Valittamisesta - kannattaisiko sitä vähentää?

Törmäsin aamulla oheiseen juttuun, jossa toimittaja kokeili olla viikon valittamatta.

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/ala_valita_edes_mielessasi_tulet_onnellisemmaksi

Vaikka olen tietoinen siitä, että turha valittaminen on turhaa, heräsi tästä kuitenkin taas uusiakin ajatuksia. En pidä itseäni kovinkaan suurena valittajana. Olen yhä enemmän oppinut hyväksymään sen, että ihmiset ja olosuhteet ovat sitä mitä ovat eikä minun valitukseni muuta asiaa. Nyt en puhu niistä asioista, joille oikeasti voi tehdä jotain (ja joille aion tehdäkin jotain!), vaan juuri näistä "turhista" jutuista.

On monia tapoja ilmaista asioita. Niistä voi valittaa ilman lopputulosta tai asioista voi antaa asiallista ja rakentavaa palautetta joka ehkä johtaa asioiden muutokseen tai sitten muuttaa asioita itse. Se mihin olen itse havahtunut juurikin viime aikoina on se, mistä artikkelissakin puhutaan, eli sosiaalisissa tilanteissa valittaminen on hyvin tyypillistä. Vaikka itse en siis ole kova valittaja niin yksi päivä havahduin, kuinka sosiaalisessa tilanteessa sanoin negatiivista asiasta, joka itseäni ei oikeasti edes häirinnyt. Mitä ihmettä?? Tuli just se olo, että suu sanoi ihan muuta kuin mitä oikeasti aiheesta ajattelin. Ja mikäpäs muu puheenaihe tänä(kin) talvena on ollut kuin sää. Kun tapaa naapureita, sää on aina oiva aihe. Mutta yleensä se sisältää valittamista. Kun naapuri alkoi puhumaan, että on kyllä kurja sää, yhdyin tähän "joo, niin on kyllä". Ihan tuosta noin vaan, vaikka itse en edes kokenut sen hetkistä säätä pahaksi. Sää nyt on mikä on, siitä pitää ottaa kaikki irti oli se sitten sade, pakkanen, sohjokeli, helle tai mikä tahansa. Mutta mikä meidät ihmiset saa joukossa myötäilemään toisten puheita, vaikka itse emme ajattelisi samoin? Ja etenkin noinkin vähäpätöisissä asioissa kuin sää. Syynä lienee hyväksymisen tarve, pelko siitä että toinen alkaa hyljeksimään tai suuttuu. Haluamme olla mieliksi toisille. Pelkäämme ehkä paljastavamme itsestämme liikaa, jos heittäydymmekin myöteisiksi tai pelkäämme saavamme hankalan leiman kun on toista mieltä kuin muut. Minun on pitänyt tehdä ihan tietoisesti työtä sen eteen, että sanon suoraan mielipiteeni: "kiva kun ei oo pakkasta", "mukavaa tämmönen pieni lumisade", "ihan virkistävä ja puhdistava vesisade"... Naapurit ehkä hetken kattoo kummissaan, mutta entä jos saankin tartutettua tällä positiivista ilmapiiriä? Saatikka että säilytän oman hyvän mieleni.

Kiinnitä seuraavan kerran porukassa ollessasi huomiota siihen, kuinka suuri osa keskustelusta on jostakin asiasta valittamista, joko säästä, yhteiskunnallisista asioista tai jokun henkilökohtaisesta elämästä. Miksi negatiivisista asioista on helpompi saada keskustelun aihetta kuin positiivisista saatikka neutraaleista? Toki, usein negatiivinen aihe saa aikaan jotain positiivistakin, esim. muutoksia. Mutta silloin se onkin  ns. oikeanlaista valittamista. Mutta jälleen, jos keskustellaan vain asioista, joille kukaan ei edes aio tehdä mitään, kunhan porukalla valitetaan ja päivitellään. Miksi se on ihmisistä niin kauhean kivaa? Totta kai syyllistyn toisinaan tähän itsekin ja siksi juuri mietinkin, että miksi asia on näin...

Se, mitä omassa elämässäni teen tietoisesti (toivoen että homma muuttuu ajan myötä automaattiseksi) on se, että en kotona valita turhista. Toki se ei ole ollut ongelmani koskaan, mutta haluan vähentää sitä entisestään. Omasta mielestäni olen onnistunut tässä aika hyvin, mutta rehellisen mielipiteen tästä voisi parhaiten varmasti kertoa mieheni ja lapseni ;). Luotan siihen, että etenkin mies hoitaa hommat omalla tyylillään ja hän on sentään aikuinen, itsenäinen ihminen, joten miksi en luottaisi. Me on kyllä puhuttu asioista, mitkä toista ärsyttää, joten miksi huomauttaa näistä joka päivä. Tiedän, että miestäni ärsyttää minun ei-niin-siisti-ja-vähän-huoleton-elämäntyylini, kun tavarat eivät löydä paikoilleen ja pyykit saattaa kuivaa narulla ainakin viikon. Minua taas ärsyttää mieheni toisinaan mielestäni-liian-ankara/tiukka-suhtautuminen-asioihin. Mutta miksi näistä muistuttaa toista päivittäin tai viikoittain, koska ne ovat jo tiedossa. Ei valittaminen ainakaan minuun tehoa. Päinvastoin, valittaminen synnyttää vastarintaa ja homma ei toimi senkään vertaa. Asioista voi totta kai joskus sanoa, mutta asian voi sanoa valittamatta niin, että toinen ehkä oikeasti jää miettimään ja muuttaakin sitten toimintapaansa omasta halustaan. Mun mielestä tämä toimii ainakin meillä.

Mieleen ei mahdu kahta ajatusta yhtä aikaa. Jos siis mieleesi tulee joku valitus, vaihda se johonkin positiiviseen ja ryhdy ajattelemaan sitä. Jos sen sijaan jäät kiinni valitukseesi, se alkaa suurenemaan ja suurenemaan ja lopulta vaikuttaa jopa koko kehon toimintaan. Sen sijaan kun vaihtaa negatiivisen ajatuksen positiiviseksi, negatiivinen unohtuu kohta kokonaan. Tässäkin asiassa olen oppinut paljon viime aikoina. Jos jostain syystä jokin asia alkaa ärsyttämään minua, koski se sitten miestäni, lastani tai jotain ulkopuolista asiaa, jos otan asian puheeksi niin huomaan, että asiasta ylipääsemiseen menee pitkä aika ja se jää kalvamaan sen lisäksi, että oma fiilis laskee. Mutta kun teenkin niin, että kun joku ärsytys esiintyy, ohitan tuon asian puhumatta siitä, homma on unohtunut hyvinkin pian. Tämä koskee niin fyysisiä kipuja/vaivoja kuin kaikkia ärsytystä tai negatiivisia tunteita aiheuttavia asioita. Pyrin olemaan puhumatta asioista (asioista jotka ei kummene turhalla valittamisella), vaihdan omia ajatuksiani ja huomaan, että tilanne menee ohi nopeasti enkä jää kiinni negatiiviseen tunteeseen.

Riiassa ollessamme satoi vettä koko ajan. Toisaalta harmitti, mutta toisaalta tuli käytyä mm. jokiveneretkellä, jota ei olisi tullut aurinkoisella säällä tehtyä. Lisäksi, jos olisi ollut aurinkoinen sää, luultavasti olisimme etsineet kivan terassin ja istuneet päivän siellä sen sijaan, että olisimme päivän kävelleet ja katselleet kaupunkia. Positiivista siis siinäkin!

Itse voi siis tosi paljon vaikuttaa omaan olotilaansa. Tässä lyhyt tarina: Kaksi kaverusta (N=negatiivinen ja P=positiivinen) päättää lähteä lenkille. Sovittuna ajankohtana sataa vettä. N alkaa valittamaan että kun on noin huono keli, kurja lenkkeily sää. P houkuttelee, että sade vain puhdistaa ilmaa ja tekee keholle näin ollen hyvää, ja saahan vaatteet kuivaksi lenkin jälkeen. Näin kaverukset lähtevät kuitenkin lenkille. N jaksaa koko lenkin ajan mainita, jos astuu lätäkköön tai puusta tulee supervesikuuro. Lenkillä eteen tulee lapsilauma, jotka tukkivat koko tien. N alkaa valittamaan kun noi tenavat valtaa koko tien eikä yhtään ajattele muita. P toteaa tähän, että niinhän sitä itsekin lapsena teki, eli niin hetkessä että ei huomannut ympäröivää elämää, miten ihanaa ja huoletonta aikaa se olikin! Lenkki jatkuu ja N huomaa inhottavia roskia ja koirankakkoja, hurjastelevan pyöräilijän ja vesisateen joka vain kiihtyy. P nauttii lenkistä ja ulkoilmasta, poimii päivän hyväksi työksi muutaman roskan, miettii kuinka kiva on kun koiria on ilahduttamassa ja auttamassa ihmisiä, katselee ihaillen kun joku pitää kunnostaan huolta pyöräilemällä. Lenkin loputtua P kiittää kivasta, virkistävästä lenkistä kun taas N on naama happamana ja toivoo seuraavan lenkin ajakohdaksi ja paikaksi jotain parempaa.
Kumman päivän uskot jatkuvan parempana? Molemmat kokivat juuri samat asiat, mutta eri asenteella. Ehkä myös P hetkellisesti ajatteli kaahaavasta pyöräilijästä jotain negatiivista, mutta käänsi ajatuksen myönteiseksi, jolloin hänelle loppuen lopuksi jäi jutusta kiva fiilis. Näin voimme itse vaikuttaa omaan päiväämme ja elämäämme. Asiat eivät ole hyviä tai huonoja itsessään, on vain asioita joihin ihmiset reagoivat eri tavoin.

Vaikkei heti onnistu ajattelemaan positiivisia ajatuksia, kannattaa hetkeksi lopettaa valittaminen, ensin ääneen, sitten myös mielessään. Sen jälkeen opettelee kääntämään asiat myönteisiksi. Uskon, että tällä on suuri merkitys omaan elämääsi.

Kokeile viettää tipattoman tammikuun perään valitukseton viikko tai vaikka kaksi! :)

Puhdistuskuurin toinen vaihe, vihdoin kaurapuuroa!

Nyt on kolme kunnioitettavaa viikkoa takana Cleangut -kuuria. Nuo 3 viikkoa muodostivat ns. ensimmäisen vaiheen, jolloin elimistölle annettiin rauhaa kaikesta sitä mahdollisesti kuormittavasta ravinnosta, ts. maitotuotteista, viljatuotteista (myös gluteeniton), sokerista, alkoholista. Toinen vaihe kestää n. viikon, jolloin tarkoitus on testailla yleisimpien elimistöä ärsyttävien ruokien sopivuus keholle. Tämä ei periaatteessa ole enää pakollinen vaihe, koska varsinainen puhdistus on nyt tehty. Ruoka-aineiden soveltuvuus on kuitenkin hyvä testata tässä vaiheessa, koska elimistö on nyt rauhoitettu mahdollisista häiriöistä. Näin ollen esim. viljan vaikutukset omaan kehoon on helpompi havaita. Nyt kahtena päivänä saan syödä viljaa (arvatkaa maistuiko kaurapuuro hyvälle!), jonka jälkeen elimistö taas rauhoitetaan kahdeksi päiväksi palaamalla edellisviikkojen ruokavaliolle. Sitten kahtena päivänä lisätään maitotuotteet. Muitakin aineita voi testata, mutta itse en koe sitä tarpeelliseksi. Tiedän jo entuudestaan, että sokeri on pahin vatsaoireiden aiheuttaja.

Tunnelmointia iltoihin (korvaamaan syömistä ja viiniä) :)

Mitkä sitten ovat tuntemukset varsinaisen CleanGut -ohjelman jälkeen? 
Suurin muutos (joka ei ollut se varsinainen syy tälle kuurille) on ollut painossa. Painoa on pudonnut 3.6 kg ja vyötäröltä ja vatsasta on lähtenyt kolmisen senttiä. Kiva muutos toki tämäkin, erityisesti jouluähkyn jälkeen, mutta tiedän, että tähän tulokseen olisin päässyt muillakin konstein. Toinen selkeä muutos on ollut vatsavaivojen väheneminen. En toki voi sanoa, että ne olisivat kokonaan hävinneet. Muutamana päivänä on nimittäin vatsaa turvottanut entiseen malliin, mutta en ole täysin varma sen aiheuttajasta. Joitain epäilyjä toki on. Samoin närästys on ollut paria päivää lukuunottamatta poissa. Sekä närästys, että vatsavaivat esiintyivät mielestäni samoina ajakohtina, joten syynä täytyy olla tietty ruoka. Ruoka, jota noina päiviä söin, oli ns. paimenpojan piiras. Pohjalla oli jauheliha-tomaatti-kasvismössö ja kuorrutteena kukkakaalimuusi. Kukkakaalimuusi on aina ollut todella suuri vatsavaivojen aiheuttaja, ja niin hyvää kuin se onkin, täytynee välttää sitä. Tekee sitten suosiolla normimuusin. Sen olen huomannut myös, että naudanliha on osaltani hieman kyseenalainen tuote. Olen kuurin aikana syönyt jonkin verran jauhelihaa ja tein myös lihapadan jota söin useampana päivänä, ja mielestäni noina päivinä olo ei ollut kauhean hyvä, erityisesti vatsan alueella. 

Mutta tuossa oikeastaan ne positiiviset muutokset, valitettavan vähän, täytyy sanoa. Kirjassa oli "myyntipuheina" asiakaskokemuksia, joissa kerrottiin kuinka kolmen viikon jälkeen iho kirkastui, energiaa riitti, uni maistui, kaikki vaivat oli hävinny jne. Luin eilen katkelmia noista kokemuksista ääneen miehelleni ja tuumin vaan, että kyllä mun olo on kaikkea muuta. Eilenkin tuntui, että ei jaksa kättäjalkaa nostaa. Ja koko kuurin ajan olen ollut aika väsynyt ja vetelä. Toki, vastoin suosituksia olen liikkunut jonkin verran ja olen huomannut että erityisesti noina päivinä kun on liikkunut enemmän, olo on ollut tosi väsynyt. Monena päivänä elimistö on ihan selvästi huutanut hiilareita! Eikä tämä ole mikään "nyt tekee mieli karkkia" -fiilis, vaan oikeasti tuli se tunne, että kun nappais palan ruisleipää niin olo kohenis. Tulin siis siihen tulokseen, että esim. karppaus ei oo mun juttu. Etenkin kun ois kiva liikkua ja käydä salilla, niin tällä ruokavaliolla mulla ei ole mitään asiaa kunnon puntin nostoon; hyvä kun jaksaa portaita kävellä, kun jalat tuntuu koko ajan niin raskaille. Odotin siis innolla tätä päivää ja aamullista kaurapuuroannosta. Päivällä ajattelin tehdä pastaa. Juuri eilen satuin lukemaan uudesta Fit-lehdestä jutun, jossa nainen kertoi karppauskokemuksistaan ja siitä, kuinka se aiheutti väsymystä (vaikka monet hehkutti siitä tulevaa hyvää oloa) ja muita negatiivisia tuntemuksia. Sitten oli tullut "repsahduksen" hetki, jolloin nainen veti hiilareista sydämensä kyllyydestä ja tunsi, kuinka voimat palasivat. Ajattelin heti, että ihan niin kuin mä, vaikka mulla tätä juttua ei ole takana kuin 3 viikkoa. Mutta ihan selkeästi mun elimistö kaipaa kunnon hiilareita. Samoin kuin sain vastauksen siihen, että mun täytyy syödä useita kertoja päivässä; ateriaväli ei saa venyä yli 4-5 tuntiseksi. Jostain syystä mun vatsa (siis suolisto) protestoi liian pitkiä ruokailuvälejä ja se turpoaa (jos joku tietää syyn siihen miksi syömättömyys aiheuttaa vatsan turpoamista niin otan tiedon mielihyvin vastaan!).

Täytyy myöntää, että vaikka alkoholi ei ole minulla mikään ongelma, mutta kun on tottunut siihen, että lauantai-iltana nautitaan muutama lasi viiniä, niin nyt täytyi keksiä keinoja täyttää tuo viinin puuttumisen aiheuttama kolo viikonlopussa. Se on jotenkin ollut sellainen viikonlopun rentoutumisen hetki kun on korkannut viinipullon ja istahtanut sohvalle (erityisesti seurassa, yksin ollessa tätä ei tule tehtyä). Olo on toki ollut viikonlopun jälkeen levänneempi, kun ei ole ottanut niitä muutamiakaan lasillisia. Viime viikonloppuna otin miehen viinilasista nuuhkaisuja hörppyjen sijaan :) Samoin otin nuuhkaisuja pojan karkeista. On siis tullut otettua toiset aistit paremmin käyttöön kun ei ole voinut maistella. 

Yksi "repsahdus" tunnustus täytyy kuitenkin tehdä ('nolona'). Leivoin perjantai-iltana pikkuleipiä (hyvä viinin juonnin korvausmenetelmä muuten) ja oli pakko maistaa vähän, että tuliko niistä sellaisia kuin piti. No ei tullu! Onneksi maistoin :) En siis ainakaan tuunaamatta leivo niitä pojan koulun helmimarkkinoille (jos ollenkaan...). 

Suklaa-appelsiinipikkuleivät. Testipikkuleipiä, joissa koristelun vain lorotin päälle jotta maku selviää; liian vähän appelsiinia!

 Kirjoittelen vielä viikon päästä tuloksia, mitä ruoka-ainekokeilut aiheuttaa. Mutta nyt odotan kyllä innolla, että pääsen syömään "nomaalisti". Tässä vaiheessa voin kyllä sanoa, että kyllä kaikkein parasta on, kun syö kohtuudella normiruokaa (jos selviä allergioita tai muita herkkyyksiä ei ole). Edelleen korostan sitä, että jokaisen kannattaa määritellä itse se mikä omalle keholle sopii. Kun kuuntelee, niin keho kyllä kertoo. Tällainen kuuri on siitä hyvä, että kun siinä ei ole liikaa "sivukohinaa" niin kehon kuunteleminen helpottuu. Uskon, että omalla kohdallani vain miedot positiiviset vaikutukset johtuu siitä, että keho ei ole alun perinkään ollut kovin huonossa kunnossa (mikä on hyvä asia). Mutta jos on paljon vaivaa ja kremppaa, uskon että tällaiset kokeilut voivat avata silmiä paljon ja kohentaa oloa huomattavasti. 

Elämisen ilo olosuhteista huolimatta

Kun on avoinna ympäristölle, uusia oivalluksia voi saada mistä tahansa. Siihen riittää yksi ainoa lause, yksi sarjakuva, yksi vuorosana... Sen jälkeen asiaa jää pohtimaan ja jotain suurta saattaa avautua.

Näin kävi jälleen minulle. Satuin katsomaan Grand Designs -unelma-asunnot ohjelmaa. Voi kuullostaa oudolle, että siitä ohjelmasta saisi muuta kuin uusia unelmia hienoista taloista. Tällä kertaa kävi kuitenkin toisin (ei sillä etteikö talo olisi ollut aivan upea!). Kyseessä oli englantilainen pariskunta. Ihan ensimmäiset vuorosanat jäi näkemättä kun kasattiin pojan kanssa legoautoa, mutta tämä mies oli kuitenkin jostain syystä käynyt lähellä kuolemaa ja ollut koomassa 3 kuukautta. Heidän elämänsä oli muuttunut sen jälkeen, tai lähinnä tapa jolla he suhtautuivat elämään. Tapahtuma opetti heille sen, että meillä on vain tämä yksi elämä ja heille perhe oli asia numero 1. Tämä pari päätti toteuttaa unelmansa ja  se unelma oli koti, jossa he saavat viettää perheen kanssa paljon laatuaikaa. He ostivan lähes miljoonan punnan merenrantatontin (kieltämättä upea paikka) johon rakensivat 2,2 miljoonan punnan talon (budjetti oli vajaa 900 000). Laskujen kanssa oli tiukkaa ja velkasummat suuria. Mies kuitenkin tuumasi, että hän kävi lähellä kuolemaa ja palasi sieltä eloon, joten eiköhän laskut ja lainatkin hoidu jotenkin.

Asenne oli ihailtavaa, jonkun mielestä jopa uhkarohkean typerää, mutta toistaiseksi he saivat unelmiensa talon (toivottavasti saavat pitää jatkossakin).

Nyt on saanut ihailla useita päiviä lumista luontoa.

Jokaisen pitäisi kokea tällainen herätys elämässään. Havatua siihen, että tekee elämästä sellaista kuin haluaa ja taistelee sen puolesta. Asioita ei myöskään pidä ottaa liian vakavasti. Toisilla herätyksen jälkeen voi käydä päinvastoin kuin ohjelman pariskunnalla, eli halutaan luopua mahdollisimman paljon kaikesta maallisesta, koska se ei tee yksistään onnelliseksi. Tämä pariskunta kuitenkin koki, että he haluavat nauttia merenrannasta ja suuresta kodistaan. Jokainen tavallaan. Ja jokainen määrittele itse sen, mikä on tärkeää omassa elämässä. Tärkeintä kuitenkin on, että tekee niitä tärkeitä asioita.

Vaikka pakkanen ei varsinaisesti olekaan mun juttu, en voi olla ihailematta näitä kauniita talvipäiviä <3

Jokainen uusi päivä on uusi lahja. On upeaa olla elossa ja vieläpä terve! Vaikeudet ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään, mutta niihin ei pidä suhtautua liian "vakavasti". Totta kai on vakavia asioita (ei pidä olla liian naiivi), ja ne tuntuvat vaikeilta, koska meillä ihmisillä on sellainen järjestelmä kuin tunteet. Emme voi mitään sille, että jokin asia vain tuntuu vaikealle ja pahalle. Olisi kuitenkin hyvä muistaa suhteuttaa nämä vaikeat asiat koko elämää ajatellen. Kun perustarpeet on tyydytetty, kaikki muu on plussaa.

Kiitollisuus auringosta.

Tiedän, että silloin kun elämässä on paljon huonoja asioita ja tekee tiukkaa ostaa edes ruokaa, tällainen ajattelu ei ole helppoa. Tiedän kuitenkin ihmisiä, joilla tiukkuudesta ja niukkuudesta huolimatta on taito olla onnellinen. Se on siis mahdollista. Päivämme ovat yhtälailla rajatut nautimmepa päivistämme tai emme. Lähes kaikessa on kyse asenteesta. Surkuttelemalla ja voivottelemalla asiat harvoin paranevat, sen lisäksi että ulkoisesti jokin asia on huonosti, voimme tällöin sisäisestikin huonosti. Sen sijaan meillä on mahdollisuus huonollakin hetkellä kokea sentään sisäistä onnea.

Tällä hetkellä Suomessa paukkuu pakkanen. Monet odottivat kunnon talvikelejä, toiset inhoavat niitä.  Olen itse paljon enemmän kesäihminen kuin talvi-ihminen. Palelen helposti enkä näin ollen pidä kylmästä. Kuitenkin, kun nämä talviset kelit saapuvat, en voi olla nauttimatta niistä. Luonto on todella kaunis ja puhtaan valkoinen. Valoisuus on ihan eri luokkaa kuin ennen joulua. Haaveilen kesästä, mutta koska keliolosuhteisiin en voi vaikuttaa, on nautittava siitä mitä meille annetaan. Tämä kannattaa muistaa kaikissa asioissa, erityisesti niissä joihin ei voi itse mitenkään vaikuttaa.

Ota ilo irti siitä tilanteesta ja niistä olosuhteista mitkä sinulla tällä hetkellä ovat. Elät jokaisen päivän vain kerran.

Puhdistuskuuri, viikko 3

Taas on viikko vierähtänyt (aika menee ihan mielettömän nopeasti!). Kaksi viikkoa siis ruokavalioa takana. Mitkä on sitten tuntemukset?

Kaikenkaikkiaan ruokavalio alkaa tuntumaan helpommalle. Nyt huomaan, että ensimmäinen viikko oli aika hankala ja tuntui että päivät menee tosi hitaasti. Nyt huomaa, että homma on paljon helpompaa ja uskon, että kun tämä viikko on ohitse, tuntuu että menipäs se nopeasti ja helposti. Viikon päästä saan jo maistella viljoja. Mahtaa kaurapuuro maistua hyvälle (rakastan puuroja muutenkin)! :)

Viikonloppu toi vähän haasteita, kun olin Helsingissä kavereilla yöpymässä. Otin omat eväät mukaan homman helpottamiseksi. Toki lauantai aamuna oli haasteena tehdä smoothie kun ystävältä ei muuton jäljiltä löytynyt edes sauvasekoitinta. Tein silti voitavani ja vatkasin "smoothieni" muovikulhossa sähkövatkaimella :) Mustikat ei ihan hajonnu, mutta homma menetteli paremman puutteessa. Muutenkin ruokarytmi oli mitä sattuu ja määrätkin olivat liian pieniä. Tästä johtuen luulen, että eilen illalla kotiin päästyäni olin aika väsynyt. Toki tuli mentyä myös myöhemmin nukkumaan kuin normaalisti. Huomaan, että kun tällaista kuuria vetää, on helpompaa rauhoittaa elämä täysin muulta. Koska eilen väsyneenä, vaikka kotiin tultua söinkin kunnon aterian, teki hirvittävästi mieli jäätelöä! "Normi" olosuhteissa olisin varmasti jäätelöön sortunut, mutta edelleen pääni pitää tässä hommassa eikä jäätelön hakeminen tosissaan tullut mieleenkään. Nyt on taas uusi päivä ja aamu käynnistyi perinteisellä mustikkasmoothiella. Otin myös (laatu)jauhelihaa sulamaan ja ajattelin kokeilla tänään tehdä muunnelman paimenpojan piiraasta. 

Nyt kun on ollut 2 viikkoa mm. ilman viljoja, sokeria ja alkoholia, huomaa, että mieliteot niitä kohtaan vähenee (lukuun ottamatta eilistä jäätelön himoa). Oli tosi kiva viikonloppuna olla ottamatta yhtään viinilasillista, vaikka hyvien ystävien seurassa sellainen olisi varmasti maistunut oikein hyvälle. Uskon, että sitten kun tämä on ohi ja palauttelen jotain juttuja ruokavaliooni (enkä aio luopua esim. viinistä kokonaan), ne maistuvat entistä paremmille ja niistä osaa eritavalla taas nauttia. Siinä mielessä suosittelen kaikille luopumista jostain jutuista ainakin pariksi viikkoa kerrallaan, jotta nautinto sellaisiin asioihin, johin on jo jollain tapaa turtunut, palaisi. 

Rehellisesti sanottuna, toistaiseksi en voi kuitenkaa hehkutaa sellaisia asioita kuin "ihoni on kirkastunut, olo on äärettömän energinen, nukun yöni paremmin kuin koskaan..." jne. Toki muutoinkin olen aina ollut sellainen, että huonosti huomaan sekä positiiviset että negatiiviset vaikutukset. Jos jossain varoitellaan sivuvaikutuksista, harvoin niitä itse koen. Tai jos jotain tuotetta hehkutetaan vaikka minkä hyvien ominaisuuksien vuoksi, harvoin koen niitäkään suuressa mittakaavassa. Ehkä se johtuu siitä, että oma vointini on lähtökohtaisestikin sillä keskitiellä, jolloin muutoksetkaan eivät ole suuria. Huomaan, että näin harva ateriarytmi ei sovi minulle. Jostain syystä vatsani (suolistoni) villiintyy siitä, jos ateriavälit jäävät liian pitkiksi. Toki, ei sitä normaalia iltaista vatsanturvotusta tällä hetkellä ole, joka on todella positiivista. Yksi ongelma ehkä on, että ei tule syötyä tarpeeksi. Vaikka koitan kyllä lotrata kookosmaitoa, syön avokadoa, pähkinöitä, siemeniä, öljyjä... niin luulen, että energian saanti on silti alhainen, koska tuntuu että energiaa ei ole ihan niin paljon kuin haluaisin olevan. 

Positiivista on se, että olen todellakin tullut luovemmaksi ruoan suhteen. Viime viikolla tuli monta uutta kokeilua, mm. porkkana-katkarapukeitto, kvinoapuuro (vahigossa meni puuroksi vaikka koitin tehdä lisuketta salaatille, mutta olipa hyvää!), kookoskaakao ja lehtikaalipaistos. Laitan näistä jonkinlaiset reseptit kotisivuilleni www.noorarepo.net blogiosioon.

Lounaaksi "kaalinen sekokulho". Pohjalla punakaalia ja kiinankaalia, lisäksi minitomaatti, oliivi, porkkana, kurkku, paprika, kikherne, avokado, valkosipulihapankaali, kikherne (pyörittelin oliiviöljyssä +suola ja pippuri), kananmuna, eilisen lehtikaalipaistoksen jämät (paistoin pannulla punasipulia ja lehtikaalia, kookosmaito, suola, pippuri, kananmuna).

Kahden viikon kokemuksen jälkeen haluan korostaa yhä enemmän syömisen rentoutta. Näin lyhyt aika menee voimakkaasti rajoitetulla ruokavaliolla, mutta jos ei ole vakavia allergioita, suosittelen kaikessa kohtuutta. Jos viljat sopivat, syö niitä ihmeessä. Jos maito on ok elimistölle, käytä maitotuotteita. Mutta aina ja kaikessa totta kai se KOHTUUS. Elimistö kestää niitä huonompiakin ruokia kun pääpiirteet on kunnossa. Tähän soveltuu 80-20 sääntö. Eli kun syöt 80% oikein, ei ole niin väliä mitä syöt loput 20%. En suosittele näitä kuureja myöskään painonhallintaa, koska nämä eivät välttämättä ole loppuelämän ratkaisuja asiaan (ainakaan minulla ei toimisi). Tässä onkin kyse kehon ja erityisesti suoliston rauhoittamisesta, mutta valehtelisin jos väittäisin ettenkö odota sitä, että tämä on ohi ja voin alkaa taas syömään rennolla otteella kehoani kuunnellen ja välillä myös herkutellen (vaikka terveellisilläkin herkuilla).

Mukavaa ja talvista viikkoa sinulle!

Herätys siihen, että elämä = yksi kesä

Seuraava näkemäni kuva havahdutti minut otsikon ajatukseen:

Mistä tällainen erikoinen vertaus? No, tuo teksti toi mieleeni kesän odotuksen. Kun kevät aurinko alkaa paistamaan ja luonto alkaa heräämään eloon ja erityisesti, kun tulevat ensimmäiset oikeasti lämpimät päivän, mieleen tulee hirveästi suunnitelmia kesän varalle: tänä kesänä haluan olla mökillä, sitten haluan käydä Virossa, lapsia täytyy käyttää huvipuistossa, voi kun olisi kiva pitää grillipartyt... Tulee halu käydä siellä ja täällä ja tehdä sitä ja tätä. Entä sitten kun kesä on lopussa? Huomaa, että kesä meni taas kuin siivillä ja hädin tuskin ehti edes siellä mökillä käymään ja huvipuisto jäi vaan haaveeksi. No, onpahan mitä tehdä ensi kesänä. Olen huomannut, että suunnitelmien teko liittyy erityisesti lämpimiin kesäisiin päivin. Silloin kun kesä on säiden puolesta kehno, jäävät suunnitelmat lähes varmasti toteuttamatta. Kylmällä ja sateisella ilmalla ei viitsi mennä mökille palelemaan eikä huvipuistoon kastumaan eikä ajelu pitkin sateista Suomeakaan houkuta. Mutta onhan se taas ensi kesä! Tämä juttu toistuu hyvin useana kesänä, ainakin minun elämässäni.

Kun kesä on alussa, on se kuvitelma, että se kestää kauan ja siinä ajassa ehtii tehdä yhtä ja toista. Tämän saman ilmiön olen huomannu muissakin elämän tilanteissa aikuisella iällä; ajattelin että opiskeluvaihe on sellainen joka kestää ikuisuuden, mutta yhtäkkiä yllättäen se loppuikin! Samoin ajattelin, että lapsen päiväkotivaihe on sellainen että siinä nyt mennään vuosikausia (ikuisesti, taas!). No kappas kummaa, eipä se kauaa kestänytkään ja kohta jo oli päiväkoti-ikäinen eka luokalla. Mistä ihmeestä tämä tunne "ikuisuudesta" tulee? Minäpä tiedän (ainakin omalta osaltani)! Lapsena aika menee huomattavasti hitaammin ja muistan, kuinka ala-aste aika oli sellaista, joka tuntui että se vain jatkui ja jatkui, ikuisesti. 6 vuotta aikuisiällä on paljon, paljon lyhyempi aika kuin mitä ala-aste kesti omasta mielestä.

Kesässä on se onni, että hyvin suurella todennäköisyydellä seuraa seuraavakin kesä (jos itse on sitä näkemässä). Sitä ei pidetä niin katastrofina, vaikka jotain suunnitelmia jäi toteuttamattakin. Mutta entä jos seuraavaa kesää ei omalla kohdalla enää tulisikaan? Tekisitkö silloin ne asiat, mitä olit suunnitellut? Elämän kanssa on näin. Sitä ajattelee koko ajan, että onhan tässä aikaa tehdä vaikka mitä. Mitä sitten vaikka viikot, kuukaudet ja vuodet menevät äkkiä kun onhan näitä vuosia edessä. Oli tai ei, mutta joku kaunis päivä ne ovat kuitenkin lopussa, ennemmin tai myöhemmin. Vaikka tämä päivä olisi vasta sitten kun ikää on jo 80-100 vuotta, luulenpa että silloinkin sitä istuu ja ihmettelee samalla tavalla, että mihin se aika meni? Sitä kun oli niin paljon suunnitellut elämän varalle, mutta vain pieni osa tuli tehtyä. Ja se elämä meni jo. Seuraavaa ei tule (ainakaan läheskään samanlaisena...).

Luulenpa, että suurin osa meistä kuvittelee ehtivänsä tekemään elämänsä aikana sitä ja tätä, mutta aina niitä suunnitelmia siirretään koska juuri nyt ei ole sopiva hetki. Mitä jos ne hetket loppuvat kesken? Mitä jos uutta hetkeä ei enää tulekaan?

Oletko listannut niitä asioita, joita OIKEASTI haluat elämäsi aikana tehdä? Minä en ihan täysin ole. Toki joitain unelmia on, mutta en ole koskaan ajatellut asiaa tältä kantilta niin syvällisesti. Ehkäpä on todellakin aika tehdä lista asioista (esim. 100 asiaa, jotka haluaa tehdä) ja alkaa toteuttamaan niitä yksi kerrallaan, aikailematta. Elämä on hauras ja vaikka vuosia olisi jäljellä vielä 70, luulen, että se menee yhtä nopeasti ja huomaamatta kuin yksi kesäkin, jos asialle ei tee jotain ja nauti jokaisesta hetkestä, niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä ja pistä tuulemaan. Sen olen sentään jo oppinut vuosia sitten, että en toivo ajan menevän äkkiä esim. ennen kovasti odotettua etelän lomaa, sillä tiedän, että vaikka siihen olisi aikaa puoli vuotta, se tulee sieltä yllättävän nopeasti ja on ohitse vielä nopeammin. Jokaisessa tilanteessa, oli se sitten hyvä tai huono juttu, olisi hyvä muistaa yksi lyhyt lause: "Tämäkin loppuu aikanaan". Jos kyseessä on ikävä asia, tuo lohtua tietää että se loppuu joskus. Jos taas on meneillään hyvä hetki, lause tuo muistutuksen siitä, että kannattaa elää täysillä hetkessä ja nauttia jokaisesta sekunnista, koska myös kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Kun seuraavan kerran olet aikeissa tehdä jotain, mutta perut tekemisen sen takia ettet viitsi tai jaksa, että teet sen "sitten myöhemmin", mieti jos "myöhempää" hetkeä ei tulekaan. Miksi aikailla?

Aseta unelmia, tee asioita joita rakastat, elä siten että tiedät ettet joudu vanhana katumaan tai harmittelemaan. Kuvittele itsesi välillä yllä olevan vanhan naisen tilalle ja mieti omaa elämääsi taakse päin: Mitä olisit vielä halunnut tehdä tai mikä olisi kannattanut jättää vähemmälle. Ala sitten toteuttaa niitä asioita, joita olisit halunnut tehdä. Elämä menee hujauksessa, vaikka se nyt tuntuukin iäisyydelle.

Toimi ja elä! <3

Johanna Kurkelan sanoin: "Tahdon elää, niin etten vanhana mä joudu katumaan.
                                             Tahdon elää, löytää sateenkaaren päästä satumaan.
                                             Tahdon tanssia ja laulaa,
                                             Tahdon itkeä ja nauraa,
                                             Tahdon elää,
                                             tahdon elää."

Puhdistuskuuri, viikko 2

Aika menee tosi äkkiä ja ensimmäinen viikkon suoliston puhdistus kuuria takana. Ruokavalion monipuolisuudessa on vielä toivomisen varaa ja yhä lisää voisin käyttää mielikuvitusta. Puhdas Suolisto -kirjan lopussa oli reseptejä, mutta niitä en sen suuremmin ole kokeillut. Lähinnä olen katsonut vinkkejä. Aamu on hyvin alkanut smoothiella, toki kun tähän asti on tottunut hieman makeisiin pirtelöihin (banaani, taateli tai joku muu hedelmä makeuttajana), niin tottuminen ei-niin-makeisiin-vihreisiin on vienyt aikaa. Steviaa voi käyttää makeuttajana, mutta itse en pidä kovinkaan sen mausta, joten jätän mieluummin sen kokonaan pois. Ja pikkuhiljaa noihin kyllä tottuu. 

Nälkä on vaivannut muutamaan otteeseen (erityisesti illalla), usein silloin, kun ei ole kunnolla suunnitellut aterioita ja tuntuu että kaapista ei löydy mitään "syötäväksi kelpaavaa". Mutta yllättävän hyvin on mennyt kolmella aterialla päivässä. Ensimmäiset viisi päivää meni tosi hyvin, enkä kyllä huomannut olossa kummoisiakaan muutoksia, mutta viikonloppuna oli sitten jotenkin huono olo. Ruokakaan ei oikein tahtonut maistua. Tänään ja eilen taas olo on ollut paljon parempi. 

Suurin muutos on tällä hetkellä puntarissa (mikä ei ollut ykköstavoite, mutta odotettu asia kuitenkin, etenkin näin alussa). Eli joulun pöhötykset on poistuneet ja vaaka näyttikin tänä aamuna 2.6 kg vähemmän kuin viikko sitten. Närästystä on edelleen ollut jonkun verran (raaka sipuli todennäköisin syypää) ja ilmavaivoja myös vähän, mutta ei mitään ultimatemaalista vatsan turpoamista. Makean himoa ei ole juurikaan ollut. Ainoastaan lauantai-iltana kun oli vähän huono olo, tuntui että ois tehny mieli vetää jotain viljaa tai makeeta. Lipsahdus ei kuitenkaan ollut lähelläkään, koska nyt on sen verran suuri itsekuri päällä. Haluan oikeasti viedä tämän loppuun ja kokeilla mitkä on fiilikset. Varsinaista kuuria siis jäljellä enää 12 kokonaista päivää. Sen jälkeen kahtena päivänä testataan viljan soveltuvuutta, huilitaan pari päivää ja sitten kokeillaan kahtena päivänä maitotuotteiden sopivuutta. Silloin pääsee siis jo vähän syömään nyt kiellettyjä aineita. Pari päivä siis vielä ja olen jo puolessa välissä, juhuu! 

Toistaiseksi ei siis mitään radikaaleja vaikutuksia, mutta tuo suoliston paraneminen ei tosin käykään käden käänteessä. Juttuhan menee niin, että kun suolisto rupeaa toimimaan oikein, mm. ruoan imeytyvyys normalisoituu ja se taas vaikuttaa positiivisesti myös moniin muihin ruumiin toimintoihin. Nyt koitan rauhoittaa suolistoa olemalla laittamatta sinne sitä rasittavia aineita ja toiseksi syön suoliston kuntoa ja tapapainoa tukevia lisäravinteita. Lisäravinteiden ottamisen helpottamiseksi laitan viikon napit dosettiin ettei joka kerta tarvi kaivaa joka purkkia esiin. Näiden lisäksi maitohappobakteerit yritän muistaa ottaa aina jääkaapista. Näppärää! :)

Viikonloppuna tarkoitukseni on mennä Helsinkiin tapaamaan ystäviä samalla kun poika menee isälleen. Tämä ei tietenkään ole paras mahdollinen ajankohta vierailuille tätä kuuria ajatellen. Täytynee ottaa omat eväät mukaan ja koittaa jotenkin suoriutua. Vaikeaa tietty viettää pitkästä aikaa kavereiden kanssa iltaa ilman viinilasillista ;) Mutta hyvää treeniä sekin! Täytyy vaan asettaa asenne kohdalleen ja olla ajattelematta asioita, jotka eivät nyt ole mahdollisia ja keskittyä siihen, mikä on ja mitä tässä tavoittelen.

Mukavaa talvista viikkoa sinulle! :) 

Puhdistuskuurin aloitus

Nyt se alkoi! Tai siis oikeastaan jo eilen; Siistin ruokavalion ja aion saada suolistoni kuntoon sen myötä. Tammikuu on hyvää aikaa näille projekteille kun uusi vuosi on alkanut ja mahdollisesti loman aikana on tullut syötyä ja juotua mitä sattuu. Vaikka itsekin kuinka liputan terveellisen ruoan puolesta, en silti toisinaan voi mitään (enkä aina haluakaan) sille herkkuperseelle joka nostaa päätään. Joulun aika meni siis enemmän ja vähemmän herkutellessa. Mutta sen myös huomaa, niin ulkoisessa kuin sisäisessä olemuksessa; muutama lisäkilo ja muutenkin jotenkin nuhjuinen ja väsynyt olo. Siihen haluan muutoksen ja tällä kertaa lähdin lähestymään asiaa suoliston kautta. 

Pohjana projektilleni on siis edellisessäkin tekstissä mainittu Alejandro Jungerin kirja Puhdas suolisto. Siellä kerrotaan suoliston vaikutuksesta hyvinvoinnillemme ja annetaan ohjeet 28 päivän puhdistuskuurin tekoon. Perusajatuksena on, että ruokavaliosta poistetaan kaikki suolistoa mahdollisesti ärsyttävät asiat kuten vilja (myös gluteeniton), sokeri (lähes kaikissa muodoissaan, myös hedelmät), prosessoitu ruoka, tärkkelys ja maitotuotteet. Mitä sitten jää jäljelle? Lähes kaikki kasvikset ja marjat (muutamia poikkeuksia) sekä puhdas liha/kala/kana/muna, pähkinät ym. Päivään kuuluu 3 ateriaa: aamulla tuhti smoothie, lounas ja päivällinen. Näiden lisäksi otetaan lisäravinteet: Magnesium, probiootit, b-vitamiini, ruoansulatusentsyymit, monolauriini, berberiini ja saccharomyces boulardii (probioottinen hiiva). Liikuntaa harrastetaan tämän aikana vain kevyesti, koska tarkoitus on, että kaikki mahdollinen voimavara on suolistossa ja sen kunnostamisessa. 

Eilen ruokalistallani oli mustikka-kookossmoothie, jonka avulla jaksoin myös salitreenin. Päivällä kokkailin ratatouille tyyppisen kasvispaistoksen ja söin sen kanssa avokadoa ja poron entrecotea. Päivälliseksi oli salaatti, jossa pohjana kiinankaali (yritän suosia satokauden kasviksia, mutta tähän aikaan vuodesta se on aika haastavaa) ja täyttävyyttä antoivat kvinoa, avokado ja pähkinät/siemenet. Kastikkeeksi lorautin oliiviöljy/omenaviinietikka/sitruuna/suola/pippuri -kastikkeen. 

Miksikö sitten ryhdyin tähän projektiin? Tämä on ensimmäinen laatuaan näin pitkä ja tiukka "kuuri". En suosi kuureja jos puhutaan painonpudotuksesta, koska ne eivät yksinkertaisesti toimi. Mutta tällä kertaa ideana onkin rauhoittaa suolisto ja saada mahdolliset vauriot korjattua. Itselläni on jonkinasteinen ongelmavatsa ja olen huomannut, että se rauhoittuu kun tekee järkeviä ruokavalintoja. Jos taas syö mitä sattuun (sokeri ja sokeri+jauho yhdistelmä pahimpia) vatsa on illalla kuin raskaana olevalla ja ympäristö saa kärsiä ;) 

Muita oireita:
- vatsakivut (yhdessä turvotuksen kanssa)
- Närästys (tämä ja muutaman muun oireen olen yhdistänyt mahdolliseen refluksiin, lievässä muodossaan)
- Hengitysvaikeudet
- Rykiminen syömisen jälkeen
- Ajoittainen väsymys
- Katkonainen uni
- Mielialavaihtelut
- Alttius hiivalle (välillä epäillyt myös hiivasyndroomaa)
- Hatarat kynnet
- Palelu
- Limaisuus ja nenän tukkoisuus erityisesti aamulla
- Huono palautuminen treeneistä

Tuossa ne mitä tuli mieleen tässä vaiheessa. Monesti oireet ovat sellaisia, että ihmiset tottuvat niihin ja pitävät niitä normaaleina eikä edes huomata että joku asia ei ole ihan kunnossa. Ei kuitenkaan ole normaalia elää puoliteholla väsymyksineen ja vatsaoireineen. Viikon mehupaaston myötä huomasin, että vatsaoireet jäivät pois, suoraansanottuna ei turvottanut eikä pierettänyt. Sen olon haluaisin saada pysyvästi. Tällä kertaa testaan tätä. Totta kai on plussaa, jos tämän kuukauden aikana putoaa myös muutama kilo, mutta se ei ole päätarkoitus. Toki, kun ruokavalio karsitaan näin totaalisesti, se lienee väistämätöntä. En kuitenkaan aio säästellä hyvien rasvojen käytössä, koska en halua olla nälkäkuurilla. Toivon, että saan vatsani kylläiseksi siitä mitä syön. 

Uskon, että alussa tämä on hankalampaa kun on vielä mieliteot mm. sokeriin ja leipään. Lisäksi mielikuvitus on toistaiseksi aika tyhjä sen suhteen mitä voi syödä. Mutta luulen, että mitä pidemmälle tässä hommassa pääsee, sitä luontaisemmaksi se tulee ja keksii myös uusia ruokia. Yksi tavoitteeni onkin tälle kuukaudelle, että keksisin yhä luovemmin erilaisia ruokia, joissa käytetään paljon kasviksia (vaikkei kasvisten syönti olekaan ongelma, mutta monipuolisuutta ei koskaan voi olla liikaa). 

Tällä kertaa motiivi on korkealla, koska haluan oikeasti tietää mikä vointini on tällaisen puhdistuksen jälkeen. Kun kerran olen tähän ryhtynyt, aion tehdä tämän kunnolla enkä salli itselleni tämän aikana "repsahduksia", koska toisin kuin laihdutuskuurilla, tämän kuurin aikana repsahduksilla on suurempi vaikutus. Sen verran otan itselleni kuitenkin varausta, että jos Suomi voittaa tänään nuorten MM-jääkiekon, niin otan lasin kuohuvaa mikäli joku taloudessa sellaisen aukaisee ;) 

Matka alkakoon! :)