perjantai 13. syyskuuta 2019

Käsitteet vs totuus

Edellisessä tekstissä lupasin kirjoittaa lisää käsitteistä. Sivusin hieman sitä, kuinka erilaiset käsitteet voivat aiheuttaa väärinymmärryksiä ja ristiriitoja. Olemme todella tiukasti kiinnittyneet käsitteisiin, sanoihin. Kielellä on suuri, merkittävä tarkoituksensa ihmisten välisessä kommunikoinnissa. Ilman kieltä, kaikki olisi aika paljon haasteellisempaa, tai no, ainakin erilaisempaa. On olemassa vahvoja kommunikointi tapoja ilman sanojakin, mutta en mene siihen tässä, vaan keskityn sanoihin, käsitteisiin.

Lapsesta asti meidät ikäänkuin synkronoidaan omaan äidinkieleemme. Meille opetetaan mikä sana tarkoittaa mitäkin. Meille näytetään luppakorvaisen, ruskean, nelijalkaisen otuksen kuvaa, jolla roikkuu perässä "naru" ja kerrotaan, että tämän on "koira". Toki, jotta pystyin kuvailemaan tuon kuvan sanoin, minulla ja sinulla täytyy olla yhteisymmärrys myös sanoista "luppakorva", "ruskea" jne. Helpompaa olisi ollut, jos olisin laittanut tähän pelkän kuvan koirasta. Heti nähtyäsi tuon kuvan, olisi mieleesi tullut ehkä sana koira, lemmikki, kyseisen koirarodun nimi tai jotain muuta. Riippuen katsojasta. Jos sanon, että kuvaile "koira", jokaisella voi tulla mieleen erilaiset määritelmät, riippuen minkälainen koira on tutuin. Jo tästä voidaan huomata, että sanat eivät ole yksinkertaisia. Jo vanha sanonta sanoo, että "yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa". Tähän sisältyy enemmän viisautta kuin voisi uskoakaan. Meillä on muodostunut mieliimme tietty yleiskuva jokaisesta käsitteestä, mutta yksityiskohdat voivat vaihdella suurestikin ihmisestä riippuen. Sana "auto" herättää toisessa mielikuvan pienestä Fiatista, ja toiselle monsteriautosta.

Käsitteet ovat siis hyödyksi, kun kommunikoimme toistemme kanssa. Mutta niillä on kuitenkin nurja puolensa; ne rajoittavat meidän mahdollisuuttamme nähdä asioita niin kuin ne oikeasti ovat. Lisäksi ne aiheuttavat ristiriitoja, ja usein ihan suotta. Kuvitellaan tilanne, jossa taivaalla lentelee iso lintu. Kolme ihmistä katselee sitä, joista ensimmäinen sanoo "tuolla lentää haukka" ja toinen on sitä mieltä, että se on korppi ja kolmas näkee kotkan. Siinä sitä sitten keskustellaan asiasta ja lähes riidellään siitä, kuka on oikeassa ja mikä lintu se oikeasti on. Totuus on, että siellä lentää se mikä lentää. Sillä, miksi sitä ihminen kutsuu, ei ole mitään merkitystä sen totuuden kanssa, mikä se on. Ihmisellä on pakonomainen tarve määritellä ja sanoittaa kaikki näkemänsä sen sijaan, että tyytyisi vain ihailemaan tuota olentoa (tai mikä asia sitten onkaan kyseessä, mutta puhun nyt vielä siitä isosta linnusta). Me näemme sen mitä näemme, joku näkee ison linnun, joku pienen. Joku näkee mustaa, joku harmaata. Joku näkee terävän nokan, joku tylpän. Mutta millään näillä ei ole MITÄÄN merkitystä sen kannalta, mikä tuo oikeasti on. Voisimme vain hiljaa ihailla tuota liitelevää olentoa taivaalla, sillä ennen ensimmäistäkään ajatusta asiasta, olet jo havainnut, mikä se on. Aina ei ole tarvetta käsitteelle.

Sanat voivat myös johdattaa harhaan. Meillä on lukematon määrä sellaisia käsitteitä, jotka tarkoittavat eri ihmisille eri tilanteissa eri asiaa. Se voi olla "kukka", "kohta", "lämmin", "mukava" tai "sohva". Näiden sanojen jälkeen jokaiselle tulee mieleen eri asia. Jotta voitaisiin tarkemmin määritellä joku käsite, siihen pitää liittää tarkentavia sanoja, kuten väri. Tällöin voidaan päästä lähemmäs sitä asiaa, mitä joku toinen tarkoittaa. Montako riitaa tiedät syntyneen siitä, että toisen "kohta" on 15 minuuttia ja toisen 1 tunti? Mutta emme voi syyttää näistä ketään, sillä meillä on erilainen kartta tai mielenmalli päässämme (tästä hieman edellisessä tekstissä) kuin toisilla. Jokainen käsitämme asiat omalla tavallamme. Mutta on usein tilanteita, joissa käsitteellä ei edes ole väliä, esim. juuri silloin, kun katselemme lintua taivaalla. Toisaalta, joskus tarvitsemme hyvinkin tiukat määritelmät, jos esim. pyydämme toista tuomaan kaupasta jotain. Silloin on toivottavaa, että sekä pyynnön esittäjällä, että toteuttajalla on suhteellisen samanlaiset mielen kartat pyynnön kohteen osalta, jos toiveena on tuoda kaupasta vaikkapa suklaata; onko kyseessä pähkinäsuklaa, tummasuklaa, maitosuklaa, levy, patukka jne.

Oletko koskaan ajatellut, kuinka meillä on tarve sanoittaa kaikki? Tämä oli taannoin huikea oivallus itselleni. Jos menemme uimaan ja vesi on kylmää, tunnemme sen VÄLITTÖMÄSTI, kun astumme veteen. Eikä tähän tarvita sanoja. Silti, heti kohta ajatus tulee perästä ja toteaa "hui, onpas kylmää vettä" ja jos meillä on kaveri vieressä, sanomme varmuuden vuoksi vielä hänellekin "hui, onpas kylmää vettä". Ja kaikki nämä sanat vain toteavat sen, mikä havaitsimme välittömästi veteen astuessamme, ennen kuin ajatus edes kerkesi hommaan mukaan (tämä perusteella olemme kaikki vähän hitaasti käyviä, sillä ajatus tulee aina viiveellä itse kokemukseen nähden, tarkkailepas tätä!).

Emme lopulta tarvitse sanoja kokeaksemme tämän maailman ja elämän sellaisena kuin se on. Se kaikki tapahtuu ja on niin kuin on ilman meidän sanojamme ja käsitteitämmekin. Sanat toki helpottavat asioita, mutta on erehdys joutua sanojen vangiksi, saatikka riidellä niiden vuoksi. Yksi tuttu esimerkki lienee sana "Jumala". Kuinka paljon käydään sotia, taisteluja, tappeluita ja riitoja sen vuoksi, mitä "Jumala" kenellekin merkitsee. Toisille se on Allah, toisille Buddha, toisille Äiti maa, toisille universumi jne. Lopulta, ihan lopulta, uskoisin kyseessä olevan kuitenkin lähes sama asia; jokin korkeampi voima, joka vaikuttaa kaiken taustalla (toki tarkempia määritelmiä on varmasti jälleen kaikilla omansa). Mutta silti kaikki haluavat sanoa oman käsityksensä asiasta ja taistella sen puolesta. Vaikka yksinkertaisinta olisi katsella tätäkin asiaa kuin sitä taivaalla lentävää lintua; se on, joka se on, riippumatta siitä mikä nimi me sille annetaan ja kuinka me se määritellään. Totuutta ei voi kukaan muuttaa.

Voiko täydellistä totuutta koskaan kuvata sanoin?

Rakkaudella 💖💖


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti