Toisten "hetkauttavat" mielipiteet osoittavat omiin epävarmuuksiimme

Meillä on roskakatos aika kaukana (lyhintä reittiä n. 200 askelta). Silloin kun laiskottaa ja haluan lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, vien roskat samalla kun lähden käyttämään koiraa ulkona. No tietysti näinhän monikin tekee; nappaa roskapussin kainaloon mennessään, mutta nyt tarkoitan lähinnä lajiteltavia roskia, jotka ovat meillä tilan ahtauden vuoksi vain yhdessä ja samassa roska-ämpärissä. Otan siis ämpärin mukaan, vien roskat ja jatkan ulkoilua roskaämpäri kädessä. Ensimmäisillä kerroilla (vuosia sitten) vähän hävetti ja mieleen tuli monelle niin tuttu ajatus "mitähän ihmisetkin ajattelee ku näkee että toi kävelee täällä roskiksen kanssa". Mutta viimeksi huomasin, että hyvä että edes muistin koko ämpäriä kädessä vaikka joku olisi tuijottanutkin. Mistä tässä on kyse?

Huomasin ymmärtäväni seuraavan asian.

Silloin kun meitä "hävettää" tehdä jotain ja mieleen tulevat nuo "mitä ihmisetkin ajattelee" -ajatukset, onkin kyse meistä, ei muista ihmisistä. Silloin kun mietimme, voimmeko tehdä jotain muiden mielipiteiden takia, kyse onkin meidän omasta epävarmuudestamme itseämme kohtaan. Meillä ei ehkä ole täysin kotoisa olo tuon asian kanssa. Kun rupesin miettimään tätä, niin huomasin sen olevan juuri näin. Alussa kun olin epävarma roskiksen kanssa ulkoilusta, mieleeni tuli muiden ihmisten mielipiteet. Mutta siinä vaiheessa kun juttu oli itselleni jo ihan tuttua touhua, en enää ajatellut asiaa, eikä toisten mahdollisilla mielipiteillä enää ollut väliä. Toisin sanoen, kun olin itse sinut tämän asian kanssa, ei toisten mielipiteet enää merkanneet mitään. Ja todellisuudessahan tämä muutoinkin oli todennäköisesti vain omaa kuvitelmaani, koska suurimman osan ajasta ihmiset keskittyvät omiin asioihinsa, eikä heitä toisten asiat jaksa kiinnostaa (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta). 

Tässäkin asiassa on totta, että asioita voi muuttaa muuttamalla itseään, ei muuttamalla toisia. Emme voi vaikuttaa siihen, mitä toiset ajattelevat ja toisaalta se on ihan sama mitä jokainen omassa päässään kelailee. Mutta voimme vaikuttaa siihen, mitä itse teemme ja ajattelemme. Monelle vanhemmalle on varmasti tuttua se, että lapsi haluaa laittaa esim. jonkin rooliasun tai muun erikoisemman vaatteen vaikkapa päiväkotiin tai kauppareissulle. Lapsesta siinä ei ole mitään hävettävää, päinvastoin hän on ylpeä asustaan (samalla kun vanhempi on punaisena häpeästä vieressä ja yrittää selitellä muille aikuisille tätä asiaa "no kun lapsi ITSE välttämättä halusi pukeutua näin..."). Lapselle ei ole kehittynyt vielä sitä valitettavaa ominaisuutta, että tarvitsemme toisten hyväksyntää omille asioillemme. Heillä ei ole aikuisille tuttua epävarmuutta. Jossain iässä nämä ominaisuudet alkavat heräämään, toisilla ennemmin, toisilla myöhemmin, toisilla vahvempina kuin toisilla. Joillakin harvoilla onnekkailla ei ehkä koskaan. 

Silloin kun itse arvostelemme toisissa jotain asiaa tai kun olemme epävarmoja omasta toiminnastamme, meissä herää toisten meihin kohdistaman arvostelun pelko. Mutta silloin kun olemme varmoja omasta toimistamme, voimme kulkea ja tehdä mitä vain, eikä toisten mielipiteet meitä hetkauta (toki toistuvat mollaukset ja haukkuminen ovat varmasti siitä huolimatta väsyttävää,  epämiellyttävää ja toisinaan jopa raskasta), emmekä silloin myöskään puutu toisten tekemisiin. Kun on sinut itsensä kanssa, on sinut myös muiden ihmisten ja maailman kanssa. Olemme vapaampia toimimaan ja tekemään omien todellisten mieltymystemme mukaan, kun meidän ei tarvitse ajatella toisten mielipiteitä. Meille ihmisille on iskostettu päähän, että valtaväestön tekemät asiat ovat "normaaleja" ja kaikki siitä poikkeava on epänormaalia. Vaikka kuka sen määrittelee? Kyse on vain tilastoista. Eikä se katso sitä, etteikö vähemmistöön kuuluva asia voisi olla normaalia, se on vain toisenlainen kuin suurin osa. Löysin äskettäin viisiapilan. Äkkiä voisi ajatella, että se on "epänormaali". Mutta kuka määrittelee, että 3-apila on normaali ja muut siitä poikkeavat ovat epänormaaleja? 4-apilat ja 5-apilat ovat vain toisenlaisia kuin valtaosa apiloista, ei siinä sen kummempaa, ei ole normaalia tai epänormaalia. On vain todennäköisyyksiä, joista poikkeaminenkin on normaalia, se on vain toisenlaista, joka sekin kuuluu elämään. 

Jos siis haluat kulkea talvella shortseissa, pitää ihastuttavaa päivänkakkarahattua, elää "hippinä", kävellä takaperin, sisustaa kotisi merirosvolaivaksi, värjätä hiuksesi siniseksi tai mitä tahansa tavanomaisesta (tilastollisesta todennäköisyydestä) poikkeavaa keksitkään (KAIKKI on mahdollista!) niin anna mennä! Pääasia, että olet itse sinut tekemäsi asian kanssa. Jos haluat pitää upeaa kakkaemoji hattuasi (en tiedä onko tällaisia??), mutta mietit, mitä toiset ajattelee, niin paras tapa on vain alkaa käyttämään sitä ja näin totuttelet itsesi asiaan; laita hattu ensin metsäretkelle, sitten hiljaiseen aikaan kadulla ja lopulta et enää muista, että sinulla on päässäsi jotain, joka muistuttaa koiran läjää. Muistat asian vasta sitten, kun joku vastaantuleva lapsi osoittaa päätäsi ja nauraa. Siinä vaiheessa naurat jo mukana ja olet ylpeä lakistasi! 

Kertauksen vuoksi: Kun itse olet ok tekemäsi asian ja itsesi suhteen, toisten mielipiteet menettävät merkityksensä. Toisten sinuun vaikuttavat mielipiteet näyttävät vain omat, itseesi kohdistuvat epävarmuutesi, joihin voi itse vaikuttaa. Niin kauan kuin olet itse epävarma ja tuomitseva omia tapojasi tai ominaisuuksiasi kohtaan, toisten niihin kohdistamat mielipiteet satuttavat. 

Rakkaudella 💖💖