Minäkö taiteellinen?! No way! Tai ehkä sittenkin vähän...

Syysloma on nyt takanapäin. Loma meni meidän osaltamme pohjoisessa; mummolassa ja "serkkulassa". Itselläni oli sinänsä mielenkiintoinen reissu, että selkeän tarkoituksellisesti pääsin elämäni ensimmäistä kertaa energiahoitoon. Minulla on jo pitkään ollut tunne, että omat energiani eivät ole ihan kunnossa ja tuntuu kuin jokin tukkisi omaa energiaani. Enkä ollut tässä väärässä. Tukoshan sieltä löytyi. Tuntuu kuin olisin jonkin suuren oivalluksen äärellä, mutta en saa siitä kiinni. Lisäksi tuntuu, että en kykene olemaan niin avoin ja "rajaton" kuin haluaisin olla. Energiahoidon lisäksi sain osallistua Hoitojen päivään Haapavedellä, Karsikkaan koululla. Myös tässä päivässä laitettiin energioita liikkeelle. Nyt teen harjoituksia, jotta saisin tuon oman energiatukokseni poistumaan. Lisäksi minulle selkeni eräs asia, jota tämä teksti ensisijaisesti koskee. 

Olen horoskoopiltani vaaka. Mielestäni vaa'an kuvaus on aina sopinut minuun todella hyvin, mutta eräs asia luonnehtii vaakoja, jonka olen ajatellut menneen kohdallani täysin pieleen: vaakoja pidetään taiteellisina ja luovina. Hah! Minäkö muka taiteellinen?! Kaikki lukuaineet olivat kouluaikana todistuksessa lähes aina ysejä ja kymppejä, mutta kuvaamataito ja käsityöt ontuivat. Vähän olen soitellut pianoa ja hiukan osannut laulaakin, mutta se, mitä olen itse mieltänyt taiteelliseksi tai luovaksi on mennyt minun osaltani ohi (näin olen siis aina ajatellut). Tuntuu, että minulta ei ole koskaan irronnut mitään luovaa, olen aina ollut sääntöjen noudattaja ja jopa reseptejäkin noudatan kirjaimellisesti. Uusin oivallus lähti liikkeelle jo ennen kuin menin energiahoitoon. Edellisellä viikolla tajusin, että rakastan kirjoittamista! Olen aina pitänyt päiväkirjaa, välillä vähemmän aktiivisesti, mutta aina se on pysynyt elämässäni. Viime vuosina olen kirjoittanut hyvinkin paljon ajatuksia, väliin tietokoneelle, väliin kirjoihin ja kansiin. Viime vuonna minulle syntyi ajatus blogin kirjoittamisesta ja tämän homman aloitin siis tämän vuoden alussa. En välttämättä tuo ajatuksiani voimakkaasti esille keskustelutilanteissa, vaikka ajatuksia (usko tai älä) minulla tuntuu olevan vaikka muille jakaa. Nyt oivalsin, että kirjoittaminen on aina ollut minun tapani käsitellä ajatuksia ja myös tunteita siinä mukana. Se on helppoa ja mukavaa. Viikonloppuna sitten sain "viestin", että minun elämäntehtäväni löytyy taiteista ja ihmisten välisestä kommunikoinnista. Asiat loksahtivat hieman kohdilleen ja oivalsin, että minun täytyy jatkaa kirjoittamista ja löytää ehkä erilaisia kanavia sen toteuttamiseksi. 

Kirjoittamiseen liittyy myös lukeminen. Olen kuullut humoristisesti, että opin ennemmin lukemaan kuin puhumaan, koska ilmeisesti aloin puhumaan aika myöhään, mutta lukemisen taas opin jo reilusti ennen kouluun menoa. Lukeminen on aina ollut vahvasti osa elämääni. Olen aina rakastanut kirjoja. Koulussa oli ihanaa saada uusia kirjoja ja haistella niiden uutta tuoksua. Yhä edelleen kirjakauppa on yksi lempikaupoistani ja käteni suorastaan syyhyävät kun pääsen kirjojen äärelle. Samoin kirjasto on ollut yksi suosikki paikoistani (ja nyt olen löytänyt kirjastoauton!). Tälläkin hetkellä yöpöytäni notkuu kirjoista ja minulla saattaa olla monta kirjaa yhtäaikaa luettavana (kuva alla). Viime vuosina olen lukenut yhä enemmän ns. itsensä kehittämiseen liittyvää kirjallisuutta samoin kuin yleisesti fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta ja varsinainen kaunokirjallisuus on jäänyt vähemmälle. Joskus saatan vaihtelun vuoksi lukea jotakin kepeää romantiikkaa (kukapa meistä ei kaipaisi lisäromantiikkaa elämäänsä ;) ).

Yöpöytäkirjallisuutta hallitsee tällä hetkellä Dr. Wayne W. Dyer. Dyerin poismenon kunniaksi ajattelin lukaista vähän enemmänkin hänen tuotoksiaan.

Teksti siis on kuulunut vahvasti elämääni tavalla tai toisella, mutta en ole yhdistänyt sitä mitenkään taiteisiin tai luovuuteen, ennen kuin nyt. Nykyään internetin ihmeellisenä aikana myös tekstin jakaminen on helpompaa kuin koskaan. Ei tarvitse välttämättä painaa lehteä tai kirjaa, jotta saa omat ajatuksensa ja tuotoksensa julki. Tiedän, että mitä enemmän ajatuksiaan tuo julkisesti esille, sitä enemmän ihmiset myös muodostavat mielipiteitä, niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Mutta tämä on minulle myös opin paikka. Minä olen ainoa, joka näissä saappaissa kulkee ja jos jollakin on tarve arvostella ajatuksiani ja toimintaani, olkoon niin, koska tiedän etten voi koskaan miellyttää kaikkia ja ajatukseni eivät ole kaikkien mieleen. Mutta ne ovat minun ajatuksiani, minulle annettuja ja minun tehtäväni on tuoda ne esille. 

Tässä kirjoittamisen inspiraatiossa olen uudistamassa myös kotisivujani. Uusilla sivuillani tarkoituksenani on tuoda esille yhä enemmän ajatuksia ja vinkkejä, joilla jokainen voisi edes hieman parantaa omaa hyvinvointiaan. Itse odotan innolla, että sivut valmistuvat. Toistaiseksi vanhat sivut (ja myöhemmin uudistuneet) löytyvät osoitteesta www.noorarepo.net 

Havaintoja unen merkityksestä

Aamulla lenkillä ollessani mietin unta ja sen merkitystä omassa elämässäni. Voisin sanoa, että ennen kulunutta vuotta en ole asiaa sen suuremmin ajatellut. Nukuin, kun nukkua täytyi. Sen verran tiesin, että yleensä olen ollut huono nukahtamaan ja unta on saanut odotella välillä pitkiäkin aikoja. Muutaman ajan jakson muistan elämästäni kun uni on tullut paremmin ja olen nukahtanut mm. television ääreen. Mutta nämä jaksot ovat olleet harvinaisempia. Nykyään kuitenkin tiedostan enemmän omasta nukkumisestani ja unestani. Tämä on auttanut löytämään itselleni sopivan unirytmin ja sen lisäksi olen oppinut, että useampi asia elämässäni on kytköksessä uneen.

Tullessani lenkiltä, törmäsin facebookissa juuri unesta kirjoitettuun blogitekstiin, joka löytyy tekstin lopussa olevasta linkistä.

Koska uniasia tuli tällä tavalla esille kahdesti saman aamupäivän aikana, ajattelin jakaa muutaman ajatuksen asiasta itsekin.

Mitä sitten aamulenkillä ajattelin? Mietin, että ihmiset tekevät todella paljon töitä öisin tai sitten tietokoneen ruutua tuijotellaan muuten vaan yömyöhään. Hetken aikaa jo ajattelin, että pitääkö minunkin alkaa tekemään hommia myöhään illalla, sehän on ihan normaalia. Mutta sitten palasin taas havaintoihin, joita olen itsestäni viimeaikoina tehnyt ja päätin, että yövalvominen ei ole minun juttuni. Jääköön sitten jotain tekemättä tai olenpa sitten jonkun mielestä huono ja saamaton ihminen kun en valvo yömyöhään töitä tehden, mutta minä haluan nukkua! Eikä kyse ole vain halusta, vaan minä TARVITSEN unta riittävästi selvitäkseni normaalista elämästä motivoituneena ja innostuneena ja nauttiakseni elämästä. Toki, nukkuminenhan ON yksi parhaista asioista elämässä, vaikka se nyt jonkun mielestä onkin "hukkaan heitettyä aikaa"...

Havaintoja, joita olen tehnyt omaan nukkumiseeni liittyen:

1. Opiskellessani oikeustieteellisessä, minulla ei ollut HAJUAKAAN unen merkityksestä omassa jaksamisessani. Heti kun otin tenttikirjan käteeni ja luettuani pari aukeamaa, kirja alkoi valumaan otteesta ja uni tuli silmään. Ja tämä oli normaalia silloin! Toki ajattelin, että uneliaisuus johtuu suhteellisen tylsästä tenttikirjallisuudesta, kun esim. luin prosessioikeuden kirjaa, hohhoijaaa! (tämä ei varmaankaan auttanut asiaa)

2. Silloin kun on huolia ja murheita, oikeasti nukkuu huonommin. Erityisesti jos niitä murheita miettii sängyssä siinä vaiheessa kun mieli pitäisi hiljentää ja valmistautua nukkumaan, unelle saa sanoa hyvästit ainakin muutaman tunnin ajaksi. Lisäksi yöheräily ja hikoilu on normaalia siinä tilanteessa. Yöhikoilu ja yöllinen pissaamisen tarve saattaa olla kytköksissä stressihormoni kortisoliin, joka aiheuttaa noita ikäviä yöllisiä vaivoja ja unen laatu on silloin todella heikkoa. Silloin on tärkeää päästä stressin lähteestä eroon mitä pikaisimmin. Tästä voi syntyä oikea noidankehä: stressi -> huonosti nukuttu yö -> huolet suurenee väsyneenä -> vielä enemmän stressiä -> vielä huonommin nukuttu yö jne...

3. Silloin kun olon tuntee turvalliseksi ja onnelliseksi, unen saanti helpottuu huomattavasti.

4. Kun yönsä on nukkunut heräämättä, aamulla on oikeasti pirteä olo ja saattaa herätä jo ennen kellon soittoa.

5. Hyvin nukutulla yöllä on ihan uskomattoman suuri vaikutus kaikkeen toimintaan päiväsaikaan.

6. Ei ole normaalia olla väsynyt päivällä. Jos näin on, sillon on hyvä palata edelliseen/edellisiin öihin ja tarkastella unen laatua. Toki vireyteen vaikuttaa  myös muut seikat, kuten ravinto ja liikunta.

7. Säännöllinen yöuni on aivan loistava tapa pitää itsensä virkeänä päivästä toiseen. Olen lukenut, että tärkein aika nukkua on klo 22-02 (en muista mistä lähteestä tämä tieto on, mutta joku sitä on tutkinut). On siis väliä sillä, milloin nukkuu. Vaikka nukkuisi 8 tuntia yössä, vierystila on erilainen jos nukkuu esim. klo 02-10 tai klo 22-06. Olen huomannut tämän itse. Jos illalla valvoo myöhään ja vaikka aamulla saisikin nukkua pitkään, olo on ihan erilainen kuin jos menee ajoissa nukkumaan.

8. Säännöllinen uniaika on hyvä pitää viikonloppunakin (osaltaan se tapahtuu automaattisesti). Tämä auttaa saamaan kaiken irti viikonlopun palautumisesta ja uusi viikko alkaa oikeasti levänneenä.

9. Jos yöt ovat huonoja tai lyhyitä ja aamulla/päivällä/illalla tuntee normaalia suurempaa väsymystä, tämän huomaa mielialassa. Tämän olen hoksannut sitä kautta, että kun mielessä alkaa pyörimään negatiiviset ja jopa ahdistavat ajatukset, on kyse siitä, että olen väsynyt. Jos siis on mahdollista, kannattaa mennä nukkumaan kun olo on enemmän negatiivinen kuin positiivinen ja oman elämän ongelmat alkavat yhtäkkiä suurentua, vaikka todellisessa tilanteessa ei ole tapahtunut mitään muutosta. Tämä on yksi selkeimmistä havainnoistani viime kuukausien aikana.

10. Väsyneenä ei jaksa innostua mistään ja monet asiat tuntuvat raskaille. Väsymyksen ei tarvitse olla edes niin suurta, että tiedostaisi olevansa väsynyt. Mutta kun havaitsen näitä fiiliksiä, mietin millainen edellinen yöni oli ja kuinka väsyneenä heräsin aamulla. Ja tsädäm! Yleensä löytyy selkeä yhteys. Seuraavana yönä tiedän jälleen panostaa nukkumiseen.

11. Väsyneenä ei jaksa lähteä liikkumaan eikä miettiä syömisiään ja kaikenlaista herkkua tekee mieli. Jo yksistään tämä seikka vaikuttaa painonhallintaan. Ja jälleen, nukkumalla säännöllisemmin ja enemmän, tämäkin kuoppa ylitetään.

12. Jos haluaa nukahtaa suht nopeasti ja vieläpä nukkua hyvän, katkeamattoman yön, ajatusvirta on opittava sammuttamaan nukkumaan mennessä. Muuten se huutelee niin kauan kuin haluaa ja varmasti estää sinua nukahtamasta. Uskon, että mm. tähän perustuu tv:n ääreen nukahtaminen: kun katsoo televisiota, omaa ajatustyötä ei ole (mieti miten tv:n katselu laiskistuttaa aivoja!) ja unen saanti helpottuu. Kun siitä havahtuu ja menee sänkyyn nukkumaan, useimmat sanovat, että "ei se uni tietenkään sitten enää tule". Tämän taas uskon johtuvan siitä, että mitä pidempi matka sohvalta on sänkyyn (sisältäen wc-käynnit, valojen sammuttamiset yms.), sitä skarpimmaksi mieli tulee ja ajatuksia alkaa virtaamaan, joka taas estää unen tulon. Siirtymisen pitäisi siis tapahtua mielen hiljaisuuden vallitessa.

13. Ruutujen tuijottaminen liian myöhään hidastaa unen tuloa. Tämän olen jälleen huomannut selkeästi. Pahinta kaikista, on ottaa tabletti sänkyyn ja surffailla netissä juuri ennen nukkumista. Ei varmasti tule uni! Laitan siis vähintäänkin tietokoneen, tabletin ja kännykän pois viimeistään tuntia ennen nukkumaan menoa. Televisiolla en ole huomannut olevan yhtä suurta vaikutusta (paitsi jos katsoo jotakin liian jännittävää), mutta mielellään vältän sitäkin.

14. Joskus saadessani päivällä jonkin suuren oivalluksen, olen niin innoissani ja ideoita syntyy niin paljon, että mieli on vaikea hiljentää illalla. Silloin on hyvä kirjoittaa mieleen tulleet asiat paperille ja jättää homma yön yli hautumaan ja toivoa, että ideoita syntyy vielä seuraavanakin päivänä :) Mutta toisaalta, näitä hetkiä on niin harvoin, että jos tästä syystä uni jää joskus vähemmälle, siitä tuskin on haittaa, jos vastapainoksi saan paljon uusia ideoita :)

15. Unen saantia auttaa, kun rentouttaa kehon ja ajattelee kivoja asioita, esim. unelmia ja tavoitteita. Ajateltavat asiat eivät saa olla liian intensiivisiä, kuten tarkkoja suunnitelmia, koska se pitää mielen skarppina ja uni ei tule. Höyhenen keveät ajatukset auttavat!

Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan säännöllistä yöunta. Mene nukkumaan klo 22-23 (viimeistään). Pidä säännöllistä unirytmiä jonkin aikaa (vähintäänkin useita viikkoja) ja tarkkaile, miten tämä vaikuttaa esim. edellä mainitsemiini asioihin sinun kohdallasi. Pidä vaikka päiväkirjaa. Kirjaa aamulla heti herättyäsi ylös, kuinka koet nukkuneesi yön, heräilitkö ja kauanko nukuit. Olitko virkeä herätessäsi jne. Oman yöunen tarvetta (pituutta) on hyvä testata erityisesti silloin, kun aamulla ei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan.
Minulla meni kauan havaitessani näitä asioita, mutta se on ollut palkitsevaa; tiedän, että kunnolla nukuttu yö auttaa moneen ongelmaan :)

Tässäpä vielä aiemmin mainitsemani linkki "olet idiootti jos et nuku":

http://www.hannakaisaraninen.com/blog/2015/10/7/olet-idiootti-jos-et-nuku

Mitä koulu opettaa lapsillemme?

Mitä koulu opettaa lapsille?
Se opettaa mm. lukemaan ja laskemaan, kirjoittamaan ja kuuntelemaan, vieraita kieliä, historiaa jne... Se opettaa myös tottelemaan, unohtamaan luovuuden, tekemään asiat niin kuin kaikki muutkin tekevät ja unohtamaan oman tavan tehdä asioita.

Koulussa on paljon hyviä asioita. On aina ollut. Mutta olisiko aika muuttaa asioita. Olisiko aika muuttaa tapaa jolla koulussa opetetaan, koska muukin maailma muuttuu ympärillämme. Emme voi toimia tietyissä asioissa samoin kuin on kymmeniä vuosi toimittu, jos muut asiat muuttuvat. Sitä kutsutaan sopeutumiseksi, kun muutamme omaa ajatteluamme ja toimintaamme ympäristöön paremmin sopivaksi.

Esimerkki tosi elämästä: Lapsi tekee läksyjä ja kysyy neuvoa. Aikuisena näen asioita jo hieman eritavalla ja neuvon; "minun mielestäni asian voisi tehdä noin, mutta en tiedä miten teille on koulussa opetettu". Sen jälkeen kun olin lauseen sanonut, se alkoi samantien kuulostamaan varsin hullulle. Siis, vaikka tiedän että tietyllä tavalla tehtynä (yksinkertaisesti esim. jokin kirjaimen tai numeron muoto, onko numerossa seitsemän viiva vai ei ja tehdäänkö numero yksi sakaralla vai ilman!) asia olisi yhtälailla oikein, en uskalla mennä neuvomaan lastani, koska en tiedä kuinka se koulussa vaaditaan tehtäväksi, ja lopputuloksena on "rangaistus" lapselle kun tekee tehtäviä väärin. Siis täh? Jokin asia ei nyt oikein täsmää! Eikö tärkeintä ole, että asia opitaan, jokainen tyylillään? Ja vaikka jokin yksityiskohtainen asia jäisikin oppimatta, olisiko sekään maailmanloppu? Maailma on täynnä nippelitietoa eikä kukaan voi oppia niitä kaikkia. Mutta kuka määrittelee sen, mitkä niistä olisi tiedettävä ja mielellään vielä osattava ulkoa? Eikö voisi olla lapsen itsensä päätettävissä, mistä haluaa oppia enemmän. Tähän annetaan mahdollisuus oikeastaan vasta peruskoulun jälkeen, kun voi hakeutua mieleiseensä kouluun. Peruskoulussa on hyvä opettaa perustaidot, joilla pääsee eteenpäin ja se on loistava paikka esitellä pääpiirteissään lapsille eri aihealueita, jotta lapsi tietää mitä kaikkea maailmassa on. Erityisen tärkeää olisi kuitenkin opettaa elämän taitoja, minimissään niitä asioita joilla ihminen "selviää" elämästä ja mikä vielä parempaa, niitä taitoja joilla terveyttä (niin mielen kuin kehon terveyttä) pidetään yllä ja kohennetaan. Taitoja, joilla saavutetaan upea elämä. Taitoja, joita jokainen ihminen tarvitsee elääkseen vähintäänkin ns. hyvää peruselämää, eli ihmissuhdetaitoja, ongelmien käsittelyä, kykyä kohdata ja käsitellä vaikeita asioita, taitoa mennä tavoitteitaan ja unelmiaan kohti. Tässä vain muutama mainitakseni.

Entäs sitten koulun "säännöt". Koulusta tuli mm. ohjeistus, jonka mukaan yli viikon kestävä "oma loma" ei ole suotavaa. Siis vaikka koulussa istumisen sijasta lapsi saisi rutkasti kokemusta vaikkapa kahden viikon ulkomaanmatkalla, kokemusta, jota koulussa ei opi koskaan (konkretiaa eri maiden ympäristöstä, kulttuurista ja kielestä muutamia mainitakseni). Koulussa opetetaan teoriaa ja kirjasta nähtävät kuvat ovat vain kuvia. Mutta jos asioita ei koskaan näe konkreettisesti, asia jääkin teorian tasolle. Oma loma ei ole suotavaa, vaikka pulpetissa istumisen ja asioiden ulkoaopettelun sijaan lapsi käyttää tuon ajan luomalla suhteita oikeisiin, koulun ulkopuolella oleviin ihmisiin ja näkemällä oikeaa elämää ja maailmaa. Siis sitä paikkaa mihin koulunpenkistä siirrytään. Se, mitä koulussa opitaan noiden poissaolojen aikana, ei voi olla niin suurta ja mahtavaa, että ne missaamalla loppu elämä on pilalla. Tässä on tietysti vastuuta myös aikuisella, että niitä samoja asioita käydään läpi sitten kotona, ettei kouluun palattua lapsi ole ihan pihalla siitä missä mennään.

Totta kai ymmärrän, että järjestyksen ylläpitämiseksi tiettyjä sääntöjä on oltava ja jottei meno koulussa sekä opettajan työ kävisi ihan kaaosmaiseksi. Mutta jos niitä sääntöjä rikkoo satunnaisesti, tai tekee asioita hieman eritavalla, ei se saisi olla lapselle kauhun ja pelkäämisen paikka. Asia josta heti joutuu arestiin. Uskon, että koulussakin jyvät erottuvat akanoista hyvin pian ja opettaja näkee kenellä on oikeasti vaikeuksia ja joka tarvitsee apua. Sellaisen oppilaan kohdalla asia on eri. Mutta puhun nyt suuresta osasta lapsia, jotka varmasti tekevät parhaansa, mutta he tekevät myös virheitä. Näistä "virheistä" ei mielestäni saisi rangaista suhteettomasti. Tarvitseeko niistä edes moittia. Korjata aina saa, se on selvää. Mutta asiasta ei saisi tehdä sellaista numeroa, että lapsi alkaa pelkäämään virheitä, myöhästymistä, luovalla tavalla toimimista jne. Lapset ovat erilaisia, jotkut oppivat hitaasti, jotkut nopeasti. Toiset oppivat lukemalla, toiset kuuntelemalla ja toiset tekemällä. Tämä erilaisuus pitäisi ottaa enemmän huomioon. Toivoisin kouluihin enemmän luovuutta ja vapautta (niissä puitteissa mitä se on mahdollista) ja inhimillisyyttä.

Olen koittanut opettaa lapselleni mm. sen, että ajoissa oleminen on tärkeää (tähän sisältyy toisten ja toisten ajan kunnioittamista), mutta vaikka joskus myöhäistyisikin koulusta, ei se ole maailman suurin juttu. Sitten myöhästyy. Ei siitä kannata ottaa stressiä (niin kuin äiti on tehnyt). Itse olisin toivonut, että joku olisi opettanut ottamaan koulunkäynnin, ja sitä myötä myös elämän, rennommin. Se, että saa kokeista 9 ja 10 ja istuu kuin tatti oikeaan aikaan koulussa, ei kerro tulevaisuudesta oikeassa elämässä kovinkaan paljon. Olisin toivonut, että koulussa olisi opetettu ainakin seuraavia asioita:

• Elämässä tarvitaan omaa kykyä ajatella
• Käytä luovuutta
• Ole rohkea ja tee omia päätöksiäsi (itsenäisyyttä)
• Kunnioita itseäsi, toisia ihmisiä sekä ympäristöäsi
• Vaikka kunnioitatkin toisia voit silti tehdä asioita omalla tavallasi, toisten mielipiteistä välittämättä 
• Pidä huolta itsestäsi, jotta voit pitää huolta toisista
• Meidän tehtävämme on auttaa toisiamme, toisten auttaminen ei ole sinulta pois
• Yhdessä toimimalla ja hyvällä yhteistyöllä pääsemme pitkälle
• Usko itseesi, kykyihisi ja mahdollisuuksiisi
• Virheet ja epäonnistumiset kuuluvat elämään ja ovat jopa välttämättömiä ihmisenä kehittymisessä
• Numerot todistuksessasi eivät kerro paljoakaan sinusta tai tulevasta elämästäsi. Oikeastaan ne kertovat vain siitä, kuinka paljon olet jaksanut lukea (numerot kertovat siis lähinnä mielenkiinnostasi ko. aihetta kohtaan ja tätä kautta sinnikkyydestäsi, tai omassa tapauksessani siitä luulosta, että hyvät numerot tuovat onnellisen ja menestyvän elämän)
• Kuinka käsitellä vaikeita asioita 
• Sinnikkyydellä ja tahdolla pääsee pitkälle
• Positiivisuus luo positiivisuutta ja negatiivisuus negatiivisuutta
• Sen sijaan että keskittyisit siihen mitä toiset tekevät tai jättävät tekemättä, kiinnitä huomiota siihen mitä sinä itse teet tai jätät tekemättä. Se vie sinua eteenpäin. 
• Toisten arvostelu ja tuomistseminen kertoo vain jotain sinusta itsestäsi, ei tuosta toisesta ihmisestä

Kaikesta tästä kirjoittamastani huolimatta arvostan sitä, että meillä jokaisella lapsella on mahdollisuus oppia lukemaan ja kirjoittamaan ja että koulujärjestelmä on noin hieno. Mutta se ei katso sitä, etteikö muutosta voisi tapahtua. Tuota hienoa järjestelmää voisi käyttää enemmän siihen, että ihmiset oikeasti voisivat maassamme hyvin ja oppisivat ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja toisista ihmisistä ja ympäristöstä ja jättää sen nippelitiedon opiskelun vähemmälle. Joka haluaa siitä oppia lisää (vaikka jokaisen taivaalla näkyvän tähden nimen), on siihenkin annettu mahdollisuus lukemattomina jatkokoulutusmahdollisuuksina (mikä sekin on todella upeaa ja mahdollista kaikille suomalaisille).