Minäkö taiteellinen?! No way! Tai ehkä sittenkin vähän...

Syysloma on nyt takanapäin. Loma meni meidän osaltamme pohjoisessa; mummolassa ja "serkkulassa". Itselläni oli sinänsä mielenkiintoinen reissu, että selkeän tarkoituksellisesti pääsin elämäni ensimmäistä kertaa energiahoitoon. Minulla on jo pitkään ollut tunne, että omat energiani eivät ole ihan kunnossa ja tuntuu kuin jokin tukkisi omaa energiaani. Enkä ollut tässä väärässä. Tukoshan sieltä löytyi. Tuntuu kuin olisin jonkin suuren oivalluksen äärellä, mutta en saa siitä kiinni. Lisäksi tuntuu, että en kykene olemaan niin avoin ja "rajaton" kuin haluaisin olla. Energiahoidon lisäksi sain osallistua Hoitojen päivään Haapavedellä, Karsikkaan koululla. Myös tässä päivässä laitettiin energioita liikkeelle. Nyt teen harjoituksia, jotta saisin tuon oman energiatukokseni poistumaan. Lisäksi minulle selkeni eräs asia, jota tämä teksti ensisijaisesti koskee. 

Olen horoskoopiltani vaaka. Mielestäni vaa'an kuvaus on aina sopinut minuun todella hyvin, mutta eräs asia luonnehtii vaakoja, jonka olen ajatellut menneen kohdallani täysin pieleen: vaakoja pidetään taiteellisina ja luovina. Hah! Minäkö muka taiteellinen?! Kaikki lukuaineet olivat kouluaikana todistuksessa lähes aina ysejä ja kymppejä, mutta kuvaamataito ja käsityöt ontuivat. Vähän olen soitellut pianoa ja hiukan osannut laulaakin, mutta se, mitä olen itse mieltänyt taiteelliseksi tai luovaksi on mennyt minun osaltani ohi (näin olen siis aina ajatellut). Tuntuu, että minulta ei ole koskaan irronnut mitään luovaa, olen aina ollut sääntöjen noudattaja ja jopa reseptejäkin noudatan kirjaimellisesti. Uusin oivallus lähti liikkeelle jo ennen kuin menin energiahoitoon. Edellisellä viikolla tajusin, että rakastan kirjoittamista! Olen aina pitänyt päiväkirjaa, välillä vähemmän aktiivisesti, mutta aina se on pysynyt elämässäni. Viime vuosina olen kirjoittanut hyvinkin paljon ajatuksia, väliin tietokoneelle, väliin kirjoihin ja kansiin. Viime vuonna minulle syntyi ajatus blogin kirjoittamisesta ja tämän homman aloitin siis tämän vuoden alussa. En välttämättä tuo ajatuksiani voimakkaasti esille keskustelutilanteissa, vaikka ajatuksia (usko tai älä) minulla tuntuu olevan vaikka muille jakaa. Nyt oivalsin, että kirjoittaminen on aina ollut minun tapani käsitellä ajatuksia ja myös tunteita siinä mukana. Se on helppoa ja mukavaa. Viikonloppuna sitten sain "viestin", että minun elämäntehtäväni löytyy taiteista ja ihmisten välisestä kommunikoinnista. Asiat loksahtivat hieman kohdilleen ja oivalsin, että minun täytyy jatkaa kirjoittamista ja löytää ehkä erilaisia kanavia sen toteuttamiseksi. 

Kirjoittamiseen liittyy myös lukeminen. Olen kuullut humoristisesti, että opin ennemmin lukemaan kuin puhumaan, koska ilmeisesti aloin puhumaan aika myöhään, mutta lukemisen taas opin jo reilusti ennen kouluun menoa. Lukeminen on aina ollut vahvasti osa elämääni. Olen aina rakastanut kirjoja. Koulussa oli ihanaa saada uusia kirjoja ja haistella niiden uutta tuoksua. Yhä edelleen kirjakauppa on yksi lempikaupoistani ja käteni suorastaan syyhyävät kun pääsen kirjojen äärelle. Samoin kirjasto on ollut yksi suosikki paikoistani (ja nyt olen löytänyt kirjastoauton!). Tälläkin hetkellä yöpöytäni notkuu kirjoista ja minulla saattaa olla monta kirjaa yhtäaikaa luettavana (kuva alla). Viime vuosina olen lukenut yhä enemmän ns. itsensä kehittämiseen liittyvää kirjallisuutta samoin kuin yleisesti fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta ja varsinainen kaunokirjallisuus on jäänyt vähemmälle. Joskus saatan vaihtelun vuoksi lukea jotakin kepeää romantiikkaa (kukapa meistä ei kaipaisi lisäromantiikkaa elämäänsä ;) ).

Yöpöytäkirjallisuutta hallitsee tällä hetkellä Dr. Wayne W. Dyer. Dyerin poismenon kunniaksi ajattelin lukaista vähän enemmänkin hänen tuotoksiaan.

Teksti siis on kuulunut vahvasti elämääni tavalla tai toisella, mutta en ole yhdistänyt sitä mitenkään taiteisiin tai luovuuteen, ennen kuin nyt. Nykyään internetin ihmeellisenä aikana myös tekstin jakaminen on helpompaa kuin koskaan. Ei tarvitse välttämättä painaa lehteä tai kirjaa, jotta saa omat ajatuksensa ja tuotoksensa julki. Tiedän, että mitä enemmän ajatuksiaan tuo julkisesti esille, sitä enemmän ihmiset myös muodostavat mielipiteitä, niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Mutta tämä on minulle myös opin paikka. Minä olen ainoa, joka näissä saappaissa kulkee ja jos jollakin on tarve arvostella ajatuksiani ja toimintaani, olkoon niin, koska tiedän etten voi koskaan miellyttää kaikkia ja ajatukseni eivät ole kaikkien mieleen. Mutta ne ovat minun ajatuksiani, minulle annettuja ja minun tehtäväni on tuoda ne esille. 

Tässä kirjoittamisen inspiraatiossa olen uudistamassa myös kotisivujani. Uusilla sivuillani tarkoituksenani on tuoda esille yhä enemmän ajatuksia ja vinkkejä, joilla jokainen voisi edes hieman parantaa omaa hyvinvointiaan. Itse odotan innolla, että sivut valmistuvat. Toistaiseksi vanhat sivut (ja myöhemmin uudistuneet) löytyvät osoitteesta www.noorarepo.net