiskunnassa, jossa tietoa on kyllä saatavilla pilvin pimein, tärkeämpää olisi opettaa lapselle kyky oppia itse, kuin syöttää vain yksittäisiä, spesifejä tietoja. Kun lapselle opetetaan taito oppia ihan itse valmiiksi pureskellun tiedon sijaan, hän saa paljon laajemmat eväät elämään. Kuvitellaan, että on yksi päähana, josta lähtee satoja, tuhansia erilaisia putkia. Hädän hetkellä on paljon tehokkaampaa osata hallita yhtä päähanaa kuin lähteä sulkemaan jokaista eri tavoin toimivaa putkea erikseen. Päähanasta voimme hallita kaikki pienempiä putkia ja hanoja.
Vielä kerran: meidän on MAHDOTONTA varautua kaikkiin elämässämme eteen tuleviin erilaisiin tilanteisiin. Upein juttu, mitä voimme tehdä, on oppia sellaisia taitoja, joilla selviämme kaikista eteemme tulevista yllättävistäkin tilanteista parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän tulee oppia sopeutumaan uusiin tilanteisiin oli se tilanne mikä hyvänsä, koska elämä on yllätyksiä täynnä, sekä hyviä, että huonoja. Meidän tulee olla valmiita päästämään irti meidän mielessämme olevista rajoitteista, vanhoista uskomuksista ja malleista uudessa tilanteessa. Sitä voidaan kutsua myös joustavuudeksi. Ja se on se, mitä meidän tulee opettaa myös lapsillemme. Meidän tulee opettaa heille tietoisuutta, elämään mukautumista, asioiden hyväksymistä, irti päästämistä, sydämestä toimimista ja itsensä rakastamista. Silloin ihminen oppii herämään tarvittaessa aikaisin, oppii noudattamaan kulloisenkin työpaikan tai yhteisön sääntöjä, osaa mukautua erilaisiin ihmissuhteisiin, osaa kohdata vaikeuden kuin vaikeuden, osaa kunnioittaa toisia ihmisiä ja ympäristöä, osaa antaa anteeksi itselle ja muille.
💖💖💕💕
P.S. Kerron pienen selvennyksen yksinkertaisella esimerkillä siitä, mitä tietoisuus voi mm. olla ja kuinka se muuttaa meidän olemistamme:
Tiedostamaton oleminen: Ihminen nukkuu pitkään, koska mikään ei pakota häntä nousemaan aikaisin. Mielessä ei käykään, etteikö joku päivä asia voisi olla toisin. Hän pitää asiaa ikään kuin itsestään selvyytenä. Kun sitten se päivä koittaa, että pitääkin nousta töihin, tämä uusi tilanne on täysin odottamaton ja heräämisestä ei tule mitään. Tämän ihmisen mieli vastustaa heräämistä, ja ajatus on aina "mä en jaksa herätä, tää on tuskaa". Hän saattaa myöhästellä töistä sen takia, ettei jaksa herätä ja lopulta jopa lopettaa uuden työnsä jollain verukkeella, jotta saisi vain jatkaa vanhaa malliaan nukkua pitkään. Tämä henkilö ei ole valmis muuttamaan omia uskomuksiaan ("en jaksa herätä aikaisin") eikä käyttäytymistään sopeutuakseen uuteen tilanteeseen. Ja se lopulta määrittelee hänen elämänsä, sen sijaan, että ottaisi itse vastuun.
Tietoinen oleminen: Ihminen nukkuu pitkään, koska se on mahdollista. Hän nauttii tästä tilanteesta, koska tiedostaa, että se voi joskus muuttua. Kun sitten muutoksen hetki tulee, tämä ihminen hyväksyy uuden tilanteen ja on valmis muuttamaan toimintaansa tilanteen vaatimalla tavalla. Eikä herääminen aikaisin ole tälle ihmiselle ongelma, vaikka vähän saattaisi aamulla väsyttääkin. Ajatus "mä oon niin aamu-uninen" saattaa muuttua "ihan mukavahan tuo on herätä aikaisin"-ajatukseksi. Hän tiedostaa oman haasteensa ja menee aikaisemmin nukkumaan ja panostaa unen laatuun, jotta aamusta tulisi miellyttävämpi. Hän on valmis muuttamaan uskomuksiaan omasta aamu-unisuudestaan. Hän haluaa myös kunnioittaa työnantajaansa olemalla ajoissa paikalla. Tietoinen henkilö on ottanut vastuun omasta toiminnastaan ja määrää itse kuinka haluaa toimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti