"Tunnen sut läpikotaisin, kuin omat taskuni!" tai "En olisi hänestäkään ikinä uskonut, että hän tekee noin!"
Oletko kuullut sanottavan näin, tai sanonut jopa itse jostain läheisestäsi? Vaikka me kuvitellaan tuntevamme joku ihminen "läpikotaisin", niin voidaanko me kuitenkaan tuntea, siis todella tuntea toinen?
Mitä me tällöin tiedämme tuosta ihmisestä? Hänen käyttäytymistapansa, ulkoiset maneerit, mieltymykset, ehkä jotain ajatuksia. Lähinnä sitä, mikä heijastuu ihmisestä ulospäin sanoin ja teoin. Voidaan me tietää toisesta ihmisestä hyvinkin paljon, mutta voidaanko me kuitenkaan OIKEASTI tuntea tuo ihminen?
Kun asiaa ajattelee tarkemmin, niin ei! Kun ajattelet itseäsi, onko sinulla tunne siitä, että joku ihminen tuntee sinut täysin? Että on joku, joka tietää tasan tarkkaan mitä ajattelet ja tunnet milloinkin, mitä ja miten koet ulkoiset sekä sisäiset asiat. Omalta osaltani olen sitä mieltä, että edes läheisimmät ihmiset eivät tunne minua juurikaan. Toki mitä enemmän sanoitan asioita läheisilleni, sitä parempi mahdollisuus heillä on oppia tuntemaan minut. Mutta sanat eivät sittenkään riitä kertomaan kaikkea, omaa kokemusmaailmaani. Unet ovat tästä hyvä esimerkki: Kun yritän aamulla selittää toisille jotain näkemääni upeaa unta josta olen haltioissani, voin kertoa vain ulkoiset puitteet, siis mitä unessa konkreettisesti tapahtui, mutta en millään saa sanoitettua niitä tuntemuksia ja ilmapiiriä, joka unessani vallitsi, joita en osaa selittää ja sanoittaa edes itselleni.
Myös elämässä on lukemattomia tällaisia asioita, joita me ei vain voida selittää toisille vaikka parhaamme yritämmekin. Ja senkin jälkeen vastaanottavan ihmisen omat ajatusmallit vaikuttavat siihen, miten hän tuon asian ottaa ja ymmärtää. Meillä jokaisella on täysin oma, henkilökohtainen ns. mielenmalli, ikään kuin kartta, jonka mukaan suunnistamme ts. ymmärrämme, aistimme ja koemme asiat. Ja tämä malli on jokaisella täysin yksilöllinen. Kahta samanlaista mielenmallia ei maailmasta löydy, jolloin meidän on turha kuvitella, että toinen ihminen ymmärtää meidän kokemamme asiat juuri täsmälleen samanlaisena kuin me itse. Maailma on siis täysin subjektiivinen kokemus. Ei tarvita sen kummempaa esimerkkiä kuin värit: miten värit merkitsevät jokaiselle eri asiaa. Joku näkee vihreää, joku turkoosia, joku sinistä ja näistäkin vielä lukemattomat eri sävyt. Jos pyydät puolisoasi ostamaan punaista tapettia, sinulla on omassa mielessäsi jokin tietty punaisen sävy. Sitten kun puolisosi tulee "punaisen" tapetin kanssa kotiin, raivostut, koska eihän tuo ole yhtään sellainen punainen kuin itse ajattelit. Ja näitä tilanteita elämässä riittää, jolloin tulee eripuraa ja jopa tappelu siitä, kun ihmiset näkevät ja kokevat asiat erilaisina, koska emme tunne toisiamme.
Me ei siis voida tuntea toista ihmistä koskaan täysin. Sanotaan, että ihmisellä on 60 000 ajatusta päivässä. Kuinka monta niistä ehditään sanoa ääneen? Vain murto-osa, vaikkakin suuri osa näistäkin ajatuksista on samoja kuin aiempina päivinä. Tällöin sanomatta jää valtava määrä asioita ja ajatuksia jo yhdessä päivässä. Me ei voida millään tietää, mitä toinen ihminen ajattelee ja kokee kullakin hetkellä, jollei tietysti olla ajatustenlukijoita, mutta ajatustenlukijakaan ei varmaan saa kosketusta toisen ihmisen tunteisiin, joita me koemme koko ajan (tai en tiedä, koska en ole ajatustenlukija). On niin paljon asioita, joita me koemme ja tunnemme päivittäin, mutta joita ei voi millään pukea sanoiksi. Nämä jäävät vain omaksi tiedoksi, vaikka koittaisikin jakaa niitä toisille.
Kun oivalsin tämän itse, se oli hetken aikaa oikeastaan jonkinlainen järkytys:" Kukaan, siis kukaan, ei oikeasti tunne kuka ja millainen mä olen!". Mutta hetken aikaa asiaa ajateltuani, se muuttui oikeastaan helpotukseksi. Arjessa ja etenkin parisuhteessa on niin paljon ristiriitatilanteita, jotka johtuvat siitä, että me kuvitellaan tuntevamme toisemme, mutta todellisuudessa emme kuitenkaan tunne. Tämän tiedostaminen auttaa avaamaan monia asioita. Kaikista hankalampia käsitteitä ovat termit kuten kohta, ajoissa, pian, heti, iso, pieni, paljon, vähän, huono, hyvä... Siis lukematon määrä sanoja, joilla ei ole mitään absoluuttista totuutta (oikeastaan aika harvalla asialla tai sanalla on sellainen absoluuttinen totuus, että se olisi kaikille totta, täysin samanlainen). On niin paljon asioita ja käsitteitä, jotka me voidaan ymmärtää toisin. Meillä jokaisella on vain oma karttamme ja "sanakirjamme" joka poikkeaa aikalailla toisten vastaavista. Joidenkin kanssa sisäiset kartat ovat lähempänä omiamme kuin toisten, ja tästä tulee varmasti tunne siitä, että on jonkun kanssa samalla "aaltopituudella" tai kun toinen "täydentää lauseeni". Mutta sittenkään, kun meillä ei ole pääsyä toisen mieleen tai sieluun, emme voi koskaan oppia tuntemaan toisiamme täydellisesti. Kun toinen ihminen toimii tietyllä tavalla, etenkään ilman avaavaa keskustelua voimme vain yrittää heittää hyviä arvauksia siitä, miksi hän toimi niin kuin toimi. Ajatuksia ja motiiveja toiminnan taustalla on lukemattomia, emmekä voi arvata niistä kaikkia, vaikka olisimmekin hyviä näkemään asioita monelta eri kantilta. Paras tapa suhtautua meidän mielestämme "omituiseen" käyttäytymiseen on ajatella, että hänellä on oma karttansa, jonka mukaan toimii, mutta meidän karttamme ei voi sitä ymmärtää ja se on ok. Toisella ihmisellä on varmasti perusteet ts. mallinsa jonka vuoksi valitsee (tämä valinta on usein tiedostamatonta tai oikeastaan ei valinta ollenkaan, vaan mielenmallin tuottama toimintatapa) tietyn tavan toimia.
Tämän ymmärtäminen, ettemme voi tuntea toista ihmistä koskaan täysin, voi tuoda helpotusta elämään. On ihan ok, ettemme tunne toisiamme täysin, voimme silti elää sovussa. Ja etenkin juuri silloin sovussa eläminen on helpompaa kun ymmärrämme, että jokainen meistä ajattelee, kokee ja tuntee omalla tavallaan.
💖💫💖💫💖💫💖💫💖💫💖💫💖💫💖💫
Seuraavalla kerralla paneudun lisää jo tässäkin tekstissä käsittelemiini erilaisiin käsitteisiin, jotka liittyvät hyvin paljon ihmisten väliseen kommunikointiin ja toisten ihmisten ymmärtämiseen. Samalla palaan vielä hieman tähän aiheeseen, miksi toisen täydellinen tunteminen on lähes mahdotonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti