Mitä koulu opettaa lapsillemme?

Mitä koulu opettaa lapsille?
Se opettaa mm. lukemaan ja laskemaan, kirjoittamaan ja kuuntelemaan, vieraita kieliä, historiaa jne... Se opettaa myös tottelemaan, unohtamaan luovuuden, tekemään asiat niin kuin kaikki muutkin tekevät ja unohtamaan oman tavan tehdä asioita.

Koulussa on paljon hyviä asioita. On aina ollut. Mutta olisiko aika muuttaa asioita. Olisiko aika muuttaa tapaa jolla koulussa opetetaan, koska muukin maailma muuttuu ympärillämme. Emme voi toimia tietyissä asioissa samoin kuin on kymmeniä vuosi toimittu, jos muut asiat muuttuvat. Sitä kutsutaan sopeutumiseksi, kun muutamme omaa ajatteluamme ja toimintaamme ympäristöön paremmin sopivaksi.

Esimerkki tosi elämästä: Lapsi tekee läksyjä ja kysyy neuvoa. Aikuisena näen asioita jo hieman eritavalla ja neuvon; "minun mielestäni asian voisi tehdä noin, mutta en tiedä miten teille on koulussa opetettu". Sen jälkeen kun olin lauseen sanonut, se alkoi samantien kuulostamaan varsin hullulle. Siis, vaikka tiedän että tietyllä tavalla tehtynä (yksinkertaisesti esim. jokin kirjaimen tai numeron muoto, onko numerossa seitsemän viiva vai ei ja tehdäänkö numero yksi sakaralla vai ilman!) asia olisi yhtälailla oikein, en uskalla mennä neuvomaan lastani, koska en tiedä kuinka se koulussa vaaditaan tehtäväksi, ja lopputuloksena on "rangaistus" lapselle kun tekee tehtäviä väärin. Siis täh? Jokin asia ei nyt oikein täsmää! Eikö tärkeintä ole, että asia opitaan, jokainen tyylillään? Ja vaikka jokin yksityiskohtainen asia jäisikin oppimatta, olisiko sekään maailmanloppu? Maailma on täynnä nippelitietoa eikä kukaan voi oppia niitä kaikkia. Mutta kuka määrittelee sen, mitkä niistä olisi tiedettävä ja mielellään vielä osattava ulkoa? Eikö voisi olla lapsen itsensä päätettävissä, mistä haluaa oppia enemmän. Tähän annetaan mahdollisuus oikeastaan vasta peruskoulun jälkeen, kun voi hakeutua mieleiseensä kouluun. Peruskoulussa on hyvä opettaa perustaidot, joilla pääsee eteenpäin ja se on loistava paikka esitellä pääpiirteissään lapsille eri aihealueita, jotta lapsi tietää mitä kaikkea maailmassa on. Erityisen tärkeää olisi kuitenkin opettaa elämän taitoja, minimissään niitä asioita joilla ihminen "selviää" elämästä ja mikä vielä parempaa, niitä taitoja joilla terveyttä (niin mielen kuin kehon terveyttä) pidetään yllä ja kohennetaan. Taitoja, joilla saavutetaan upea elämä. Taitoja, joita jokainen ihminen tarvitsee elääkseen vähintäänkin ns. hyvää peruselämää, eli ihmissuhdetaitoja, ongelmien käsittelyä, kykyä kohdata ja käsitellä vaikeita asioita, taitoa mennä tavoitteitaan ja unelmiaan kohti. Tässä vain muutama mainitakseni.

Entäs sitten koulun "säännöt". Koulusta tuli mm. ohjeistus, jonka mukaan yli viikon kestävä "oma loma" ei ole suotavaa. Siis vaikka koulussa istumisen sijasta lapsi saisi rutkasti kokemusta vaikkapa kahden viikon ulkomaanmatkalla, kokemusta, jota koulussa ei opi koskaan (konkretiaa eri maiden ympäristöstä, kulttuurista ja kielestä muutamia mainitakseni). Koulussa opetetaan teoriaa ja kirjasta nähtävät kuvat ovat vain kuvia. Mutta jos asioita ei koskaan näe konkreettisesti, asia jääkin teorian tasolle. Oma loma ei ole suotavaa, vaikka pulpetissa istumisen ja asioiden ulkoaopettelun sijaan lapsi käyttää tuon ajan luomalla suhteita oikeisiin, koulun ulkopuolella oleviin ihmisiin ja näkemällä oikeaa elämää ja maailmaa. Siis sitä paikkaa mihin koulunpenkistä siirrytään. Se, mitä koulussa opitaan noiden poissaolojen aikana, ei voi olla niin suurta ja mahtavaa, että ne missaamalla loppu elämä on pilalla. Tässä on tietysti vastuuta myös aikuisella, että niitä samoja asioita käydään läpi sitten kotona, ettei kouluun palattua lapsi ole ihan pihalla siitä missä mennään.

Totta kai ymmärrän, että järjestyksen ylläpitämiseksi tiettyjä sääntöjä on oltava ja jottei meno koulussa sekä opettajan työ kävisi ihan kaaosmaiseksi. Mutta jos niitä sääntöjä rikkoo satunnaisesti, tai tekee asioita hieman eritavalla, ei se saisi olla lapselle kauhun ja pelkäämisen paikka. Asia josta heti joutuu arestiin. Uskon, että koulussakin jyvät erottuvat akanoista hyvin pian ja opettaja näkee kenellä on oikeasti vaikeuksia ja joka tarvitsee apua. Sellaisen oppilaan kohdalla asia on eri. Mutta puhun nyt suuresta osasta lapsia, jotka varmasti tekevät parhaansa, mutta he tekevät myös virheitä. Näistä "virheistä" ei mielestäni saisi rangaista suhteettomasti. Tarvitseeko niistä edes moittia. Korjata aina saa, se on selvää. Mutta asiasta ei saisi tehdä sellaista numeroa, että lapsi alkaa pelkäämään virheitä, myöhästymistä, luovalla tavalla toimimista jne. Lapset ovat erilaisia, jotkut oppivat hitaasti, jotkut nopeasti. Toiset oppivat lukemalla, toiset kuuntelemalla ja toiset tekemällä. Tämä erilaisuus pitäisi ottaa enemmän huomioon. Toivoisin kouluihin enemmän luovuutta ja vapautta (niissä puitteissa mitä se on mahdollista) ja inhimillisyyttä.

Olen koittanut opettaa lapselleni mm. sen, että ajoissa oleminen on tärkeää (tähän sisältyy toisten ja toisten ajan kunnioittamista), mutta vaikka joskus myöhäistyisikin koulusta, ei se ole maailman suurin juttu. Sitten myöhästyy. Ei siitä kannata ottaa stressiä (niin kuin äiti on tehnyt). Itse olisin toivonut, että joku olisi opettanut ottamaan koulunkäynnin, ja sitä myötä myös elämän, rennommin. Se, että saa kokeista 9 ja 10 ja istuu kuin tatti oikeaan aikaan koulussa, ei kerro tulevaisuudesta oikeassa elämässä kovinkaan paljon. Olisin toivonut, että koulussa olisi opetettu ainakin seuraavia asioita:

• Elämässä tarvitaan omaa kykyä ajatella
• Käytä luovuutta
• Ole rohkea ja tee omia päätöksiäsi (itsenäisyyttä)
• Kunnioita itseäsi, toisia ihmisiä sekä ympäristöäsi
• Vaikka kunnioitatkin toisia voit silti tehdä asioita omalla tavallasi, toisten mielipiteistä välittämättä 
• Pidä huolta itsestäsi, jotta voit pitää huolta toisista
• Meidän tehtävämme on auttaa toisiamme, toisten auttaminen ei ole sinulta pois
• Yhdessä toimimalla ja hyvällä yhteistyöllä pääsemme pitkälle
• Usko itseesi, kykyihisi ja mahdollisuuksiisi
• Virheet ja epäonnistumiset kuuluvat elämään ja ovat jopa välttämättömiä ihmisenä kehittymisessä
• Numerot todistuksessasi eivät kerro paljoakaan sinusta tai tulevasta elämästäsi. Oikeastaan ne kertovat vain siitä, kuinka paljon olet jaksanut lukea (numerot kertovat siis lähinnä mielenkiinnostasi ko. aihetta kohtaan ja tätä kautta sinnikkyydestäsi, tai omassa tapauksessani siitä luulosta, että hyvät numerot tuovat onnellisen ja menestyvän elämän)
• Kuinka käsitellä vaikeita asioita 
• Sinnikkyydellä ja tahdolla pääsee pitkälle
• Positiivisuus luo positiivisuutta ja negatiivisuus negatiivisuutta
• Sen sijaan että keskittyisit siihen mitä toiset tekevät tai jättävät tekemättä, kiinnitä huomiota siihen mitä sinä itse teet tai jätät tekemättä. Se vie sinua eteenpäin. 
• Toisten arvostelu ja tuomistseminen kertoo vain jotain sinusta itsestäsi, ei tuosta toisesta ihmisestä

Kaikesta tästä kirjoittamastani huolimatta arvostan sitä, että meillä jokaisella lapsella on mahdollisuus oppia lukemaan ja kirjoittamaan ja että koulujärjestelmä on noin hieno. Mutta se ei katso sitä, etteikö muutosta voisi tapahtua. Tuota hienoa järjestelmää voisi käyttää enemmän siihen, että ihmiset oikeasti voisivat maassamme hyvin ja oppisivat ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja toisista ihmisistä ja ympäristöstä ja jättää sen nippelitiedon opiskelun vähemmälle. Joka haluaa siitä oppia lisää (vaikka jokaisen taivaalla näkyvän tähden nimen), on siihenkin annettu mahdollisuus lukemattomina jatkokoulutusmahdollisuuksina (mikä sekin on todella upeaa ja mahdollista kaikille suomalaisille).