Uuden vuoden lupauksena suoliston puhdistus kuuri

Vaikka olen hyvin tietoinen terveellisen ravinnon merkityksestä kehollemme, on joulun aikana tullut syötyä ja juotua ei-niin-suositusten mukaisesti. Jostain syystä joulun aika on sellaista, jolloin itselleen suo vähän enemmän "paheita". Vaikka tein raakasuklaata, olen syönyt myös ihan perinteisiä konvehteja ja vaikka teen toisinaan raakakakkuja, jouluna olen syönyt perinteisiä torttuja ja kakkuja. Juomaksi on mennyt niin viiniä kuin glögiäkin. Olen löhöillyt, mutta olen myös käynyt hiihtämässä, ulkoilemassa ja väliin tehnyt lihaskuntoliikkeitä.

En pidä mustavalkoisuudesta ja ehdottomuuksista. Elämässä täytyy olla joustavuutta, jotta homma ei kävisi liian raskaaksi ja vaikeaksi. Suosittelen kohtuullisuutta kaikessa. Vaikka olen herkutellut hyvällä omalla tunnolla, en voi olla kuitenkaan miettimättä kaiken "herkuttelun" järjettömyyttä. Alan löytää yhä vahvemman motivaation syödä järkevästi, suurimman osan ajasta. Tilasin itselleni joululahjaksi Alejandro Jungerin kirjan Puhdas Suolisto. Se laittoi tosiaankin miettimään sitä, miksi terveellisesti syöminen on järkevää. Pelkkä painonpudotus /-hallinta ei usealle ole riittävä motivaatio. Mutta jos pelissä on oikeasti hyvä terveys ja pitkä ikä, voi motivaatio olla ihan toinen. Suoliston merkityksestä puhutaan yhä enemmän ja mitä enemmän tutustun aiheeseen, sitä järkevämmältä asia alkaa tuntumaan. En voi olla ihmettelemättä ihmisten jatkuvaa valitusta terveydestään, lääkefirmojen mainoksia ja valtavaa lääkkeiden syöntiä joka vaivaan, kun samaan aikaan ihmiset eivät välitä siitä mitä suuhunsa panevat. Onhan se selvää, että kehon täytyy saada oikeanlaista ravintoa, jotta se voi pitää itsensä terveenä ja panostaa oikeisiin toimintoihin kuten vastustuskyvyn ylläpitämiseen ja tehokkaaseen aineenvaihduntaan. Ja suolisto on tässä suuressa roolissa.

En tällä erää mene enempää suoliston toimintaan vaan suosittelen lukemaan esim. tuon Puhdas Suolisto -kirjan, jos oma terveys kiinnostaa. Kun olen pohtinut tätä aihetta, inspiroiduin kokeilemaan ko. kirjassa mainittua Clean gut -ohjelmaa. Kyseessä on suoliston puhdistuskuuri, jossa ei siis ole kyse painon pudottamisesta (vaikkakin se on varmasti postiviivinen sivuvaikutus) vaan suoliston parantamisesta ravinnon ja ravintolisien avulla. Ei, en ole aloittanut kuuria kesken joulusesongin, vaan suunnitelmissa on, että samalla kun vietän tipatonta ja sokeritonta tammikuuta teen myös tuon puhdistuskuurin, joka kestää 21+7 päivää. Haluan itse testata kuinka suoliston rauhoittaminen vaikuttaa olotilaani. Minulla on kaikenlaisia pieniä oireita, joista haluaisin eroon. Aion kertoa tuosta matkastani täällä blogissa. Tarkkaa aloittamispäivää en ole vielä päättänyt, vaatii kuitenkin hieman kalenterin katsomista, jottei ajankohtaan satu mitään suurempia menoja tai juhlia, koska haluan tehdä homman kunnolla ilman "repsahduksia". Lisäksi minun pitää hommata kaikki tarvittavat ravintolisät jotka tehostavat puhdistumista. 

Nyt aion vielä juhlia vuoden vaihtumista ilman suuria rajoituksia (kohtuudella tietysti silloinkin) ja palaan asiaan ensi vuonna. Lupaan, että seuraava teksti tulee viimeistään silloin, kun aloitan kuurin. Toivoisin, että yhä useampi havahtuisi siihen, että suuhun laittamamme ruoka on paljon muutakin kuin pelkkä ylimääräinen kalori. Kehomme on käsittämättömän älykäs järjestelmä ja siellä tapahtuu koko ajan paljon, eikä mikään suupala ole merkityksetön, vaan aiheuttaa monia prosesseja matkallaan elimistömme läpi. 

Nyt ennen uutta projektiani haluan kuitenkin toivottaa kaikille oikein riemukasta uutta vuotta ja paljon onnea ja menestystä tulevalle vuodelle!! :)

Joulun aika... ja taika

Ihan kohta koittaa varmastikin vuoden odotetuin ja valmistelluin juhla. Toiset aloittavat joulun odotuksen jo lokakuussa, toisille se on juhla muiden joukossa. Toisille se voi olla jopa rasite ja taakka. Joulu on lähtöjään uskonnollinen juhla, sen varmasti tietävät kaikki koulua käyneet. Siksi sitä ei vietetäkään kaikissa uskonnollisissa ryhmissä. Tosin, jouluun on sekoitettu myös pakanallisia perinteitä kuten joulukuusi. 

Kuva menneiltä vuosilta.

Joulu kuuluu useimpien perinteisiin, vaikka sen uskonnollista sanomaa ei varmastikaan monissakaan kodeissa enää juurikaan kunnioiteta. Joulu on herkkujen, lahjojen ja kynttilöiden aikaa. Lapsille se edustaa suurimmaksi osaksi lahoja, aikuisille rauhoittumista. Vaikka uskonnollinen sanoma ei olisikaan itselle tärkeä, olisi mielestäni tärkeää, että lapset saavat tietää mikä joulun oikea tarkoitus on. Joulu ei ole vain se juhla vuodesta jolloin saadaan kassi kaupalla lahjoja. Olisi hyvä muistuttaa mistä joulu tulee, ettei se ole vain kaupallista hössötystä. Lahjojen ohella olisi hyvä opettaa lapsille myös muita jouluun liittyviä asioita. Vaikkei uskonto olisi oman joulun lähtökohta, voi lapsille opettaa rauhoittumista, perheen kanssa yhdessä olemista, joulun valmistelua, leipomista, tunnelmoimista, edesmenneiden rakkaiden muistamista jne. 

Itse tein tänä jouluna virheen, enkä rajoittanut lapseni joululahja listaa. Lopputuloksena oli kuitenkin kohtuullinen 5:n toiveen kirje pukille. Toki tiedän, että 7-vuotiaalle lahjat ovat joulun tärkein juttu ja nykyisessä kaupallisessa yhteiskunnassa on vaikea riistää tätä iloa lapselta. Aion kuitenkin vuosi vuodelta opettaa lapselleni yhä enemmän joulun muita arvoja, jotta hän viimeistään aikuisena ymmärtää joulusta muutakin kuin kaupallisen hössötyksen. Jouluna on kiva muistaa ihmisiä, mutta se ei tarkoita tolkutonta lahjojen ostamista. Jo pienikin muistaminen riittää. Haluan, että lapsen myöhemmin muistellessa joulua, mieleen tulevat lahjojen sijaan mukava yhdessä olo, pipareiden leipominen, kuusen koristelu, joulun tuoksut, rauhallinen tunnelma ja muut perinteet. Lelut ja muut lahjat tulevat ja menevät, mutta mukavat, lämpimät muistot pysyvät ja lämmittävät aikuisenakin. 

Mitä sinä haluaisit lastesi muistava lapsuuden jouluista?

Haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhaisaa joulun aikaa, sekä taikaa. Toivon myös, että tulevasta vuodestasi tulee onnen täyteinen kasvun vuosi! <3

Rakas joulupukki, toivon rauhaa ja rakkautta koko maailmaan!

Noora

Olisiko aika luopua ahneudesta ja ajatella suurempaa kokonaisuutta - elämää maapallolla?

Katsoin nauhalta viime viikolla televisiosta tulleen Racing Extinction -dokumentin. Oli todellakin ajatuksia herättävä dokkari eikä sitä voinut silmät kuivana katsoa. Välillä tuntui ihan käsittämättömän pahalta, kuinka paha ja itsekäs ihminen voi olla. Me ihmiset olemme olleet maapallolla murto-osan sen olemassaolosta ja silti olemme ottaneet valtiaan roolin, jolla on oikeus tehdä mitä haluaa, vain koska meillä on aivot ja kyky ajatella. Mutta ehkä juuri se ajattelukyky onkin meidän tuhomme. Eläimet ja luonto toimivat vaistoilla ja harva eläin tappaa huvikseen. Ihminen on laskelmoiva, ahne ja itsekäs. Suurinta osaa olemisestamme hallitsee raha, hetkelliset mielitekomme ja ulkoiset asiat. Tärkeintä on, että juuri meillä on kaikki tällä hetkellä mahdollisimman hyvin (ja naapurilla ei saa olla paremmin). On tärkeää, että on viimeisen muodin mukaiset autot, vaatteet, viihde-elektroniikka, nopein mahdollinen älypuhelin ja tietokone, että saamme syödäksemme nopeasti ja nautintoa tuottavasti... Kaiken pitää olla kaunista, nopeaa, tehokasta, nautinnollista ja tietysti helppoa. Hyvin monen asian taustalla on yksi perisynneistä: ahneus. 

Totuus on kuitenkin se, että me emme hallitse luontoa, vaan luonto hallitsee meitä. On suorastaan koomista, että meille ainoat elämisen kannalta välttämättömät asiat, ravinto, vesi ja happi tulevat luonnosta, mutta silti me käyttäydymme siten, että tuhoamme näitä varoja kiihtyvällä vauhdilla. Ihmiskunta kaivaa valtavaa kuoppaa, johon lopulta lankeaa ihminen itse. Ja meille kun on annettu muka ns. äly ja kyky ajatella! Sitten kun joku toimii luonnon ja ympäristön puolesta, syö luomua, kierrättää, suosii kasvispainotteista ruokaa ja pyöräilee, hän on viherpiipertäjä, puunhalaaja, radikaali, kukkahattutäti jne. Millainen ihminen tuomitsee sellaisen ihmisen, joka haluaa turvata meille jatkossakin juotavaa vettä, puhtaan ilman jota hengittää ja ravinnon jota syödä. Yhteiskunta ihailee ihmisiä, jotka takovat rahaa ja ovat "menestyneitä", mutta jotka eivät välttämättä ole tippaakaan kiinnostuneita siitä, onko tulevilla sukupolvilla enää puhdasta vettä jäljellä ja onko heillä enää mitään elämisen mahdollisuuksia tällä planeetalla. On käsittämätöntä, kuinka paljon ihminen on saanut tuhoa aikaa lyhyen olemassaolonsa aikana. Tärkeimpänä pidetään taloudellista kasvua ja kehitystä. 5-vuotissuunnitelmien sijaan pitäisi tehdä vähintäänkin 100- ja 1000-vuotissuunnitelmia, jolloin nähtäisiin eri toimien vaikutus ympäristöömme ja luonnon riisto loppuisi. 

Ääripäät asiassa kuin asiassa ovat harvoin parhaita valintoja. Sen sijaan pitäisi valita kohtuus. Jokainen voi tehdä jotain pientä ympäristömme hyväksi, ja jokainen voi tehdä osuutensa omalla tavallaan. Niin kuin dokumentissa sanottiin, jo yksi lihaton ja juustoton päivä amerikassa viikossa olisi ihan valtavan suuri ekoteko. Ei siis tarvitse ryhtyä elämäntapahipiksi jotta maailma ja elämä tällä planeetalla pelastuu, vaan pienet arjen valinnat vaikuttavat paljon, jos jokainen tekisi niin. Harvasta asiasta tarvitsee luopua kokonaa, vaan jo vähentäminen auttaa. Syö enemmän kasviksia ja vähennä lihan käyttöä edes muutamana päivänä viikossa. Valitse joskus auton sijaan pyörä. Ole suihkussa vähän vähemmän aikaa kuin yleensä. Sammuta turhia valoja. Osta edes välillä luomua ja suosi kotimaista. Jätä joku asia ostamatta, jos se ei ole välttämätöntä ja lainaa vaikka toiselta. Syö sen minkä ostat ja otat. Lajittele ja kierrätä (edes välillä). Pieniä tekoja on lukuisia, eivätkä välttämättä vaikuta elämiseen juurikaan, mutta pienistä pisaroista koostuu meri. Mitä jos luopuisimme ahneudesta ja ajattelisimme sen sijaan, että kaikille on riittävästi?

Se mikä on hyväksi sinulle ja kehollesi, on yleensä hyväksi myös ympäristölle. Joten pitämällä itsestäsi hyvää huolta, huolehdit samalla myös ympäristöstäsi ja maapallosta, ainoasta kodistamme. Tule enemmän tietoiseksi omasta toiminnastasi ja valinnoistasi. Onko jokin asia välttämätöntä? Miksi teen tämän valinnan ja voisinko tehdä sen toisin?

Meidän kotimme, meidän vastuumme.

racingextinction.com/startwith1thing

Yksi ainoa ajatus negatiivisten tuntemuksiemme takana ja kuinka voimme muuttaa sen?

Elämässä on paljon asioita, joita pidämme itsestään selvinä. Toimimme usein automaattiohjauksella miettimättä enempää sitä, miksi toimimme niin kuin toimimme tai tunnemme niin kuin tunnemme ja ajattelemme niin kuin ajattelemme. Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia, että esim. suutumme vain sen takia että joku käyttäytyy idioottimaisesti tai ärsyynnymme kun kassajono ei vedä tai puolison jokin tapa ärsyttää. Pidämme näitä reaktioita luonnollisina ja normaaleina. Oletko kuitenkaan koskaan miettinyt miksi näin tapahtuu? Entä oletko koskaan ajatellut, että olisi hienoa kun ei kokisi negatiivisia ajatuksia ja tunteita niin usein? Kun näihin asioihin sukeltaa hieman syvemmälle ja uhraa hetken miettimällä syitä negatiivisten tunteiden takana, näitä negatiivisia tunteita on mahdollista vähentää omassa elämässään. 

Vaikka itse pyrin näkemään asiat aina mahdollisimman positiivisessa valossa, en voi mitään sille että jotkut asiat vain alkavat ärsyttämään. Suuttumusta ja vihaa tunnen harvoin, mutta lievempää ärsytystä kyllä sitäkin useammin. Joissain tilanteissa tuntuu, että se on luonnollinen ja spontaani reaktio. En vain voi mitään sille että tämä juttu nyt ärsyttää! Minua on kuitenkin alkanut ärsyttämään ja mietityttämään se, miksi niin useat asiat ärsyttävät. Ärsyttävää!! 

Nyt olen kuitenkin alkanut oivaltamaan ja erityisesti tiedostamaan sen, miksi negatiivisia tuntemuksia herää. Kun asian tiedostaa, sille voi myös tehdä jotain. Mikä sitten on se ajatus lähes kaikkien negatiivisten tuntemuksien taustalla? Oletko miettinyt asiaa koskaan? Jos sinua kiinnostaa havahtua asiaan itse, älä lue tällä kertaa tätä pidemmälle, sillä paljastan asian ihan kohta ;) Tarkkaile itseäsi ja ajatuksiasi sillä hetkellä kun negatiivinen tunne (viha, suuttumus, ärsyyntyminen, kateus, mustasukkaisuus yms.) nousee pintaan. Miksi suutuit asiasta? Mene syvälle ja ole rehellinen itsellesi. Palaa sitten tähän tekstiin ja katso tulitko samaan johtopäätökseen.

Kaveri on myöhässä. Puoliso jättää wc-pöntön renkaan ylös. Lapsi kaataa maidon. Tietokone ei toimi. Lompakko on hukassa. Toiset autoilijat törttöilevät. Joku tönäisee sinua kadulla. Puoliso sanoo sinulle jotakin loukkaavaa. Sinua petetään. Rahasi ovat lopussa.
Esimerkkejä negatiivisia tuntemuksia aiheuttavista tilanteista on loputtomasti. Näitä asioita kuitenkin yhdistää yksi asia. Tämä ajatus on syy siihen miksi sinussa nousee vihaa, suuttumusta ärsytystä jne. 

                                                                    Tässä se tulee:
"Miksi ympäristö ei toimi ja käyttäydy niin kuin minä ja niin kuin minä haluan sen toimivan ja käyttäytyvän!?!" Niin, tämä on se pohjimmainen kysymys joka noissa tilanteissa herää. Odotamme ja haluamme ympäristömme toimivan samoin kuin me itse toimimme ja haluamme sen toimivan haluamallamme tavalla. Kun se ei sitten toimikaan niin, negatiiviset tunteet heräävät. "Minä en koskaan tekisi noin." "Minä haluan tämän menevän näin." Mutta eikö tämä olekin hullua? Me kaikki olemme erilaisia. Emme voi mitenkään olettaa, että maailma toimii niin kuin me haluamme sen toimivan saatikka, että se toimisi samoin kuin me toimisimme. Palaa nyt mielessäsi niihin asioihin, jotka ovat aiheuttaneet sinussa negatiivisia tunteita viime aikoina ja testaa soveltuuko tämä ajatus niihin tilanteisiin. Veikkaan, että sopii. Näin ainakin minulla. Tämä soveltuu myös esineisiin; Kuinka monesti olet hermostunut kun tietokone ei toimi tai toimii liian hitaasti?

Miten tästä voi sitten päästä eroon? Hyväksy se, että asiat ja ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä, eivätkä ne toimi niin kuin sinä haluaisit! Ajattele esim.: "Hänellä on erilainen tapa toimia, jota en juuri nyt voi hyväksyä, mutta hänellä on siihen oikeus". Jos perheenjäsentesi toiminta suututtaa tai kiukuttaa, muista, että heillä on oma vapaa tahtonsa ja he toimivat omalla tavallaan vaikkei se olisikaan sinun tapasi toimia eikä sinun odotustesi mukaista. Kenenkään tapa toimia ei ole enemmän oikea kuin toisen, on vain erilaisia tapoja toimia (nyt en puhu esim. lapsen kasvatuksesta, tästä myöhemmin lisää, tai lain rikkomisesta, mutta siinäkään ei periaatteessa ole oikeaa tai väärää, on vain lainvastaista toimintaa). Tässä puhun nimenomaan normaalista elämästä, jossa koemme negatiivisia tunteita lähes päivittäin, mutta jotka ovat lähestulkoon turhia "verenpaineen nostattajia". Tämän uuden asenteen omaksuminen voi parhaassa tapauksessa kohentaa terveyttäsi, koska negatiivisten tunteiden tunteminen ja kokeminen on haitallista terveydellesi, koska kehosi reagoi myös fysiikan tasolla mm. vihaasi ja suuttumukseesi. 

Hyväksy, että asiat ovat sellaisia kuin ovat. Ne joihin voit oikeasti vaikuttaa, vaikuta, mutta useisiin asioihin emme voi vaikuttaa. Hyväksy toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat ja anna heidän olla omia itsejään. Tee samoin itsellesi ja omalle toiminnallesi. Parhaiten voit vaikuttaa omaan toimintaasi ja asenteeseesi. Toki, jos toinen esim. loukkaa toistuvasti, voi asiasta sanoa, koska toinen voi taas olettaa sinun olevan samanlainen kuin hän, joka ei loukkaantuisi moisesta. Kun tiedostat tämän, ehkä seuraavalla kerralla et suutukaan niin paljoa kun asiat eivät mene toivomallasi tavalla. Saatat huomata jopa huvittuvasi niistä asioista, joiden takia aiemmin päässäsi "napsahti". Toisten toiminnassa ei ole kyse sinusta vaan heistä itsestään, vaikka toiminta joskus näennäisesti kohdistuisikin sinuun. Huomaat, että toisten toiminnan takia ei kannata menettää omaa mielenrauhaansa. Keskity vain omaan toimintaasi ja ole oma itsesi. 

                      Do not let the behavior of others destroy your inner peace.    
                                                       - Dalai Lama

Erityisherkkyys -heikkous vai vahvuus?

"Älä nyt tuommosesta ala parkumaan."
"Älä ota kaikkee ittees."
"Sä oot ihan liian herkkä."
"Sun pitää vähän kovettaa ittees."
"Sä ajattelet ihan liikaa!"

Kuullostaako tutulle? Onko sinusta tuntunut, että olet outolintu kun reagoit asioihin herkästi? Itse ehdin tuomita itseni lähes toivottomaksi tapaukseksi, ennen kuin törmäsin erityisherkkyyteen. Siitä on viime vuosina puhuttu paljon. Väitetään, että jopa 20% väestöstä on tällaisia erityisherkkiä. Erityisherkkyyden väitetään johtuvan mm. erilaisesta hermorakenteesta. Aiheesta on kirjoittanut mm. Elaine Aron ja Suomessa Janna Satri.

Olen aina ollut jollakin tapaa herkkä, mutta lapseni synnyttyä melkein 8 vuotta sitten aloin kiinnittämään asiaan erityisesti huomiota. Lapsen syntymän jälkeen huomasin herkistyväni yhä enemmän esimerkiksi lukemistani uutisista, jos ne koskettivat lapsia tai eläimiä. Kun aikaa meni, huomasin herkistyväni yhä helpommin erityisesti iloisista, positiivisista ja rakkauden täyteisistä asioista ja lukemistani uutisista.

Elämä on ihmeellistä ja kaunista

Miksi sitten luen itseni tähän erityisherkkien joukkoon kuuluvaksi? Seuraavassa muutamia asioita mainitakseni:

Rakastan kauniita asioita, olivat ne sitten maisemia, tuoksuja, musiikkia, ruokaa jne. Herkistyn kun näen tai kuulen jonkin uutisen (nykyisin erityisesti positiiviset uutiset, jotka koskettavat kaikkea hyvää täällä maapallolla). Onnelliset tai surulliset loput saavat "hanat vuotamaan". En saata katsoa liian väkivaltaisia tai jännittäviä elokuvia enkä lukea murhamysteereitä. Loukkaannun helposti (otan asioita itseeni liian helposti). Aistin ilmapiirin ja toisten tunteita ja imen erityisesti negatiiviset energiat helposti itseeni (ts. jos toinen on huonolla tuulella tai synkkänä, hetken kuluttua mulle tulee paha olo enkä palaudu siitä nopeasti). Tulkitsen ja analysoin toisten puheita todella paljon. Tunnen suurta empatiaa erityisesti kaikkea haavoittuvaa ja avutonta kohtaan esim. eläimet ja lapset. Jos näen jonkun kärsivän minusta tuntuu todella pahalle. Kehoni reagoi helposti negatiiviseen ilmapiiriin tai vaikeaan tilanteeseen (tulee vilu/alan täristä kuin palellessa). En kestä riitelyä sivusta seuraajana saatikka että itse riitelisin. Omasta riitelystä toisten kanssa tulee todella kamala olo myös fyysisesti ja riitely esim. puolison kanssa tuntuu, jos ei maailman, niin suhteen lopulta ja palaudun siitä todella hitaasti. En todellakaan pidä siitä, että minua komennellaan ja käskytetään. Olen hyvin empaattinen kaikkea kohtaan ja haluan nähdä kaikessa/kaikissa hyvää. Näen asioista useita eri näkökulmia ja voin helposti asettua toisen asemaan. Kaipaan yksinäisyyttä, hiljaisuutta ja rauhaa. Ja mitäkö toivon elämältä? World peace and love <3

Lajien välinen ystävyys on upeaa ja koskettavaa.

Voitte kuvitella, että nämä ominaisuudet eivät tee etenkään parisuhteessa elämisestä helppoa. Hyvä asia on se, että nämä asiat on oppinut tiedostamaan. Toki välillä tulee edelleen vaikeita tilanteita, jolloin tuntuu hankalalta olla omissa saappaissaan, mutta sitten pitää vain muistuttaa itseään ja hyväksyä se, että minä olen tällainen ja reagoin näin. Yhä enemmän olen koittanut nähdä herkkyyden hyvänä asiana. Erityisherkkyyden kääntäminen vahvuudeksi on oivallinen tapa tulla toimeen tämän ominaisuuden kanssa. Tästä aiheesta hyvä ja mielenkiintoinen juttu osoitteessa http://www.tut.com/article/details/193-how-to-toughen-up-and-turn-your-sensitivity-into-a-strength/?articleId=193 Sieltä voi myös tilata ilmaisen oppaan The Ultimate Emotional Survival Guide for Empaths and Highly Sensitive Women Who Feel Deeply.

Jos tällä hetkellä seuraa uutisia, tulee mieleen, että maailmassa ei voi olla liikaa herkkyyttä ja lempeyttä. Monet erityisherkät ihmiset ovat rakastavia ja lämpimiä eivätkä halua satuttaa toisia, koska itse tuntevat asioita niin voimakkaasti. Jos maailmassa olisi enemmän tämän kaltaisia ihmisiä, väkivaltaa ja pahuutta olisi varmasti vähemmän. Harva ihminen haluaa tulla satutetuksi ja loukatuksi (toki näitäkin aina on) ja jos kaikilla olisi kyky empatiaan ja asettua toisen asemaan, tekisimme toisillemme vain sitä mitä toivoisimme itsellemme tehtävän. Eikö näin ollen olisi luonnollista että väkivallan teot vähenisivät maailmasta. Ei siis ole ollenkaan paha asia olla herkkä ja levittää sitä muillekin.

Olin jonkin aikaa mukana facebookin erityisherkkien ryhmässä ja sieltä saikin vertaistukea monille asioille. Siellä sai nopeasti oppia, että on paljon ihmisiä, jotka kokevat asioita samalla tavalla. En olekaan yksin. Lopulta kuitenkin päätin erota ryhmästä, koska minulle tuli tunne, että erityisherkkyyttä pidetään selityksenä ja tekosyynä hyvin monille asioille. En halua tehdä asiasta itselleni numeroa vaikka tiedostankin herkkyyteni. En halua, että se on esteenä elämässäni. En halua jäädä surkuttelemaan omaa herkkyyttäni ja antautua sen "uhriksi". Haluan hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja haluan kääntää herkkyyteni vahvuudeksi. Minulla on kyky pehmentää ympäristöä, tuoda siihen herkkyyttä, lämpöä ja rakkautta, tuoda esiin inhimillisiä tunteita ja ajatuksia. Ainoa asia mitä se vaatii, on olla rohkeasti oma itsensä ja antaa herkkyyden näkyä ja tuntua, muttei jäädä sen vangiksi.

Luonto rauhoittaa