Roolit ja vanhemmuus -mitä vanhemmuus on?

Meillä on elämässämme useita eri rooleja. Ne eivät kuitenkaan kerro siitä, mitä me todellisuudessa olemme. Ulkoiset olosuhteet antavat meille vain tietyn leiman ja näin olemme tietyn ammatin harjoittajia, miehiä, naisia, puolisoja, vanhempia jne.  Sisimmässämme olemme kuitenkin kaikki samanlaisia. Jos meidät laitettaisiin kaikki alastomina autiolle saarelle, eikä kukaan saisi puhua mitään siihen astisesta elämästään ja unohdetaan vielä ulkoiset sukupuolen tunnusmerkit, olisimme aika paljaita. Ei pelkästään alastomuuden vuoksi, vaan siksi, että meillä ei ole mitään niitä rooleja, joita normaali elämässä olemme. Olemme kaikki tasavertaisia keskenämme. 

Nyt haluan pohtia erityisesti vanhemmuutta roolina. Joskus tuntuu, että jotkut ottavat vanhemmuuden liian vakavasti. Tottahan toki vanhemmuus on ”vakava” asia ja siihen liittyvät velvoitteet täytyy hoitaa, mutta oletko koskaan ajatellut, että me emme omista lapsiamme? Meillä on etuoikeus antaa elämä ”lapsillemme”, siirtää heille meidän perimämme ja saattaa heidät elämän alkuun. Kun lapsi on maailmassa, meillä on etuoikeus saada huolehtia juuri näistä lapsista, antaa heille turvaa ja rakkautta, ohjata ja opettaa heitä hyvään elämään. Mutta me emme omista heitä, niin kuin emme omista ketään muutakaan. Meillä on etuoikeus solmia elämän kestävä suhde näihin lapsiin, myöhemmin aikuisiin. Vaikka ulkoiset olosuhteet tuovat aikuinen-lapsi suhteeseen eriarvoisuutta mm. sen vuoksi, että aikuisilla vain on enemmän tietoa ja taitoa tässä näkyvässä maailmassa, syvällä sisimmässämme olemme kuitenkin samanarvoisia. Meidän tulisi kunnioittaa lapsia samalla kun ohjaamme heitä, kuunnella heitä ja antaa ”olemisen” aikaa eikä vain "kasvattavaa" aikaa. Tässä kasvattava aika on sitä, kun lapseen kohdistamamme huomio kuulostaa seuraavalta: ”pese hampaasi”, ”pue vaatteet”, ”ei noin saa tehdä”, ”sinun täytyy tehdä näin”, ”tule syömään” jne. Olemisen aika taas on hetkessä olemista lapsen kanssa, kuuntelemista, tasa-arvoista yhdessä oloa lukien, pelaten, leikkien, rakkauden antamista jne. Tämä olemisen aika on erityisen tärkeää. Silloin kun huomaamme olevamme lasten kanssa enemmän kasvattavina, tiedämme, että vanhemmuus roolina on ottanut meistä vallan. Silloin pitäisi hellittää ja oivaltaa, että lapset oppivat käytännön asioita vähemmästäkin. Toki joskus tulee varmasti tunne, että mikään ei mene perille, mutta loppuen lopuksi kaikki asiat opitaan aikanaan, silloin kun on oikea aika. Sana kasvattaminen on sinänsä harhaanjohtava, sillä lapset kyllä kasvavat kasvatti heitä tai ei, mutta ohjaamalla ja opastamalla heitä voimme vaikuttaa mihin suuntaan kasvu tapahtuu. Ennen puhuttiin holhoojasta, nykyään huoltajasta. Tämä on kehitysaskel, koska sana holhooja viittaa nimenomaan holhoamiseen, ylihuolehtivaisuuteen ja kontrollointiin. Huoltaja taas on ihminen, joka huoltaa ja hoitaa lasta.

Nykyään on yhä enemmän lapsia, jotka eivät saa omilta vanhemmiltaan asianmukaista hoitoa ja hoivaa, mutta myös niitä lapsia, jotka kasvavat rakastavien aikuisten kanssa, vaikka nämä eivät ole lasten biologisia vanhempia.  Tällöin vanhemmuus ei ole riippuvainen siitä, oletko siittänyt ko. lapsen vai et. Vanhemmuus on valinta. Voit ryhtyä vanhemmaksi synnyttämällesi lapselle tai sitten et. Toisaalta voit taas ryhtyä vanhemmaksi lapselle, joka ei kanna sinun geenejäsi. Vanhemmuus on etuoikeus, sillä silloin meillä on mitä parhain mahdollisuus vaikuttaa tulevien sukupolvien toimintaan, mutta emme kuitenkaan saa käyttää tätä oikeutta väärin, vallan välikappaleena. Täytyy myös muistaa, että emme myöskään voi tehdä lapsistamme kaltaisiamme, kopioita itsestämme. Lapsi täytyy nähdä toisena ihmisenä, hän on vain pienempi kooltaan ja hieman vajavaisempi tiedoiltaan kuin aikuinen. Mutta heissä on valtava voimavara ja energia, josta valitettavasti aikuiset latistavat suurimman osan. Rajoittamalla liikaa lapsen vapautta, luovuutta, energiaa, ja uskoa itseen, teemme hallaa heidän tulevaisuudelleen ja samalla koko yhteiskunnalle.

Luonto opettajana

Sen sijaan että rajoitamme lapsia, meidän täytyy ohjata heitä suuntaamaan energiansa ja luovuutensa oikeaan suuntaan. Totta kai lapselle täytyy asettaa rajoja, mutta kannattaa miettiä mitkä rajat ovat tarpeellisia ja hyödyllisiä lapsen tulevaisuuden kannalta ja mitkä taas on asettanut vain oman mukavuutensa vuoksi. Kun tulee tietoiseksi omasta toiminnastaan, alkaa huomaamaan, milloin vanhemmuus on ottanut vallan ja on samaistunut vanhemmuuden rooliin liiaksi. Olemme niin paljon muutakin kuin vanhempia ja lapset ovat muutakin kuin vain meidän lapsiamme.

Nauti matkasta!

Miksemme voisi tehdä asioita ilman päämäärää, ilman tavoitteita? Miksi kaikessa pitää olla tiukka tavoite, tulos tai aikataulu? Mitä jos menisimme kuntosalille tekemään jotain ilman ohjelmaa ja treenipäiväkirjaa. Tehtäis vaan hyvällä fiiliksellä. Tietäen, että kaikki mitä teemme, on meille hyväksi. Voitaisiin mennä lenkille ilman sen suurempaa tavoitetta, matkallisesti tai ajallisesti. Lenkkeillään sen verran kuin tekee mieli tietäen, että tästäkin lenkistä ja tekemisestä on hyötyä. Tässä tapauksessa sekä fyysisesti että psyykkisesti, koska lenkkeilyyn ei liity suorittamista. 

Yhä enemmän puhutaan tavoitteen asettelusta. Onhan se hyvä juttu, mutta entä jos asioita tekisi enemmän fiilispohjalta, ilman suuria, kunnianhimoisia tavoitteita (toki ei niissäkään mitään pahaa ole ja joskus ja joidenkin asioiden osalta näin voi toimiakin). Oli se sitten treenaamista tai uuden asian opiskelua. Esim. uuden kielen opiskelu voi olla kivaa itsessään, vaikka lopputuloksena et olisi paljon oppinutkaan tai sanat eivät olisi jääneet mieleen (itse mm. kävin vuoden eestin kielen kurssilla josta kielellisesti ei jäänyt paljoakaan mieleen, mutta tunneilla oli kivaa ja tutustuin uusiin ihmisiin). Tällainen tekeminen on hetkessä elämistä. Ei aina tarvitse olla mielessä mihin tämä johtaa, kun hyppää vaan ja nauttii kyydistä. Samoin on parisuhteissa. Sen kun menee treffeille ilman sen suurempia odotuksia tulevasta, naimisiin menosta ja lapsista. Nauttii siitä hetkestä ja toisen ihmisen seurasta, sen hetken mitä se kestää. Jos jokaiseen asiaan mitä ryhtyy tekemään, asettaa jonkin tavoitteen tai päämäärän, se muuttuu projektiksi, urakaksi tai suorittamiseksi. Silloin helposti unohdetaan nauttia siitä itse tekemisestä ja odotetaan vain tulosten syntymistä. Näin elämällä menetämme aikaa ja elämää jää elämättä.  Aseta päämäärän sijasta tavoitteeksi nauttia jokaisesta tekemisestä. Toki, tavoitehan se on sekin (mutta tietänet mitä tarkoitan). Jos ryhdyt kuntoilemaan, aseta painotavoitteen sijasta tavoitteeksi se, että kuntoileminen on kivaa, joka kerta. Se voi olla kivaa myös silloin, kun päätät ylittää oman mukavuusalueesi nostamalla sykettä pikku spurteilla. Samalla kehität myös kuntoasi. Mutta jos joka ikinen kerta, kun lähdet tekemään jotain , tavoitteenasi on kehittyä yhä paremmaksi,  jossain vaiheessa homma voi alkaa kyllästyttämään.  Päätä silloin, että seuraavalla kerralla nautit tekemisestä suorittamisen sijaan, tulipa kehitystä tai ei. Kunhan teet.

Jos haluat kuitenkin asettaa tavoitteen jossakin asiassa niin aseta tavoite ja unohda se sitten, anna sen vaipua taka-alalle. Näin olet kuitenkin asettanut tavoitteen, mutta se ei hallitse sinua ja tekemisiäsi. Nauttimalla sitten asian tekemisestä, huomaat yllättäen, että oletkin saavuttanut aiemmin asettamasi tavoitteen. Voi kuitenkin olla, että tavoite tai päämäärä itsessään on menettänyt merkitystään, koska olet tehnyt ilolla ja riemulla sitä mitä teit, nautit matkanteosta. Jos lähdet esim. sieniretkelle, tavoitteenasi on totta kai saada sienisaalista, mutta vaikka sieniä ei löytyisi yhden yhtäkään, et ole juurikaan pettynyt, jos olet muutoin nauttinut metsäretkestä, raittiista ilmasta ja liikuntatuokiosta.

Tällä kertaa sienisatoa löytyi, mutta usein on jäänyt löytymättä. Silti olen aina iloinen, että tuli lähdettyä ulkoilemaan.

Dr. Wayne W. Dyer kirjoittaa kirjassaan ”Sinäkö ihmeiden tekijä” aiheesta näin:

”Pysähdy kaikissa toimissasi kysymään itseltäsi: Miksi minä teen tätä? Huomaat, että tulos (voitto, palkinto) on ohimenevä asia samoin kuin toimintaan kuluneet hetket. Keskity siis aina toimintasi tarkoitukseen lopputuloksen sijasta. Voittoja ja tappioita tulee silti aina, mutta sinun suuntasi pysyy vakaana. Hetkittäisistä pysähdyksistä huolimatta sinun kehityksesi jatkuu automaattisesti parempaan suuntaan. Lakkaa tavoittelemasta tuloksia ja niin, ristiriitaista kyllä, suorituksesi paranevat.”

Seuraavan kerran kun lähdet tekemään jotakin, johon sinulla yleensä liittyy jokin tiukka tavoite tai päämäärä, kokeile lähteä liikkeelle unohtaen tuo tavoite. Päätä tällä kertaa tehdä sitä mitä teet vain sen takia koska nautit siitä ja se on kivaa. Have fun! :)

Pienen ihmisen pienet ongelmat

Oletko koskaan katsonut pimeällä kirkasta tähtitaivasta ja tullut ajatelleeksi, miten pieni maapallo on tuon valtavan tähtimeren joukossa? Ja miten pieni yksi ihminen, sinä, olet kaiken tämän keskellä? Olemme olemattomia atomeita maailmankaikkeudessa. Silti jaksamme tuijottaa yllättävän paljon omaa napaamme ja toisaalta mikä vielä pahempaa; jaksamme tuijotella toistemme napoja etsien niistä virheitä ja valituksen aiheita. Miten pieniä ovatkaan yksittäisen ihmisen ongelmat tässä universumissa ja maailmankaikkeudessa, mutta kuinka suuren mittakaavan ne saavat omassa elämässämme! Tahra paidalla pilaa koko päivän, kauhea valitus kun ostamamme juusto onkin valmiiksi pilalla, tarjoilijan haukkuminen kun annos ei ollutkaan sitä mitä kuvittelimme, toisten käytöksen ja toiminnan jatkuva arvostelu vaikkei se kosketa millään muotoa omaa elämäämme, katkeruus menneistä, valitus keskustelupalstalla kun äitiyspakkauksen värit olivat juuri oman lapsen kohdalla ihan kauheat, kiroilu ja kassaneidin haukkuminen kun jono vetää hitaasti, keskisormen näyttäminen autoilijalle joka ajaa eteesi ruuhkassa, puolison moittiminen ja haukkuminen kun toi kaupasta vääränlaista leipää, naapurille valittaminen kun lasten trampoliinilla hyppely pitää ääntä tai ruoho leikataan väärään aikaan, lapselle huutaminen kun hän kaataa maitolasin pöydälle…

"Älä kiinnitä huomiota siihen mitä toiset tekevät tai jättävät tekemättä, sen sijaan kiinnitä huomiota siihen mitä sinä itse teet tai jätät tekemättä."

Maailma on täynnä valituksia ja valituksen aiheita. Siltä ainakin tuntuu, kun katselee ympäristöä. Mutta kuinka monet niistä asioista ovat OIKEASTI tärkeitä? Kun joskus tekee mieli valittaa jostakin asiasta tai oma elämä tuntuu kaaokselta ja katastrofilta, kun asiat eivät menekään suunnitelmien mukaan, katso silloin hetki tähtitaivasta ja kuvittele, että katselet omaa elämääsi tuolta ylhäältä käsin. Olet pisara maapallolla, pienen pieni koko maailmankaikkeudessa. Tästä perspektiivistä käsin omat ongelmat tuntuvat aika pieniltä. Onko meillä vara valittaa toisten käyttäytymisestä ja hyökätä toisia vastaan sanoin tai nyrkein, kun meidän täytyisi pitää yhdessä huolta tästä planeetasta. Suuret teot tehdään suurella joukolla. Joukossa on voimaa. Maapallolla ihmiset sotivat toisia ihmisiä vastaan sen sijaan että toimisivat yhtenä rintamana, puolustaen sitä mikä on meille kaikille yhteistä ja välttämätöntä. Puolustamme omia rajojamme ja luonnonvarojamme viimeiseen asti, vaikka avaruudesta katsottuna maanpinnalla ei näy ainoatakaan valtion rajaa. Rajat ovat ihmisten itsensä tekemiä, jotka erottavat eri kieltä puhuvat ja erilaiselta näyttävät ihmiset toisistaan. Mutta loppuen lopuksi olemme kaikki ihmisiä, meillä on samanlainen perimä, meillä on yhteinen koti; maapallo. Meidän täytyisi lajina toimia yhdessä eikä hyökätä toisiamme vastaan, tapahtui se sitten kotona, naapurustossa, kunnassa, valtiossa tai maapallolla. Emme ehkä voi suoraan vaikuttaa maailmalla käytäviin sotiin, mutta se mihin voimme vaikuttaa, ovat ne ihmissuhteet joissa me olemme osallisina. Ja näitä suhteita ovat kaikki kenen kanssa olemme suoraan tai epäsuoraan tekemisissä. Sanotaan, että kaikki maapallon ihmiset tuntevat toisensa 7 ihmisen kautta. Jos siis jokainen ihminen siivoaisi oman ympäristönsä ja ihmissuhteensa, ei tarvitsisi mennä kuin seitsemän askelta joka suuntaan, niin kaikki maapallon ihmiset olisivat sovussa keskenään. Mielenkiintoista, eikö totta? ;)

Jatkuvan valittamisen sijaan voisimme alkaa viljelemään hyviä sanoja ja tekoja. Sen sijaan että etsimme jokaisesta asiasta valittamisen aihetta, etsitään kiitoksen ja kehun aiheita. Toivotetaan naapureille hyvää huomenta, siedetään satunnaisia häiriöitä (jatkuvasta häiriöstä voidaan antaa asiallinen palaute, jonka jälkeen voidaan edelleen olla ystävällisiä), ymmärretään että jokainen tekee virheitä ja mm. se liikenteessä törttöilijä voit olla joskus sinä itse, palautetaan oikeasti mieleen mitä tarkoittaa "tee se toisille, mitä toivoisit itsellesi tehtävän". Kun me kunnioitamme itseämme ja muistamme tuon periaatteen, emme voi kohdella toisia muuta kuin kunnioittaen ja auttaen. Tiedän, kaikki eivät toimi siltikään näin, mutta jokainen meistä voi huolehtia siitä, että juuri MINÄ toimin näin. Toisten käytökseen emme voi vaikuttaa, mutta omaamme voidaan. 

"When you judge another, you do not define them, you define yourself." -Dr. Wayne W. Dyer

"How people treat you is their Karma; How you react is yours." -Dr. Wayne W. Dyer

Kuinka hallitsemattomat ajatukset vaikuttavat elämäämme?

Sanotaan, että ihmisellä on n. 50 000 ajatusta päivässä. Tämä kuullostaa hurjalle määrälle, mutta lähtökohtaisesti ihminen ajattelee koko ajan. Vaatii harjoittelua, että mieli saadaan hiljaiseksi (mm. meditoimalla). Ajatuksen ja ajattelun voi erottaa toisistaan. Ajatukset ovat enemmän automaattisia kuin ajattelu.

Ajatuksia tulee ja menee. Ne ovat kuin filminauha, joka pyörii lakkaamatta. Meidän on aika vaikea hiljentää mielemme pitkäksi aikaa niin, ettei mieleemme tule yhtään ajatusta. Ohi menevät ajatukset eivät ole kovin vahingollisia, ja usein emme voikaan niille mitään. Ne vain tulevat jostain. Emme ole edes tietoisia kaikista ajatuksistamme ja useat niistä unohdamme saman tien.

Ajattelu sen sijaan on tietoisempi prosessi ja enemmän hallittavissa. Jos ajatukset ovat filminauhalla pyöriviä kuvia, niin ajattelu on sitä, kun nappaamme sieltä jonkun kuvan erityistarkasteluun, ryhdymme siis ajattelemaan. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä me ajattelemme. Tämäkin toki on useilla aika tiedostamaton prosessi, mutta tulemalla tietoiseksi ajatuksistamme, voimme myöskin paremmin hallita niitä ja siten vaikuttaa elämäämme. Usein ajatteleminen on oikea lumipalloefekti. Pieni ajatus alkaa pidemmän ja syvemmän mietiskelyn jälkeen tuntua todella suurelta ja valtaa ajatuksemme kokonaan. Tämä taas vaikuttaa suuresti meidän tunteisiimme ja mielialaamme sekä myös energiatasoihimme ja sitä myöten myös tekoihimme. Usein antaudumme täysin ajatusten valtaan ja samalla lakkaamme havainnoimasta ympäristöä. Uppoudumme ajatustemme vietäväksi ja alamme uskoa kaikkea mitä siellä pyörittelemme. Joskus tarvitsemme kunnon ravistelun, jotta pääsemme ajatusten maailmasta pois. Tuntuu, että jotkut tarvitsisivat ravistelua ja kovasti. Monenlaiset vainoharhat, mustasukkaisuus, turhat epäilyt yms. saavat alkunsa vain omassa mielessä (ja usein nämäkin ajatukset ovat omien ominaisuuksien projisointia ympäristöön), mutta joilla ei ole vastinetta todellisuudessa. Ajattelevalle ihmiselle ne kuitenkin saattavat olla täyttä totta. Usein ajatukset voivat siis olla vahingollisia, sekä ajattelijalle itselleen, että ympäristölle. Onneksi meillä on kuitenkin vaihtoehto ja voimme muuttaa omat ajatuksemme positiiviseksi ja rakentavaksi. Voimme valita ajatusvirrasta hyviä ajatuksia ja jatkaa niiden työstämistä ja sivuuttaa negatiiviset ajatukset antamatta niille arvoa ja aikaa (tämä ei tarkoita samaa kuin tunteiden tukahduttaminen). Ajatukset ovat toisinaan pahin vihollisemme ja este elämästä nauttimiselle ja menestymiselle.

       "Ajatukset luovat todellisuutemme."

Olemme sitä, mitä ajattelemme. Ajatuksilla on voimaa. Usein saamme tapahtumaan muutoksen ympäristössämme, muuttamalla ajatteluamme. Jostakusta tämä saattaa kuullostaa humpuukille, mutta niin se vain menee. Ajatukset luovat tunteemme. Ensin tulee ajatus ja sen jälkeen tulee tunne, hyvä tai huono. Tarkkailepa joskus tunteitasi, mistä jokin tunne sai alkunsa? Yleensä se on ajatus. Voimme nostaa energiatasojamme ja mielialaamme, kun ryhdymme ajattelemaan jotakin positiivista, iloista tai rakentavaa. Päinvastoin taas saamme fiilikset äkkiä laskemaan ja tuntemaan itsemme surullisiksi, haikeiksi, ahdistuneiksi, vihaisiksi jne. kun takerrumme johonkin negatiiviseen ajatukseen ja alamme pyörittelemään sitä mielessämme. Heijastamme näitä tunteita ympäristöömme, jolloin ympäristö reagoi sinun tunteisiisi. Haluatko heijastaa ympäristöösi negatiivisia vai positiivisia tunteita? Mieti silloin mitä kannattaa ajatella ;)
Yksi esimerkki siitä, kuinka ajatuksesi saavat sinut näkemään todellisuuden; Olet syönyt suklaapatukan, leivonnaisen tai muuta kalorista herkkua. Tiedät, että sellainen ruoka on pahasta. Saatat ajatella:"En saisi syödä näin, nyt tuli ainakin kilo lisää painoa, olen hirveä läski". Katsot peiliin ja näet selvästi kuinka naama on turvonnut ja vatsa pömpöttää. Toisella kertaa päätät aloittaa paremman elämän ja käyt lenkillä. "Tunnenpa oloni terveeksi, laihaksi ja hyvinvoivaksi", ovat ajatuksiasi. Ja kappas, heti lenkin jälkeen näet selvästi, että jotain muutosta parempaan on tapahtunut. Totuushan kuitenkin on kummassakin tapauksessa se, että yhdellä hyvällä tai huonolla valinnalla ei ole vielä vaikutusta painoosi. Toki, nesteitä saattaa poistua/kertyä, joten siinä mielessä kehossasi voi tapahtuakin jotain. Mutta useasti kyse on omista mielikuvistasi, ajatuksistasi. Näin myös anorektikot näkevät itsensä lihavina, koska heidän mielessään pyörii mm. "olen lihava" -mantra.

Harjoittele valitsemaan ja viljelemään hyvä ajatuksia, koska ne saavat hyviä asioita tapahtumaan. Ajatuksia ei ole pakko uskoa, ne saattavat väittää vaikka mitä hullua. Vuosia sitten psykologian luennolla luennoitsija sanoi jotain, mikä jäi mieleen; Mielesi kertoo sinulle monenlaista tarinaa itsestäsi ja ympäristöstäsi. Mutta silloin kannattaa vain sanoa itselleen: "kiitos mieleni näistä mielenkiintoisista ajatuksista! (mutta en usko niitä/en tartu niihin)". Eli havainnoi ne, mutta jättää ne omaan arvoonsa.
Usealla on vaikeuksia saada illalla unta tai yöllä herää ja mieli täyttyy ajatuksista, useimmiten lähinnä huolista ja murheista. Niin kauan kuin pyörität huolia ja murheita, saat odotellakin unta. Sen sijaan jätä negatiiviset ajatukset pois sängystä. Siinä vaiheessa kun laitat pääsi tyynyyn täytät mielesi positiivisilla, kivoilla asioilla joita päivän aikana on tapahtunut, mukavilla tulevilla asioilla tai mielestäni paras kaikista; unelmilla. Unelmat ovat mukavia ajatuksia, mutta ne eivät ole liian tarkkoja, joka taas saattaisi häiritä unen tuloa. Ja oletko miettinyt, miksi saatat nukahtaa television ääreen, mutta siirryttyäsi sänkyyn uni katoaa? Televisiota katsellessa olet lakannut ajattelemasta, ajatuksesi eivät pidä sinua hereillä. Mutta siinä vaiheessa, kun menet sänkyyn (varsinkin jos satut tekemään edes jotain pientä siinä välissä) mielesi ehtii heräämään ja täyttyy unta häiritsevillä ajatuksilla. Muuta siis ajattelusi laatua erityisesti ryhtyessäsi nukkumaan. Tai käytä keinoja, jotka muutoin saavat häiritsevät ajatuksesi katoamaan (esim. laskeminen 100:sta 0:aan, kehon rentouttaminen).

          "When you change the way you look at things, the things you look at change." -Wayne W. Dyer

Elämä tapahtuu ympärillämme. Jos olet liian uppoutunut omiin ajatuksiisi, etkä huomaa ympäristöäsi, elämä menee ohitse huomaamatta. Siksi olisi tärkeää harjoitella välillä tietoista olemista. Ole tässä hetkessä, älä anna ajatusten palata menneeseen äläkä eksyä tulevaisuuteen. Havainnoi ympäristöä sellaisena kuin sen näet, arvostelematta ja tuomitsematta. Anna ajatustesi ja mielesi levätä. Edes pienen hetken.


Kotitehtävä: Tarkkaile ajatuksiasi päivän ajan. Millaisiin asioihin tartut ja mitä ajattelet? Jos alat ajatella negatiivisia ajatuksia, huomaatko jonkin tunteen heräävän? Vaihda sitten ajatusta ja ryhdy ajattelemaan jotain erityisen kivaa ja tarkkaile tunteidesi muutosta tämän jälkeen. Tuntuuko tämän jälkeen, että voisit paremmin kontrolloida ajatuksiasi?