Riittäisikö vähemmän?

Olen yhä enemmän miettinyt kuluttamisen järjettömyyttä. Meitä kehotetaan koko ajan käyttämään enemmän ja enemmän rahaa, mutta samaan aikaan ihmiset voi huonommin ja huonommin. Tilastotieteilijä tietysti löytää näistä suoran regression, mutta syitä on tietenkin yhtäaikaisesti monia. Mikään ei ole niin yksinkertaista. Mutta sanoisin, etteivät kuluttaminen ja pahoinvointi kuitenkaan ihan ilman riippuvuuttakaan ole. 

Mainonnan tarkoitus on luoda meille haluja ennen kuin meille on syntynyt edes tarvetta. Omassa elämässäni olen huomannut pärjääväni paljon vähemmällä, kun en lue enää mainoksia. Heti kun joskus avaan jonkun kuvaston tai katselen muuten mainoksia, niin herää ajatuksia "voi, tuollanen ois kyllä kiva. Ja tuollanen!" Yhtäkkiä tuntuu olevan hirveästi tarpeita. Mutta sitten kun on pitkään lukematta mitään mainoksia, huomaa ettei olekaan minkään tarve. Meidän mieliämme manipuloidaan ihan älyttömästi ja nykyään sitä tulee joka tuutista. Kyllähän moni asia on kiva ja moni tavara helpottaa elämäämme, mutta ilman niitäkin pärjätään, ja ennen kaikkea pärjäämme oikeasti paljon vähemmällä. Ongelmana vain on tarjonnan runsaus. Siinä kohden ihmisen täytyy ottaa vastuu itsestään ja toiminnastaan ja harkita mikä on järkevää ja mikä ei. Suurin osa niistä tahoista, jotka tuotteita meille tarjoaa, eivät ajattele sitä mikä on hyväksi meille tai ympäristölle. Jos kuluttaja ostaa, se tietää rahaa heidän pussiinsa. Valitettavan usein vastuu on ostajalla. Eli meillä.

Mökkikauden lähestyessä monilla jo mieli palailee ihanaan ja rentoon mökkielämiseen. Suomalaiset on oikeaa mökkikansaa. Mökkejä on monenlaisia; on hienoja huviloita kaikilla mukavuuksilla, mutta useilla on myös mökki ilman nykyajan mukavuuksia. Vaikka normaalisti elettäis hyvinkin reiluilla mukavuuksilla, mökiltä voidaan haluta mahdollisimman yksinkertaista olemista. Kun vertaa mökkielämistä ja ns. normiarkea, nämä tietysti poikkeavat toisistaan huomattavasti muutenkin kuin puitteiltaan. Mökillä ollessa on yleensä aikaa kantaa vettä järvestä, lämmitellä saunaa, lämmitellä tiskivesiä ja tiskata, sytyttää nuotiota jne. Hektisessä arjessa tämä kaikki olisi liian aikaa vievää ja siten tietysti ymmärrettävää, että normiasumiselta vaaditaan helppoutta. Mutta silti tuntuu useimpien nauttivan mökillä tehtävästä puuhastelusta ja olo voidaan kokea hyvinkin onnelliseksi. Vaikkei ole sitä kaikenmaailman tekniikka huutamassa. Ei kaivata televisiota eikä tietokoneita. Ilman kahvinkeitintäkin pärjää. Pieni patteriradio voi riittää tekniikaksi, useimmat nauttivat pelkistä luonnon äänistä. 

No mutta pointti on kuitenkin se, että useat ihmiset ovat vähintäänkin yhtä onnellisia eläessään alkeellisesti, kuin silloin kun on valtavan tavaramäärän ympäröimänä. Mökillä saatetaan olla samoissa vaatteissa monta päivää, eikä se himmennä omaa olotilaa lainkaan. Päinvastoin voi olla vapauttavaa, kun ei tarvitse joka päivä miettiä miljoonasta vaatevaihtoehdosta sopivaa juuri siihen päivään ja siihen tilanteeseen. Mökillä saatetaan syödä vanhoista astioista (Villeroy&Bochin sijaan) ja pyyhitään vatipesun jälkeen itsemme vanhoihin, mutta puhtaisiin pyyhkeisiin (ei ole Ratiaa tai Marimekkoa), mutta kaikki nuo ajavat asiansa ja perustarpeemme tulevat tyydytetyiksi. Emme koe jäävämme mistään paitsi kun ruokaa, lämpöä ja suojaa on riittävästi, meillä on mukavaa seuraa ja pääsemme peseytymään. 

Tietenkin, koska meillä on mahdollisuus paljon enempään, niin mikä ettei. Mutta kannattaa miettiä mikä on oikeasti tarpeellista ja mikä ei. Riittäisikö ehkä vähempikin? Lisääntynyt kulutus syö luonnonvaroja, lisäksi vanha tavara kuormittaa jätteenä luontoa. Järjetön kulutus ei siis ole hyväksi luonnolle eikä lopulta ihmisellekään. Ja onko se alkujaankaan ihmiselle hyväksi vai tyydytetäänkö ostamisella jotain muita tarpeita, jotka tyydyttyisivät paljon järkevämmälläkin tavalla ja luonnonvaroja ja itseämme säästäen? Kuluttamisen tarpeellisuutta perustellaan yleensä talouskasvulla. Mutta voiko mikään kasvaa loputtomasti? Ja vaikka talous kasvaisikin loputtomasti, kestääkö meidän ympäristömme, planeettamme sitä? Kun ympäristö on tuhottu, on paha kasvaa enää. Tyhjästä on paha nyhjästä, niin kuin sanotaan. 

Lapsetkin nauttii mökillä luonnonläheisestä olemisesta

Asiat eivät tietenkään ole mustavalkoisia ja niillä on monta puolta. Mutta olisi varmaan ihan tervettä tutkailla asioita monelta kantilta eikä sokaistua vain yhteen puoleen. Vaikka itsekin kirjoitan tietystä vinkkelistä, ei se tarkoita sitä ettenkö ymmärtäisi muitakin puolia. Mutta jokainen voi tietysti kannattaa sitä puolta mitä tahtoo. Se on vapautta ja meidän oikeutemme.