Vaikka virallinen puhdistuskuuri loppui jo viikko sitten, sen jälkeen oli tarkoitus vielä testailla gluteenin ja maitotuotteiden sopivuutta. Nyt täytyy tunnustaa, että viikko ei mennyt ihan viimeisen päälle ohjeistuksen mukaan. Syitä tähän on muutamiakin.
Kaksi päivää kokeilin gluteenin lisäämistä ruokavalioon. Söin mm. aamupuuron ja ruisleipää. En huomannut olossani kummoistakaan muutosta (ainakaan huonompaan). Lyhensin kahden päivän tauon yhteen, jonka jälkeen lisäsin maitotuotteita, mm. turkkilaista jugua ja juustoa. Tästäkään ei tullut mitään massiivisia muutoksia huonompaan. Mutta sitten päätin lopettaa homman siihen. Ensinnäkin, kerroin aiemminkin, että on ollut aika voimaton olo kun hiilihydraatit on ollu rajalliset. Tällä viikolla sitten olo alkoi jo käydä jotenkin tosi ikäväksi. Mulla on myös ollu hengityksen kanssa ongelmia jo pidempään. Ajattelin, että jos syy siihen on esim. jonkin asteinen refluksi, tämä kuuri voisi helpottaa niitäkin oireita. Toisin kuitenkin kävi! Närästykset ja rykimiset on loppunu, toisin sanoen refluksiin viittaavat oireet on loppuneet tämän kuurin aikana. Mutta hengitysvaikeudet on vaan lisääntyneet. Varasin ajan ja kävin asiasta jo lääkärilläkin ja sieltä kun tulin hengittäminen oli niin inhottavaa, että halusin äkkiä vatsantäytettä, siis jotain muuta ku salaattia! Olen huomannut, että mitä tyhjempi vatsa, sitä vaikeampaa hengittäminen on. Söin siis pikaisesti karjalanpiirakan, leivän ja pari kasvispihviä ja menin makaamaan. Tämän kaiken tein selkä kumarassa, koska suora ryhti vaikeuttaa hengittämistä entisestään. Olo alkoi siitä tasaantumaan ja samalla päätin, että tää kuuri loppuu tähän. Haluan "kunnon" ruokaa ja etenkin riittävästi!!
No, en nyt mitenkään ranttaliksi asian kanssa pistänyt, mutta to iltana paistoin siikaa ja tein kaveriksi perinteisen perunamuusin (lisäksi tietty salaattia) ja kylläpä teki hyvää!
Loppuyhteenveto ja fiiliksiä kuukauden jälkeen:
Kuukauden kokemus on ollut avartava ja monia asioita on oppinut itsestään. Sinänsä mitään ihan uutta ei ehkä ole paljastunut. Tiedän, että siedän kohtuudella viljaa, mutta mässäilemään sen kanssa ei kannata alkaa. Lisäksi kehoni vaatii kunnon hiilareita jaksaakseen normielämässä saatikka että jaksaisin alkaa taas kunnolla kuntoilemaan ja nostamaan vähän rautaakin tauon jälkeen. Myöskään maitotuotteet sellaisenaan eivät ole ongelma. Näissäkin pätee kohtuus. Sokeri on edelleen pahin. Saatikka vehnän ja sokerin yhdistelmä. Se saa vatsan turpoamaan lähes varmasti. Toki ei tässäkään asiassa ihan pienestä määrästä. Kukkakaalimuusi on yksi pahimmista vatsan turvottajista. Niin hyvää kuin se onkin, "tyydyn" jatkossa perinteiseen muusiin enkä kiusaa vatsaani turhaan tekemällä niinkin terveellistä kukkakaalimuusia. Närästys ja muut vatsavaivat saa pidettyä kyllä kurissa kun jonkin verran tarkkailee mitä suuhunsa pistää. Mm. raaka sipuli on todennäköinen oireiden aiheuttaja. Alkoholi on noihin vaivoihin suurin myrkky, mutta pari lasia punaviiniä silloin tällöin ei ole sekään ongelma.
Lopputulos lyhyesti: Kun kaikessa muistaa kohtuuden, olo pysyy hyvänä. Samoin itseään pitää muistaa kuunnella ja tarkkailla. Sen olen jälleen oppinut, että kaikenlaiset kuurit sokeasti toteutettuna eivät välttämättä ole hyväksi juuri omalle keholle.
Entä miten tästä eteenpäin?
Terveellistä, tasapainoista ja monipuolista kotiruokaa riittävästi, jokaisesta ruokaryhmästä jotakin. Ei hifistelyä eikä minkään ruoan hysteeristä välttämistä. Kohtuus kaikessa, niin syömisessä kuin juomisessakin. Itsensä ja kehon kuuntelemista. Ruoasta nauttimista. Riittävän usein syömistä, koska mun keho ei ainakaan pidä pitkistä ruokaväleistä. Kieltämällä itseltään jotain, sen himo käy valtavaksi, mutta siinä vaiheessa kun tuo juttu muuttuu sallituksi, sitä ei ehkä teekään enää mieli ja tekeekin mielellään hyviä valintoja, koska se on mahdollista.
Luin juuri kirjan "Nopea aineenvaihdunta" (kirjoitan tästä myöhemmin kirjablogissani Saa Lukea) sekä Kaisa Jaakolan uusi "hyvän olon hormonidieetti" on luvun alla. Niissä sanotaan se, mitä itsekin kannata, eli syömisen pitäisi olla normaalia ja rentoa. Siitä on nyt tullut joku ihme mörkö ja kauhistus. Ihmiset eivät osaa enää syödä ja seurauksena on mm. häiriintynyt aiheenvaihdunta ja hormonitoiminta. Jos muistaa kohtuuden ja syö järkevästi itse tehtyä ruokaa (ilman massiivista määrää E-kirjaimia), joka sisältää paljon kasviksia, hyviä rasvoja, proteiinia ja järkeviä hiilihydraatteja, homman pitäisi olla aika hyvin hanskassa. Jo pelkästään stressi siitä mitä syö, voi tehdä ruoasta lähes myrkkyä, vaikka se lähtökohtaisesti olisi kuinka terveellistä tahansa. Olisi hyvä siis löytää rentous syömiseen ja syödä hyvällä omalla tunnolla, nauttien polttoaineesta jota saamme.
Ihanaa kun saa syödä taas hedelmiä ja tehdä ihania ja terveellisiä vihermehuja ja sujauttaa smoothien sekaan banaanin tai pari taatelia! Ihanaa, kun ei tarvitse miettiä joka suupalalla onko jokin ruoka-aine sallittua. Tässä oman kehon kuunteleminen on paljon tehokkaampi tapa päättää mitä suuhunsa pistää, kuin ulkopuolelta tulleen ruokavalio-ohjeistuksen käsky siitä mitä, milloin ja paljonko saa syödä. Tein eilen ensimmäistä kertaa elämässäni alusta loppuu asti itse karjalanpiirakoita (pulikan käyttämisestä ja rypyttämisestä on kyllä pitkä kokemus kun lapsesta asti on oltu mummun kaverina). Homma ei menny ihan niin ku strömsössä (tai aikoinaan mummulassa), mutta maku oli loistava! Jatkan piirakka harjoituksia. Söin piirakoita hyvällä omalla tunnolla, eikä vatsakaan reagoinut niihin mitenkään.
Loppuun tunnustus: Juhlistettiin kuukauden päättymistä vähän laadukkaammalla luomu punaviinillä (oli hyvää) ja vähän tais mennä jätskiäki... ja muutama karamelli... ;) Mutta hei, vaikka tiedän terveellisen ruoan merkityksen ja tärkeyden, en silti aio nihilistiksi ruveta ja sallin edelleen itselleni välillä vähemmän ravitseviakin paheita siinä määrin, että niistä saatava mielihyvä kumoaa ravitsemukselliset haitat :)
Mukavaa helmikuuta kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti