Muistaakseni jotenkin näin (niin kuin otsikossa) menivät sanat yhdessä Uuno Turhapuro -elokuvassa. Tämä lause tuli mieleeni tänä aamuna, kun kuin huomaamatta, minulle iski kaapin siivous inspiraatio (oispa ollu mikä tahansa muu päivä kuin todennäköisesti kesän viimeinen hellepäivä)!
Tämmöinen inspiraatio ei ole mulle kovin yleistä. Etenkään siivouksen suhteen. Eikä kyllä monen muunkaan tekemisen suhteen 😆. Olen aina luokitellut itseni "laiskaksi" ihmiseksi, joka ei useinkaan tee enempää kuin on pakko. Tai niin olen ainakin luullut, ihan turhaan. Mutta ympäristö ja yhteiskunta, joka perustuu hyvin paljon jatkuvalle tekemiselle ja suorittamiselle antaa tällaisen, Zen Cafen sanoin "laiska ja tyhmä ja saamaton" -leiman hyvin äkkiä sellaisen otsaan, joka ei ihan taivu tuohon jatkuvaan suorittamiseen. Vaikka jatkuva tekeminen ja suorittaminen on todellisuudessa jotenkin ihan älytöntä, niin silti sitä ihannoidaan ja pidetään normaalina. "Täytyyhän ihmisen olla ahkera ja tuottava" (tämä lienee teollisuusyhteiskunnan tuoma näkemys ihmiselämästä...)! Elämä on aika lyhyt käyttää se kokonaisuudessaan hulluun tekemiseen, vaikka tässä maailmassa asiat ei koskaan tule valmiiksi ja työ ei lopu varmasti kesken. Eri asia on niillä ihmisillä, jotka AIDOSTI nauttivat jatkuvasta puuhaamisesta, eivätkä he tai ympäristö kärsi siitä millään tavalla eikä tekeminen aiheuta stressiä vaan päin vastoin tuo hyvää oloa. He tehköön ja puuhailkoon ihan rauhassa, mutta antakoon meille toisenlaisille myös oman rauhamme.
Mutta uskallan veikata, että on paljon ihmisiä, jotka stressaantuvat jatkuvasta tekemisestä eivätkä koe sitä välttämättömäksi onnellisen elämän edellytykseksi, päinvastoin osaavat olla välillä ihan tekemättä mitään! On ihmisiä, jotka pystyvät nauttimaan myös keskeneräisen keskellä eivätkä likapyykit tai ajamaton ruoho vaivaa mieltä. Nämä ihmiset tekevät asiat sitten, kun on sen aika ja inspiraatio siihen iskee. Kun hetki ja motivaatio on oikea. Itselläni on esimerkiksi ollut kesälomien jäljiltä purkamaton matkalaukku makuuhuoneen lattialla toista viikkoa. Se ei itseäni ole siinä häirinnyt (puolisosta en tiedä... 😜) eikä vain ole ollut innostusta ja oikeaa hetkeä purkaa sitä. Tänä aamuna kuitenkin koitti hetki, kun aloin purkamaan tuota laukkua ja siinä samalla ja huomaamatta homma levisi siihen, että aloin järkkäilemään vaatekaappia laajemminkin. Siivous homma levisi myös pojan vaatekaapille. Jos ois ollu sateinen päivä, moni muukin kaappi ja paikka ois saanu kyytiä, mutta viimeinen helle päivä vei voiton ja päätin istua ulos koneen äärelle😎.Siivous jatkukoon sateisemmalla säällä 😉
Huomaan, että elämä on paljon mukavampaa (ja miksei se saisi olla mukavaa?!), kun teen asiat sitten kun tulee se oikea hetki ja inspiraatio. Silloin kaikki tulee tehtyä paljon tehokkaammin ja fiiliskin on kaiken päälle vielä hyvä. Sen sijaan, että pakottaisin aina itseni tekemään asioita silloinkin, vaikka väsyttää eikä huvita. Usein sille tekemiselle lopulta aina löytyy se oikea hetki ja mielentila. Viime aikoina olen huomannut oppineeni itsestäni, tästä kehosta ja mielestä tosi paljon lisää. Loman jälkeen rytmi on ollut huono ja yöt on olleet aika kehnoja. Huono yö näkyy mussa tosi voimakkaasti sekä kehon väsymyksenä, että mielen väsymyksenä; ahdistuksena ja totaalisena saamattomuutena. Nyt kun olen muutaman yön nukkunut hyvin ja viime yön erityisen hyvin ja pitkään, huomaan aivan järjettömän muutoksen omassa energiassani ja mielen laadussa. Tiedän, että tämän päiväinen siivousvimmani on suoraa seurausta hyvästä palautumisesta ja virkeästä mielestä. Alkoholi on ehkä kaikkein pahin vaikuttaja. Viikonlopun viinin nautiskelut kostautuu pitkälle seuraavaan viikkoon väsymyksenä ja apeana ja jopa ahdistuneena mielenä. Ihminen on vain tyhmä, ettei se sitä muista siinä vaiheessa, kun istutaan hyvässä seurassa viinilasin kera 😝 Mutta syvällinen itsetutkiskelu on auttanut näkemään yhä paremmin syitä ja seurauksia omassa elämässäni. Milloin inspiraatio iskee, milloin taas ei saa mitään aikaan.
Ja siitä laiskuudesta; Tiedän etten ole laiska. Näen vain asiat eri näkökulmasta kuin moni muu ja osaan nauttia myös tekemättömyydestä. Näen, milloin jonkin asian tekeminen on tarpeellista ja milloin sen voi jättää tekemättä. Jos joku asia on ihan pakko hoitaa juuri nyt, niin silloin se tulee hoidetuksi. Jos taas on välttämättömiä asioita, joilla ei ole kiire, ihan varmasti tulee se hetki, että tartun siihen. Silloin teen sen hyvällä fiiliksellä ja täydestä omasta halustani enkä pakosta. Ja sitten on niitä asioita joita ei huvita tehdä, mutta niitä ei lopulta edes ole pakko tehdä ja nämä jutut jätän ihan hyvällä omalla tunnolla kokonaan tekemättä. En itse koe tarvetta tehdä koko ajan jotain sellaista, mitä ei ole pakko hoitaa juuri sillä hetkellä. Niin kuin sanoin, kun inspiraatio iskee, niin sitten kyllä teen. Ja usein teen ne jutut sitten huolella mitkä pitää huolella tehdä. Minulla ei vain ole tapana tehdä asioita kovin turhaan, sillä osaan nauttia elämästä ihan vain olemalla ja aistimalla elämää juuri siinä hetkessä. Eikä se ole minun maailmassani hukkaan heitettyä elämää, vaan juurikin sitä täysillä nauttimista. 😘💖💖
Rakkaudella 💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti