Itsensä kuunteleminen ja ajattelemisen taito

Seurasin mielenkiinnolla Riisutut -televisio-ohjelmaa. Ohjelmassa tuli esille aika hyvin nykyaikaa vaivaavia ongelmia. Lyhyesti niille, jotka eivät tiedä millaisesta ohjelmasta oli kyse. Ohjelmassa oli 4 kotitaloutta (yksin tai kaksin asuvia), jotka kuukauden ajaksi luopuivat KAIKISTA tavaroistaan. Ainoa mitä heille jäi, olivat wc-paperi ja lämpöpatteri sekä yhdet kengät. Muut pakattiin konttiin. Osallistujat saivat hakea kontista joka päivä yhden tavaran. Lisäksi heillä oli käytössään 60 €:n viikkobudjetti/hlö jolla saivat ostaa vain ruokaa.

Ohjelmasta nousi esille erityisesti kaksi aika isoa oivallusta: 1. Meillä on kodit täynnä ihan turhaa tavaraa. Me pärjäämme vähemmälläkin (tästä aiheesta kirjoitin jo viime postauksessa). 2. Ihmiset eivät osaa olla ilman nykyajan tekniikkaa.

Paljon puhutaan siitä, kuinka pelkäämme omia ajatuksiamme. Jos emme aktiivisesti tee jotain niin sitten täytämme loppuajan tv:llä, tietokoneilla, puhelimilla jne. Meille ei yksinkertaisesti jää aikaa ajatteluun ja itsemme kuuntelemiseen. Riisutut -ohjelmassakin muutamakin osallistuja sanoi, että pelottaa kohdata omat ajatuksensa kun ei voi tehdä mitään muuta kuin olla. Heillä oli aikaa ajatella ja kohdata ihmissuhteita. Toisaalta tiesin, että näin useilla ihmisillä varmasti on, mutta olin silti jotenkin järkyttynyt miten yleistä tämä on! Itselläni ongelmana on toisinaan liikakin miettiminen. Mutta miten käy, jos emme koskaan kuuntele omaa sisintämme ja käytä aikaa itsemme tutkiskeluun vaan täytämme päivämme kaikella mahdollisella, jotta emme vain kohtaa todellista minäämme?

Yksi lopputulos on se, että etsimme itsemme ulkopuolelta valmiita ratkaisuja; valmiiksi suunniteltuja ruoka- ja liikuntaohjelmia ja paljon muita valmiita ohjelmia elämämme eri osa-alueille. Meille tarjotut valmiit paketit ovat helppo ratkaisu kiireisessä elämässämme, koska meidän ei tarvitse käyttää kallisarvoista aikaamme niiden miettimiseen itse. Sitten kun saamme jonkin valmiin ohjelman, noudatamme sitä hampaat irvessä ja väkisin (ei tietenkään aina näin) vain koska joku ammattilainen on sanonut, että tämä on hyvä ohjelma. "Kun teet näin, niin varmasti tapahtuu jotain". Emme usein arvaa edes kyseenalaistaa asioita, jos emme ole itse perehtyneet aiheeseen. Totuus on kuitenkin se, ettemme ole robotteja. Olemme jokainen omia yksilöitämme. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle oli kyseessä sitten liikunta-, ruokailu- tai toimintatavat. Usein mainostetaan "räätälöityjä ohjelmia". Se on jo tietenkin askel oikeaan suuntaan, koska siinä pyritään ottamaan huomioon yksilö. Mutta lopulta kenekään muun on vaikea olla oman elämämme asiantuntijoita kuin meidän itsemme. Ulkopuolelta voidaan antaa ehdotuksia hyviksi malleiksi, mutta vastuu on loppukädessä meillä itsellämme. Vain me tiedämme mikä meidän kehollemme ja mielellemme sopii. Vaikka kaikki ympärillämme vannovat jonkin tietyn menetelmän nimeen, ei se välttämättä sovi siltikään meille.

Lisäksi toimimme ja ajattelemme monissa asioissa niin kuin ympäristömme meiltä odottaa, perinteet velvoittaa, "aina on tehty näin", näin kuuluu tehdä jne. Harvoin pysähdymme miettimään; miksi? Sopiiko tämä juuri minulle? Olisinko onnellisempi jos toimisinkin toisin? Saisinko jotain uutta aikaan eri tavalla?

Tämän vuoksi itsensä kuunteleminen olisi ihan äärettömän tärkeää! Emme voi täysin ulkoistaa omaa hyvinvointiamme ja onnellisuuttamme vaikka se tuntuisi kuinka houkuttelevalle ja helpolle. Lähes varma keino elää onnetonta ja tyytymätöntä elämää on elää koko ajan ulkopuolelta tulevien neuvojen ja ohjeiden mukaan kyseenalaistamatta niitä tai synkronoimatta niitä oman sisimpämme kanssa. Vinkkejä kannattaa ottaa vastaan, kannattaa kokeilla ja tutustua erilaisiin juttuihin, mutta kaikesta kannattaa valita itselleen sopivimmat tavat toimia. Jos herkistämme "kuulomme" oman kehomme viesteille, saamme siltä todella paljon viestejä siitä mikä meille on hyväksi. Nykypäivänä meidän on helppo turruttaa kaikki tuntemuksemme mediaa seuraamalla, popsimalla lääkkeitä, nauttimalla alkoholia, syömällä sitä mitä kaupasta löytyy jne. Kuvittelemme kaiken tarjolla olevan olevan meille hyväksi. Näin ei ole jo pelkästään siitä syystä mitä sanoin aiemmin; olemme jokainen erilaisia yksilöitä. Lisäksi kaikilla ei valitettavasti ole meidän hyvinvointimme mielessä, vaan suuret tulot. Monien tahojen mielestä olisi suorastaan katastrofi jos kaikki ihmiset alkaisivat ajattelemaan itse ja toimimaan enemmän sisäisten tuntemuksiensa mukaisesti. 

Tarkoitukseni ei ole moittia eikä tyrmätä valmiita ratkaisuja, koska ne todellakin helpottavat elämistä ja jokainen turvautuu niihin joskus. Lisäksi moni varmasti löytää näistä itselleen täysin sopivan tavan toimia. Haluan kuitenkin havahduttaa ihmiset ajattelemaan myös itse. Meille on lajina annettu valtavan hieno kyky ajatella, kyseenalaistaa, pohtia, miettiä, ratkaista jne. joten olisi sääli jättää niin hieno taito käyttämättä. Ja erityisesti käyttää sitä kehittävään ja hyvinvointia edistävään toimintaan.

Aurinkoista viikonloppua! <3 

Riittäisikö vähemmän?

Olen yhä enemmän miettinyt kuluttamisen järjettömyyttä. Meitä kehotetaan koko ajan käyttämään enemmän ja enemmän rahaa, mutta samaan aikaan ihmiset voi huonommin ja huonommin. Tilastotieteilijä tietysti löytää näistä suoran regression, mutta syitä on tietenkin yhtäaikaisesti monia. Mikään ei ole niin yksinkertaista. Mutta sanoisin, etteivät kuluttaminen ja pahoinvointi kuitenkaan ihan ilman riippuvuuttakaan ole. 

Mainonnan tarkoitus on luoda meille haluja ennen kuin meille on syntynyt edes tarvetta. Omassa elämässäni olen huomannut pärjääväni paljon vähemmällä, kun en lue enää mainoksia. Heti kun joskus avaan jonkun kuvaston tai katselen muuten mainoksia, niin herää ajatuksia "voi, tuollanen ois kyllä kiva. Ja tuollanen!" Yhtäkkiä tuntuu olevan hirveästi tarpeita. Mutta sitten kun on pitkään lukematta mitään mainoksia, huomaa ettei olekaan minkään tarve. Meidän mieliämme manipuloidaan ihan älyttömästi ja nykyään sitä tulee joka tuutista. Kyllähän moni asia on kiva ja moni tavara helpottaa elämäämme, mutta ilman niitäkin pärjätään, ja ennen kaikkea pärjäämme oikeasti paljon vähemmällä. Ongelmana vain on tarjonnan runsaus. Siinä kohden ihmisen täytyy ottaa vastuu itsestään ja toiminnastaan ja harkita mikä on järkevää ja mikä ei. Suurin osa niistä tahoista, jotka tuotteita meille tarjoaa, eivät ajattele sitä mikä on hyväksi meille tai ympäristölle. Jos kuluttaja ostaa, se tietää rahaa heidän pussiinsa. Valitettavan usein vastuu on ostajalla. Eli meillä.

Mökkikauden lähestyessä monilla jo mieli palailee ihanaan ja rentoon mökkielämiseen. Suomalaiset on oikeaa mökkikansaa. Mökkejä on monenlaisia; on hienoja huviloita kaikilla mukavuuksilla, mutta useilla on myös mökki ilman nykyajan mukavuuksia. Vaikka normaalisti elettäis hyvinkin reiluilla mukavuuksilla, mökiltä voidaan haluta mahdollisimman yksinkertaista olemista. Kun vertaa mökkielämistä ja ns. normiarkea, nämä tietysti poikkeavat toisistaan huomattavasti muutenkin kuin puitteiltaan. Mökillä ollessa on yleensä aikaa kantaa vettä järvestä, lämmitellä saunaa, lämmitellä tiskivesiä ja tiskata, sytyttää nuotiota jne. Hektisessä arjessa tämä kaikki olisi liian aikaa vievää ja siten tietysti ymmärrettävää, että normiasumiselta vaaditaan helppoutta. Mutta silti tuntuu useimpien nauttivan mökillä tehtävästä puuhastelusta ja olo voidaan kokea hyvinkin onnelliseksi. Vaikkei ole sitä kaikenmaailman tekniikka huutamassa. Ei kaivata televisiota eikä tietokoneita. Ilman kahvinkeitintäkin pärjää. Pieni patteriradio voi riittää tekniikaksi, useimmat nauttivat pelkistä luonnon äänistä. 

No mutta pointti on kuitenkin se, että useat ihmiset ovat vähintäänkin yhtä onnellisia eläessään alkeellisesti, kuin silloin kun on valtavan tavaramäärän ympäröimänä. Mökillä saatetaan olla samoissa vaatteissa monta päivää, eikä se himmennä omaa olotilaa lainkaan. Päinvastoin voi olla vapauttavaa, kun ei tarvitse joka päivä miettiä miljoonasta vaatevaihtoehdosta sopivaa juuri siihen päivään ja siihen tilanteeseen. Mökillä saatetaan syödä vanhoista astioista (Villeroy&Bochin sijaan) ja pyyhitään vatipesun jälkeen itsemme vanhoihin, mutta puhtaisiin pyyhkeisiin (ei ole Ratiaa tai Marimekkoa), mutta kaikki nuo ajavat asiansa ja perustarpeemme tulevat tyydytetyiksi. Emme koe jäävämme mistään paitsi kun ruokaa, lämpöä ja suojaa on riittävästi, meillä on mukavaa seuraa ja pääsemme peseytymään. 

Tietenkin, koska meillä on mahdollisuus paljon enempään, niin mikä ettei. Mutta kannattaa miettiä mikä on oikeasti tarpeellista ja mikä ei. Riittäisikö ehkä vähempikin? Lisääntynyt kulutus syö luonnonvaroja, lisäksi vanha tavara kuormittaa jätteenä luontoa. Järjetön kulutus ei siis ole hyväksi luonnolle eikä lopulta ihmisellekään. Ja onko se alkujaankaan ihmiselle hyväksi vai tyydytetäänkö ostamisella jotain muita tarpeita, jotka tyydyttyisivät paljon järkevämmälläkin tavalla ja luonnonvaroja ja itseämme säästäen? Kuluttamisen tarpeellisuutta perustellaan yleensä talouskasvulla. Mutta voiko mikään kasvaa loputtomasti? Ja vaikka talous kasvaisikin loputtomasti, kestääkö meidän ympäristömme, planeettamme sitä? Kun ympäristö on tuhottu, on paha kasvaa enää. Tyhjästä on paha nyhjästä, niin kuin sanotaan. 

Lapsetkin nauttii mökillä luonnonläheisestä olemisesta

Asiat eivät tietenkään ole mustavalkoisia ja niillä on monta puolta. Mutta olisi varmaan ihan tervettä tutkailla asioita monelta kantilta eikä sokaistua vain yhteen puoleen. Vaikka itsekin kirjoitan tietystä vinkkelistä, ei se tarkoita sitä ettenkö ymmärtäisi muitakin puolia. Mutta jokainen voi tietysti kannattaa sitä puolta mitä tahtoo. Se on vapautta ja meidän oikeutemme. 

Etsimistä ja löytämistä. On muutoksen aika.

Olen viime kuukaudet kasaillut taas ajatuksia. Sillä välin erityisherkän elämästä on tullut kirjoitettua täällä. Tuntuu, että oma elämä on ollut jatkuvaa etsimistä. Tunnen sisälläni suuria muutoksia, mutta ulospäin kaikki näyttää yhä samalle. Tiedän kuitenkin, että muutos ulospäinkin on tapahtumassa. Olen saanut kirkastettua useita asioita elämässäni. On paljon sellaisia juttuja, jotka on kyteneet sisällä, mutta pikku hiljaa asiat alkaa loksahtelemaan paikoilleen. Ehkä olen jonkinlainen myöhäisherännäinen... tai sitten olen alkanut heräämään liian aikaisin, kun en ole vielä ollut täysin valmis kaikelle uudelle. Minussa on herännyt paljon monenlaisia ajatuksia ja olen kuvitellut olevani niiden ajatusten kanssa yksin. On alkanut tuntumaan etten vain yksinkertaisesti sovellu tähän yhteiskuntaan ajatuksineni. Olen aina ollut ns. kiltti tyttö joka sopeutuu kaikkeen ja noudattaa kiltisti kaikkia sääntöjä ja totuttuja tapoja.

Viime vuosina sisälläni on kuitenkin herännyt jonkinlainen kapinallinen. Ehkä muutos lähti avioerosta, joka oli ensimmäinen tapahtuma elämässäni joka on johtanut elämääni täysin siltä polulta jota kuvittelin kulkevani eteenpäin. Siihen asti olin ollut tyytyväisenä kuplassani ja hyväksynyt minulle syötetyt asiat. Tätä matkaa on jatkunut nyt jo lähes 9 vuotta ja huomaan koko ajan herääväni enemmän ja enemmän unesta. Kupla on murtunut lähes täydellisesti. Ehkä vaikeinta on murtaa oma käsitys itsestä sinä kilttinä ja tottelevaisena tyttönä joka olin pitkään ollut. Ei minun tarvitse enää olla sellainen. Ei sen kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että alan nyt yltiöpäisesti kapinoimaan, riehumaan ja tekemään kaikkea paheksuttavaa. Kunnioitan edelleen toisia ihmisiä, eläimiä, ympäristöä jne. ja jopa enemmän kuin ennen. Olen vain alkanut löytää omat tapani ajatella asioista ja kyseenalaistamaan minulle syötettyä tietoa. Voin olla erimieltä vaikka minkä tahon antaman tiedon kanssa. On paljon asioita joihin haluan uskoa, mutta pidän silti silmäni auki etten täysin sokaistu niillekään. En halua tehdä mistään asiasta jumalaa ja sokeaa pistettäni vaan haluan suhtautua avoimesti kaikkeen. Yksi vahvuuteni on aina ollut se, että olen nähnyt asioita monesta eri näkökulmasta. Joskus tämä onnistuu paremmin, joskus huonommin. Jokaisella on omat subjektiiviset näkemyksensä asioista ja omat vaikuttimensa siihen mitä tekee ja mihin uskoo. Näin saa olla myös minulla, eivätkä minut kokemukseni asioista ole sen enemmän vääriä kuin muidenkaan. Vaikka eivät välttämättä oikeitakaan. Mutta ne ovat yhtälailla oikeutettuja kuin toistenkin ajatukset.

Katsoin viime viikolla sellaisen 3-osaisen dokumenttisarjan kuin Zeitgeist (löytyy ainakin netflixistä suomeksi tekstitettynä). Samoin aiheesta on tehty suomalainen dokkari nimeltään Ajan henki. Nämä ohjelmat vaikuttivat itseeni syvästi. Niissä oli juuri niitä ajatuksia, joiden kanssa olin kuvitellut olevani yksin. Nyt kuitenkin huomasin, etten olekaan ainoa. Vaikka kuinka olen yrittänyt vakuuttaa itseni siitä, että omat ajatukseni ovat yhtä arvokkaita kuin toistenkin, silti tulee ihmeellistä vahvuutta omille ajatuksille kun huomaa, että on muitakin samoin ajattelevia. Jälleen kerran en väitä tämän olevan yksi ainoa totuus, mutta tällä hetkellä se on sellainen totuus johon itseni on helppo uskoa. Näissä dokumenteissa yhdistyvät ne ajatukset joita olen itsekin pyöritellyt; on aika lopettaa itsekeskeinen ajattelu ja kerskakulutus ja valjastaa kaikki voimavaramme tämän yhteisen kotimme säilyttämiseksi, jopa pelastamiseksi. Meille on annettu valtavasti tietoa ja taitoa sekä luonnonvaroja, mutta ihmiskunta on päättänyt käyttää suuren osan niistä itsekkäisiin ja tuhoisiin tarkoituksiin hamuten itselleen rahaa, omaisuutta ja sitä kautta valtaa. Tällä hetkellä maapallolla vallitsee aika sairas meininki. Ihmiset kulkee kuin hypnoosissa. Ajan henki -dokkarissa sanottiin aika osuvasti: "Meidän sukupolvi kusee omien jälkeläistensä muroihin." Vaikka meillä on tietoa ja taitoa, emme silti onnistu valjastamaan suurta osaa siitä positiiviseen kehitykseen. Sen sijaan samalla kun käytämme resurssejamme maapalloa tuhoaviin toimiin, käytämme osaamistamme etsiäksemme toista elinkelpoista planeetta, koska tiedämme tämän olevan kohta loppuun kulutettu. Siis mitäh?!? Entä jos kaiken tämän sijaan käyttäisimme osaamisemme tämän ihan varmasti meille soveltuvan planeetan pelastamiseksi eikä uuden etsimiseksi?

Yhden ihmisen tai pienen ryhmänkään on vaikea pelastaa koko maapalloa, mutta jokainen voi tehdä jotain omalla toiminnallaan. Muutos lähtee pienestä. Suomi on pieni maa, mutta voi toimia esimerkkinä muulle maailmalle kunhan täällä saadaan homma toimimaan. Kuluttajina meidän on helppo vaikuttaa jaloillamme ja lompakollamme. Samoin meidän on helppo lisätä ystävällisyyttä ja toisten auttamista. Lisäksi pidetään huolta itsestämme, sillä usein se mikä on hyväksi ympäristölle, on hyväksi myös meille. Se kasvaa mihin keskitytään. Jos yhä useampi havahtuisi siihen, että meidän on aika tehdä jotain jotta seuraavillekin sukupolville jää planeetta johon saapua, voisimme saada aikaan positiivisen muutoksen.

"Mitä ehdoton rakkaus tekisi, jos sinulla ei olisi mitään odotuksia tai kiinnikkeitä tähän tilanteeseen tai ihmiseen?"