"Joka uniaan uskoo se varjoaan pelkää"

Unelmista uniin...

Uni, tuo ihmeellinen toinen todellisuus. 

Olen kova näkemään unia. Tai sitähän sanotaan, että kaikki näkevät unia, niitä ei vain muista enää aamulla. Minä saatan muistaa aamulla jopa 5 eri unta. Sanotaan, että yö jaksottuu puolentoista tunnin sykleihin (joka toistuu n. 5 kertaa yössä), joihin kuuluu kevyt uni, syvä uni ja REM-uni, jossa unet nähdään. Itse olen herännyt joskus tosin jo 20 minuuttia nukahtamisen jälkeen nähtyäni jotain unta. Tällaisen 5:n nähdyn unen jälkeen olo aamulla on joskus jopa hieman sekava ja epätodellinen, koska koko yön on huidellut jossain eri todellisuuksissa. Olen vitsaillutkin miehelle, että en kaipaa päivällä mitään aktiviteettia, koska yöt ovat niin vilkkaita ;) On kuin eläisi ihan eri elämää yöllä. Siinä elämässä ei vain ole mitään rajoituksia ajassa eikä paikassa. Unissa voi tapahtua mitä vain. Yksi hulluimmista unistani on opiskeluajoilta: Siinä olin menossa naimisiin silloisen avopuolisoni kanssa. Yhtäkkiä avopuolisoni kuitenkin muuttui gerberaksi (siis se kukka) ja ryhdyin miettimään ja ahdistumaan, että haluanko oikeasti kukan kanssa naimisiin ja puhelin kukalle pitäen sitä kädessäni, että onnistuuko tämä meidän suhde... :D Unia on monenlaisia ja niin kuin sanoin, niissä ei ole mitään rajoja. 

Muistan myös selkeästi joitain unia lapsuudesta. Lepakot olivat jotenkin inhottava asia silloin ja muistan edelleen mm. yhden unen niistä, jonka näin joskus ala-asteella. Ehkäpä nuo lapsuudesta peräisin olevat unet ovat silloin herättäneet niin suuria tunteita, että ne ovat syöpyneet mieleen melkein kuin oikeina kokemuksina ja muistoina. Tiedän kuitenkin, että minua ei ole koskaan kaapannut 3 miestä jotka yrittivät katkaista kaulani veitsellä, mutta jännittämällä kaulalihaksiani sain tuon yrityksen epäonnistumaan (tämäkin uni lapsuudesta). 

Paljon puhutaan unien synnystä. Mistä kaikki nuo yölliset "elokuvat" saavat alkunsa? Joskus huomaan selkeästi, että jokin päivän tapahtuma tulee samantien uniin (siinä mm. yksi syy miksi en enää nykyään katso kauhuelokuvia tai muuten liian jännittäviä ohjelmia). Nuoruudesta muista, kun televisiosta tuli salaiset kansiot. Riitti kun illalla kuulin puoli yhdeltätoista tuon ohjelman tunnarin, niin johan oli alienit kimpussa seuraavana yönä. Samoin muistan, kun oltiin menossa porukalla katsomaan elokuviin Independence Day -leffaa. Puhuttiin elokuvasta ja luettiin arvosteluja edellisenä päivänä, niin taas oli avaruusoliot tunkemassa yöllä oven alta. Herkkää, sanoisinko...? :)

Joskus riittää vain jonkun ihmisen nopea nimen mainitseminen, niin johan tuo ihminen tulee uniin. Usein unet ovat kuitenkin sellaisia, että edellispäivän tapahtumat eivät liity niihin mitenkään. Ovatko nämä enteitä tulevasta? Vai ovatko ne jotain muita alitajunnan viestejä? Kuka tietää. "Kuka uniaan uskoo se varjoaan pelkää" kuuluu vanha sanonta. Joskus unet todella kuitenkin ovat enteitä. Toisilla vahvemmin kuin toisilla. Unesta voi saada toisinaan myös ideoita ja vinkkejä. Jotkut tietoisesti kysyvät illalla apua ja ohjausta jossain aiheessa ja ehkäpä näin saavatkin vastauksia mieltä painaviin kysymyksiin unien kautta. Jos yöllä tulee unessa selkeästi jokin vinkki, kannattaa tämä heti herättyään kirjoittaa muistiin, muuten niillä on tapana vaipua unholaan. Itse olen saanut unista joitain ideoita, esim. nimiehdotuksia joillekin jutuille. 

Unta vai totta?

Toisinaan unesta herättyään on kiitollinen, että se oli vain unta. Joskus taas unet ovat niin ihania, että harmittaa herätä "todellisuuteen". Oletko koskaan herännyt kesken ihanan unen ja toivonut, että jos vain äkkiä jatkat unia, voisit palata tuohon uneen? Joo, nostan käden pystyyn. Minä olen ainakin toivonut näin. Ja itseasiassa, joskus se on onnistunutkin! Mutta harvinaista toki. Joskus toivoisi, että voisi jatkaa tuota unta ikuisuuksiin ja vaihtaa tämä todellisuus tuohon unen todellisuuteen. Joskus unessa voi kokea niin suuria ja vahvoja tunteita, että tuon unen ja erityisesti sen tunteen muistaminen voi kohottaa mielialaa vielä monta päivää, jopa viikkoja, kunnes muisto alkaa haalenemaan. Vastakohta näille ovat tietysti painajaiset. Joskus on nähnyt niin todellista pahaa unta, että on herännyt itkien. Se on aika kamala tunne. Sillä kertaa on ihana herätä todellisuuteen. Tuollaisen unen jälkeen voi viedä hetken, ennen kuin sen saa karistettua kokonaan ajatuksistaan. 

Eli, niin kuin sanoin, olen kova näkemään unia ja vieläpä muistamaan niitä pitkälle päivään, jopa vuosikymmeniä eteenpäin. Koska unen näkeminen sijoittuu keveämpään unen vaiheeseen ja REM-unen aikana autonominen hermosto aktivoituu, ei ihme, että aamuisin on melkein hengästynyt olo. On oikeasti sellainen olo toisinaan, niin kuin olisi matkustanut maailman ympäri tai juossut maratonin (tai näin voisin kuvitella). Aamulla kun pitäisi olla virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen, olo on jo valmiiksi väsynyt kaikesta siitä yöllisestä tekemisestä. Eikä ihme! Aivothan eivät erota todellista tekemistä mielikuvaharjoittelusta. Ajattelemalla jotakin asiaa aktivoituvat samat aivojen alueet kuin jos tekisi tuota asiaa oikeasti. Olo voi siis tämän teorian mukaan fyysisestikin olla aamulla niin kuin yön olisi huidellut pitkin maailmaa. En toki tiedä, mutta olisi kiva lukea tutkimuksia aiheesta (jos sellaisia on). Joillakin on kyky nähdä myös ns. selkounia. Niissä unen näkijä tietää, että kyseessä on uni. Jotkut voivat jopa vaikuttaa uneensa tietoisesti. Itse näen toisinaan unia, joissa tiedän näkeväni unta ja sanon itselleni kesken unen, että tämä on vain unta. En ole kuitenkaan toistaiseksi päässyt vaikuttamaan unen sisältöön. 

Miten sinä suhtaudut uniisi? Itse kiinnitän niihin kyllä huomiota ja jotkut unet jäävät mieleen pyörimään pitkäksi aikaa. Toisaalta on jännää ruveta illalla nukkumaan, kun ei tiedä mihin seikkailuihin yöllä joutuu/pääsee. On kuin eläisi kahta eri elämää. Onneksi painajaiset eivät ole viime vuosina enää juurikaan piinanneet, joten illalla voi nukahtaa rauhallisin mielin odottaen uusia seikkailuja. 

Hyviä unia! :)