Uuden vuoden lupauksena suoliston puhdistus kuuri

Vaikka olen hyvin tietoinen terveellisen ravinnon merkityksestä kehollemme, on joulun aikana tullut syötyä ja juotua ei-niin-suositusten mukaisesti. Jostain syystä joulun aika on sellaista, jolloin itselleen suo vähän enemmän "paheita". Vaikka tein raakasuklaata, olen syönyt myös ihan perinteisiä konvehteja ja vaikka teen toisinaan raakakakkuja, jouluna olen syönyt perinteisiä torttuja ja kakkuja. Juomaksi on mennyt niin viiniä kuin glögiäkin. Olen löhöillyt, mutta olen myös käynyt hiihtämässä, ulkoilemassa ja väliin tehnyt lihaskuntoliikkeitä.

En pidä mustavalkoisuudesta ja ehdottomuuksista. Elämässä täytyy olla joustavuutta, jotta homma ei kävisi liian raskaaksi ja vaikeaksi. Suosittelen kohtuullisuutta kaikessa. Vaikka olen herkutellut hyvällä omalla tunnolla, en voi olla kuitenkaan miettimättä kaiken "herkuttelun" järjettömyyttä. Alan löytää yhä vahvemman motivaation syödä järkevästi, suurimman osan ajasta. Tilasin itselleni joululahjaksi Alejandro Jungerin kirjan Puhdas Suolisto. Se laittoi tosiaankin miettimään sitä, miksi terveellisesti syöminen on järkevää. Pelkkä painonpudotus /-hallinta ei usealle ole riittävä motivaatio. Mutta jos pelissä on oikeasti hyvä terveys ja pitkä ikä, voi motivaatio olla ihan toinen. Suoliston merkityksestä puhutaan yhä enemmän ja mitä enemmän tutustun aiheeseen, sitä järkevämmältä asia alkaa tuntumaan. En voi olla ihmettelemättä ihmisten jatkuvaa valitusta terveydestään, lääkefirmojen mainoksia ja valtavaa lääkkeiden syöntiä joka vaivaan, kun samaan aikaan ihmiset eivät välitä siitä mitä suuhunsa panevat. Onhan se selvää, että kehon täytyy saada oikeanlaista ravintoa, jotta se voi pitää itsensä terveenä ja panostaa oikeisiin toimintoihin kuten vastustuskyvyn ylläpitämiseen ja tehokkaaseen aineenvaihduntaan. Ja suolisto on tässä suuressa roolissa.

En tällä erää mene enempää suoliston toimintaan vaan suosittelen lukemaan esim. tuon Puhdas Suolisto -kirjan, jos oma terveys kiinnostaa. Kun olen pohtinut tätä aihetta, inspiroiduin kokeilemaan ko. kirjassa mainittua Clean gut -ohjelmaa. Kyseessä on suoliston puhdistuskuuri, jossa ei siis ole kyse painon pudottamisesta (vaikkakin se on varmasti postiviivinen sivuvaikutus) vaan suoliston parantamisesta ravinnon ja ravintolisien avulla. Ei, en ole aloittanut kuuria kesken joulusesongin, vaan suunnitelmissa on, että samalla kun vietän tipatonta ja sokeritonta tammikuuta teen myös tuon puhdistuskuurin, joka kestää 21+7 päivää. Haluan itse testata kuinka suoliston rauhoittaminen vaikuttaa olotilaani. Minulla on kaikenlaisia pieniä oireita, joista haluaisin eroon. Aion kertoa tuosta matkastani täällä blogissa. Tarkkaa aloittamispäivää en ole vielä päättänyt, vaatii kuitenkin hieman kalenterin katsomista, jottei ajankohtaan satu mitään suurempia menoja tai juhlia, koska haluan tehdä homman kunnolla ilman "repsahduksia". Lisäksi minun pitää hommata kaikki tarvittavat ravintolisät jotka tehostavat puhdistumista. 

Nyt aion vielä juhlia vuoden vaihtumista ilman suuria rajoituksia (kohtuudella tietysti silloinkin) ja palaan asiaan ensi vuonna. Lupaan, että seuraava teksti tulee viimeistään silloin, kun aloitan kuurin. Toivoisin, että yhä useampi havahtuisi siihen, että suuhun laittamamme ruoka on paljon muutakin kuin pelkkä ylimääräinen kalori. Kehomme on käsittämättömän älykäs järjestelmä ja siellä tapahtuu koko ajan paljon, eikä mikään suupala ole merkityksetön, vaan aiheuttaa monia prosesseja matkallaan elimistömme läpi. 

Nyt ennen uutta projektiani haluan kuitenkin toivottaa kaikille oikein riemukasta uutta vuotta ja paljon onnea ja menestystä tulevalle vuodelle!! :)

Joulun aika... ja taika

Ihan kohta koittaa varmastikin vuoden odotetuin ja valmistelluin juhla. Toiset aloittavat joulun odotuksen jo lokakuussa, toisille se on juhla muiden joukossa. Toisille se voi olla jopa rasite ja taakka. Joulu on lähtöjään uskonnollinen juhla, sen varmasti tietävät kaikki koulua käyneet. Siksi sitä ei vietetäkään kaikissa uskonnollisissa ryhmissä. Tosin, jouluun on sekoitettu myös pakanallisia perinteitä kuten joulukuusi. 

Kuva menneiltä vuosilta.

Joulu kuuluu useimpien perinteisiin, vaikka sen uskonnollista sanomaa ei varmastikaan monissakaan kodeissa enää juurikaan kunnioiteta. Joulu on herkkujen, lahjojen ja kynttilöiden aikaa. Lapsille se edustaa suurimmaksi osaksi lahoja, aikuisille rauhoittumista. Vaikka uskonnollinen sanoma ei olisikaan itselle tärkeä, olisi mielestäni tärkeää, että lapset saavat tietää mikä joulun oikea tarkoitus on. Joulu ei ole vain se juhla vuodesta jolloin saadaan kassi kaupalla lahjoja. Olisi hyvä muistuttaa mistä joulu tulee, ettei se ole vain kaupallista hössötystä. Lahjojen ohella olisi hyvä opettaa lapsille myös muita jouluun liittyviä asioita. Vaikkei uskonto olisi oman joulun lähtökohta, voi lapsille opettaa rauhoittumista, perheen kanssa yhdessä olemista, joulun valmistelua, leipomista, tunnelmoimista, edesmenneiden rakkaiden muistamista jne. 

Itse tein tänä jouluna virheen, enkä rajoittanut lapseni joululahja listaa. Lopputuloksena oli kuitenkin kohtuullinen 5:n toiveen kirje pukille. Toki tiedän, että 7-vuotiaalle lahjat ovat joulun tärkein juttu ja nykyisessä kaupallisessa yhteiskunnassa on vaikea riistää tätä iloa lapselta. Aion kuitenkin vuosi vuodelta opettaa lapselleni yhä enemmän joulun muita arvoja, jotta hän viimeistään aikuisena ymmärtää joulusta muutakin kuin kaupallisen hössötyksen. Jouluna on kiva muistaa ihmisiä, mutta se ei tarkoita tolkutonta lahjojen ostamista. Jo pienikin muistaminen riittää. Haluan, että lapsen myöhemmin muistellessa joulua, mieleen tulevat lahjojen sijaan mukava yhdessä olo, pipareiden leipominen, kuusen koristelu, joulun tuoksut, rauhallinen tunnelma ja muut perinteet. Lelut ja muut lahjat tulevat ja menevät, mutta mukavat, lämpimät muistot pysyvät ja lämmittävät aikuisenakin. 

Mitä sinä haluaisit lastesi muistava lapsuuden jouluista?

Haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhaisaa joulun aikaa, sekä taikaa. Toivon myös, että tulevasta vuodestasi tulee onnen täyteinen kasvun vuosi! <3

Rakas joulupukki, toivon rauhaa ja rakkautta koko maailmaan!

Noora

Olisiko aika luopua ahneudesta ja ajatella suurempaa kokonaisuutta - elämää maapallolla?

Katsoin nauhalta viime viikolla televisiosta tulleen Racing Extinction -dokumentin. Oli todellakin ajatuksia herättävä dokkari eikä sitä voinut silmät kuivana katsoa. Välillä tuntui ihan käsittämättömän pahalta, kuinka paha ja itsekäs ihminen voi olla. Me ihmiset olemme olleet maapallolla murto-osan sen olemassaolosta ja silti olemme ottaneet valtiaan roolin, jolla on oikeus tehdä mitä haluaa, vain koska meillä on aivot ja kyky ajatella. Mutta ehkä juuri se ajattelukyky onkin meidän tuhomme. Eläimet ja luonto toimivat vaistoilla ja harva eläin tappaa huvikseen. Ihminen on laskelmoiva, ahne ja itsekäs. Suurinta osaa olemisestamme hallitsee raha, hetkelliset mielitekomme ja ulkoiset asiat. Tärkeintä on, että juuri meillä on kaikki tällä hetkellä mahdollisimman hyvin (ja naapurilla ei saa olla paremmin). On tärkeää, että on viimeisen muodin mukaiset autot, vaatteet, viihde-elektroniikka, nopein mahdollinen älypuhelin ja tietokone, että saamme syödäksemme nopeasti ja nautintoa tuottavasti... Kaiken pitää olla kaunista, nopeaa, tehokasta, nautinnollista ja tietysti helppoa. Hyvin monen asian taustalla on yksi perisynneistä: ahneus. 

Totuus on kuitenkin se, että me emme hallitse luontoa, vaan luonto hallitsee meitä. On suorastaan koomista, että meille ainoat elämisen kannalta välttämättömät asiat, ravinto, vesi ja happi tulevat luonnosta, mutta silti me käyttäydymme siten, että tuhoamme näitä varoja kiihtyvällä vauhdilla. Ihmiskunta kaivaa valtavaa kuoppaa, johon lopulta lankeaa ihminen itse. Ja meille kun on annettu muka ns. äly ja kyky ajatella! Sitten kun joku toimii luonnon ja ympäristön puolesta, syö luomua, kierrättää, suosii kasvispainotteista ruokaa ja pyöräilee, hän on viherpiipertäjä, puunhalaaja, radikaali, kukkahattutäti jne. Millainen ihminen tuomitsee sellaisen ihmisen, joka haluaa turvata meille jatkossakin juotavaa vettä, puhtaan ilman jota hengittää ja ravinnon jota syödä. Yhteiskunta ihailee ihmisiä, jotka takovat rahaa ja ovat "menestyneitä", mutta jotka eivät välttämättä ole tippaakaan kiinnostuneita siitä, onko tulevilla sukupolvilla enää puhdasta vettä jäljellä ja onko heillä enää mitään elämisen mahdollisuuksia tällä planeetalla. On käsittämätöntä, kuinka paljon ihminen on saanut tuhoa aikaa lyhyen olemassaolonsa aikana. Tärkeimpänä pidetään taloudellista kasvua ja kehitystä. 5-vuotissuunnitelmien sijaan pitäisi tehdä vähintäänkin 100- ja 1000-vuotissuunnitelmia, jolloin nähtäisiin eri toimien vaikutus ympäristöömme ja luonnon riisto loppuisi. 

Ääripäät asiassa kuin asiassa ovat harvoin parhaita valintoja. Sen sijaan pitäisi valita kohtuus. Jokainen voi tehdä jotain pientä ympäristömme hyväksi, ja jokainen voi tehdä osuutensa omalla tavallaan. Niin kuin dokumentissa sanottiin, jo yksi lihaton ja juustoton päivä amerikassa viikossa olisi ihan valtavan suuri ekoteko. Ei siis tarvitse ryhtyä elämäntapahipiksi jotta maailma ja elämä tällä planeetalla pelastuu, vaan pienet arjen valinnat vaikuttavat paljon, jos jokainen tekisi niin. Harvasta asiasta tarvitsee luopua kokonaa, vaan jo vähentäminen auttaa. Syö enemmän kasviksia ja vähennä lihan käyttöä edes muutamana päivänä viikossa. Valitse joskus auton sijaan pyörä. Ole suihkussa vähän vähemmän aikaa kuin yleensä. Sammuta turhia valoja. Osta edes välillä luomua ja suosi kotimaista. Jätä joku asia ostamatta, jos se ei ole välttämätöntä ja lainaa vaikka toiselta. Syö sen minkä ostat ja otat. Lajittele ja kierrätä (edes välillä). Pieniä tekoja on lukuisia, eivätkä välttämättä vaikuta elämiseen juurikaan, mutta pienistä pisaroista koostuu meri. Mitä jos luopuisimme ahneudesta ja ajattelisimme sen sijaan, että kaikille on riittävästi?

Se mikä on hyväksi sinulle ja kehollesi, on yleensä hyväksi myös ympäristölle. Joten pitämällä itsestäsi hyvää huolta, huolehdit samalla myös ympäristöstäsi ja maapallosta, ainoasta kodistamme. Tule enemmän tietoiseksi omasta toiminnastasi ja valinnoistasi. Onko jokin asia välttämätöntä? Miksi teen tämän valinnan ja voisinko tehdä sen toisin?

Meidän kotimme, meidän vastuumme.

racingextinction.com/startwith1thing

Yksi ainoa ajatus negatiivisten tuntemuksiemme takana ja kuinka voimme muuttaa sen?

Elämässä on paljon asioita, joita pidämme itsestään selvinä. Toimimme usein automaattiohjauksella miettimättä enempää sitä, miksi toimimme niin kuin toimimme tai tunnemme niin kuin tunnemme ja ajattelemme niin kuin ajattelemme. Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia, että esim. suutumme vain sen takia että joku käyttäytyy idioottimaisesti tai ärsyynnymme kun kassajono ei vedä tai puolison jokin tapa ärsyttää. Pidämme näitä reaktioita luonnollisina ja normaaleina. Oletko kuitenkaan koskaan miettinyt miksi näin tapahtuu? Entä oletko koskaan ajatellut, että olisi hienoa kun ei kokisi negatiivisia ajatuksia ja tunteita niin usein? Kun näihin asioihin sukeltaa hieman syvemmälle ja uhraa hetken miettimällä syitä negatiivisten tunteiden takana, näitä negatiivisia tunteita on mahdollista vähentää omassa elämässään. 

Vaikka itse pyrin näkemään asiat aina mahdollisimman positiivisessa valossa, en voi mitään sille että jotkut asiat vain alkavat ärsyttämään. Suuttumusta ja vihaa tunnen harvoin, mutta lievempää ärsytystä kyllä sitäkin useammin. Joissain tilanteissa tuntuu, että se on luonnollinen ja spontaani reaktio. En vain voi mitään sille että tämä juttu nyt ärsyttää! Minua on kuitenkin alkanut ärsyttämään ja mietityttämään se, miksi niin useat asiat ärsyttävät. Ärsyttävää!! 

Nyt olen kuitenkin alkanut oivaltamaan ja erityisesti tiedostamaan sen, miksi negatiivisia tuntemuksia herää. Kun asian tiedostaa, sille voi myös tehdä jotain. Mikä sitten on se ajatus lähes kaikkien negatiivisten tuntemuksien taustalla? Oletko miettinyt asiaa koskaan? Jos sinua kiinnostaa havahtua asiaan itse, älä lue tällä kertaa tätä pidemmälle, sillä paljastan asian ihan kohta ;) Tarkkaile itseäsi ja ajatuksiasi sillä hetkellä kun negatiivinen tunne (viha, suuttumus, ärsyyntyminen, kateus, mustasukkaisuus yms.) nousee pintaan. Miksi suutuit asiasta? Mene syvälle ja ole rehellinen itsellesi. Palaa sitten tähän tekstiin ja katso tulitko samaan johtopäätökseen.

Kaveri on myöhässä. Puoliso jättää wc-pöntön renkaan ylös. Lapsi kaataa maidon. Tietokone ei toimi. Lompakko on hukassa. Toiset autoilijat törttöilevät. Joku tönäisee sinua kadulla. Puoliso sanoo sinulle jotakin loukkaavaa. Sinua petetään. Rahasi ovat lopussa.
Esimerkkejä negatiivisia tuntemuksia aiheuttavista tilanteista on loputtomasti. Näitä asioita kuitenkin yhdistää yksi asia. Tämä ajatus on syy siihen miksi sinussa nousee vihaa, suuttumusta ärsytystä jne. 

                                                                    Tässä se tulee:
"Miksi ympäristö ei toimi ja käyttäydy niin kuin minä ja niin kuin minä haluan sen toimivan ja käyttäytyvän!?!" Niin, tämä on se pohjimmainen kysymys joka noissa tilanteissa herää. Odotamme ja haluamme ympäristömme toimivan samoin kuin me itse toimimme ja haluamme sen toimivan haluamallamme tavalla. Kun se ei sitten toimikaan niin, negatiiviset tunteet heräävät. "Minä en koskaan tekisi noin." "Minä haluan tämän menevän näin." Mutta eikö tämä olekin hullua? Me kaikki olemme erilaisia. Emme voi mitenkään olettaa, että maailma toimii niin kuin me haluamme sen toimivan saatikka, että se toimisi samoin kuin me toimisimme. Palaa nyt mielessäsi niihin asioihin, jotka ovat aiheuttaneet sinussa negatiivisia tunteita viime aikoina ja testaa soveltuuko tämä ajatus niihin tilanteisiin. Veikkaan, että sopii. Näin ainakin minulla. Tämä soveltuu myös esineisiin; Kuinka monesti olet hermostunut kun tietokone ei toimi tai toimii liian hitaasti?

Miten tästä voi sitten päästä eroon? Hyväksy se, että asiat ja ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä, eivätkä ne toimi niin kuin sinä haluaisit! Ajattele esim.: "Hänellä on erilainen tapa toimia, jota en juuri nyt voi hyväksyä, mutta hänellä on siihen oikeus". Jos perheenjäsentesi toiminta suututtaa tai kiukuttaa, muista, että heillä on oma vapaa tahtonsa ja he toimivat omalla tavallaan vaikkei se olisikaan sinun tapasi toimia eikä sinun odotustesi mukaista. Kenenkään tapa toimia ei ole enemmän oikea kuin toisen, on vain erilaisia tapoja toimia (nyt en puhu esim. lapsen kasvatuksesta, tästä myöhemmin lisää, tai lain rikkomisesta, mutta siinäkään ei periaatteessa ole oikeaa tai väärää, on vain lainvastaista toimintaa). Tässä puhun nimenomaan normaalista elämästä, jossa koemme negatiivisia tunteita lähes päivittäin, mutta jotka ovat lähestulkoon turhia "verenpaineen nostattajia". Tämän uuden asenteen omaksuminen voi parhaassa tapauksessa kohentaa terveyttäsi, koska negatiivisten tunteiden tunteminen ja kokeminen on haitallista terveydellesi, koska kehosi reagoi myös fysiikan tasolla mm. vihaasi ja suuttumukseesi. 

Hyväksy, että asiat ovat sellaisia kuin ovat. Ne joihin voit oikeasti vaikuttaa, vaikuta, mutta useisiin asioihin emme voi vaikuttaa. Hyväksy toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat ja anna heidän olla omia itsejään. Tee samoin itsellesi ja omalle toiminnallesi. Parhaiten voit vaikuttaa omaan toimintaasi ja asenteeseesi. Toki, jos toinen esim. loukkaa toistuvasti, voi asiasta sanoa, koska toinen voi taas olettaa sinun olevan samanlainen kuin hän, joka ei loukkaantuisi moisesta. Kun tiedostat tämän, ehkä seuraavalla kerralla et suutukaan niin paljoa kun asiat eivät mene toivomallasi tavalla. Saatat huomata jopa huvittuvasi niistä asioista, joiden takia aiemmin päässäsi "napsahti". Toisten toiminnassa ei ole kyse sinusta vaan heistä itsestään, vaikka toiminta joskus näennäisesti kohdistuisikin sinuun. Huomaat, että toisten toiminnan takia ei kannata menettää omaa mielenrauhaansa. Keskity vain omaan toimintaasi ja ole oma itsesi. 

                      Do not let the behavior of others destroy your inner peace.    
                                                       - Dalai Lama

Erityisherkkyys -heikkous vai vahvuus?

"Älä nyt tuommosesta ala parkumaan."
"Älä ota kaikkee ittees."
"Sä oot ihan liian herkkä."
"Sun pitää vähän kovettaa ittees."
"Sä ajattelet ihan liikaa!"

Kuullostaako tutulle? Onko sinusta tuntunut, että olet outolintu kun reagoit asioihin herkästi? Itse ehdin tuomita itseni lähes toivottomaksi tapaukseksi, ennen kuin törmäsin erityisherkkyyteen. Siitä on viime vuosina puhuttu paljon. Väitetään, että jopa 20% väestöstä on tällaisia erityisherkkiä. Erityisherkkyyden väitetään johtuvan mm. erilaisesta hermorakenteesta. Aiheesta on kirjoittanut mm. Elaine Aron ja Suomessa Janna Satri.

Olen aina ollut jollakin tapaa herkkä, mutta lapseni synnyttyä melkein 8 vuotta sitten aloin kiinnittämään asiaan erityisesti huomiota. Lapsen syntymän jälkeen huomasin herkistyväni yhä enemmän esimerkiksi lukemistani uutisista, jos ne koskettivat lapsia tai eläimiä. Kun aikaa meni, huomasin herkistyväni yhä helpommin erityisesti iloisista, positiivisista ja rakkauden täyteisistä asioista ja lukemistani uutisista.

Elämä on ihmeellistä ja kaunista

Miksi sitten luen itseni tähän erityisherkkien joukkoon kuuluvaksi? Seuraavassa muutamia asioita mainitakseni:

Rakastan kauniita asioita, olivat ne sitten maisemia, tuoksuja, musiikkia, ruokaa jne. Herkistyn kun näen tai kuulen jonkin uutisen (nykyisin erityisesti positiiviset uutiset, jotka koskettavat kaikkea hyvää täällä maapallolla). Onnelliset tai surulliset loput saavat "hanat vuotamaan". En saata katsoa liian väkivaltaisia tai jännittäviä elokuvia enkä lukea murhamysteereitä. Loukkaannun helposti (otan asioita itseeni liian helposti). Aistin ilmapiirin ja toisten tunteita ja imen erityisesti negatiiviset energiat helposti itseeni (ts. jos toinen on huonolla tuulella tai synkkänä, hetken kuluttua mulle tulee paha olo enkä palaudu siitä nopeasti). Tulkitsen ja analysoin toisten puheita todella paljon. Tunnen suurta empatiaa erityisesti kaikkea haavoittuvaa ja avutonta kohtaan esim. eläimet ja lapset. Jos näen jonkun kärsivän minusta tuntuu todella pahalle. Kehoni reagoi helposti negatiiviseen ilmapiiriin tai vaikeaan tilanteeseen (tulee vilu/alan täristä kuin palellessa). En kestä riitelyä sivusta seuraajana saatikka että itse riitelisin. Omasta riitelystä toisten kanssa tulee todella kamala olo myös fyysisesti ja riitely esim. puolison kanssa tuntuu, jos ei maailman, niin suhteen lopulta ja palaudun siitä todella hitaasti. En todellakaan pidä siitä, että minua komennellaan ja käskytetään. Olen hyvin empaattinen kaikkea kohtaan ja haluan nähdä kaikessa/kaikissa hyvää. Näen asioista useita eri näkökulmia ja voin helposti asettua toisen asemaan. Kaipaan yksinäisyyttä, hiljaisuutta ja rauhaa. Ja mitäkö toivon elämältä? World peace and love <3

Lajien välinen ystävyys on upeaa ja koskettavaa.

Voitte kuvitella, että nämä ominaisuudet eivät tee etenkään parisuhteessa elämisestä helppoa. Hyvä asia on se, että nämä asiat on oppinut tiedostamaan. Toki välillä tulee edelleen vaikeita tilanteita, jolloin tuntuu hankalalta olla omissa saappaissaan, mutta sitten pitää vain muistuttaa itseään ja hyväksyä se, että minä olen tällainen ja reagoin näin. Yhä enemmän olen koittanut nähdä herkkyyden hyvänä asiana. Erityisherkkyyden kääntäminen vahvuudeksi on oivallinen tapa tulla toimeen tämän ominaisuuden kanssa. Tästä aiheesta hyvä ja mielenkiintoinen juttu osoitteessa http://www.tut.com/article/details/193-how-to-toughen-up-and-turn-your-sensitivity-into-a-strength/?articleId=193 Sieltä voi myös tilata ilmaisen oppaan The Ultimate Emotional Survival Guide for Empaths and Highly Sensitive Women Who Feel Deeply.

Jos tällä hetkellä seuraa uutisia, tulee mieleen, että maailmassa ei voi olla liikaa herkkyyttä ja lempeyttä. Monet erityisherkät ihmiset ovat rakastavia ja lämpimiä eivätkä halua satuttaa toisia, koska itse tuntevat asioita niin voimakkaasti. Jos maailmassa olisi enemmän tämän kaltaisia ihmisiä, väkivaltaa ja pahuutta olisi varmasti vähemmän. Harva ihminen haluaa tulla satutetuksi ja loukatuksi (toki näitäkin aina on) ja jos kaikilla olisi kyky empatiaan ja asettua toisen asemaan, tekisimme toisillemme vain sitä mitä toivoisimme itsellemme tehtävän. Eikö näin ollen olisi luonnollista että väkivallan teot vähenisivät maailmasta. Ei siis ole ollenkaan paha asia olla herkkä ja levittää sitä muillekin.

Olin jonkin aikaa mukana facebookin erityisherkkien ryhmässä ja sieltä saikin vertaistukea monille asioille. Siellä sai nopeasti oppia, että on paljon ihmisiä, jotka kokevat asioita samalla tavalla. En olekaan yksin. Lopulta kuitenkin päätin erota ryhmästä, koska minulle tuli tunne, että erityisherkkyyttä pidetään selityksenä ja tekosyynä hyvin monille asioille. En halua tehdä asiasta itselleni numeroa vaikka tiedostankin herkkyyteni. En halua, että se on esteenä elämässäni. En halua jäädä surkuttelemaan omaa herkkyyttäni ja antautua sen "uhriksi". Haluan hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja haluan kääntää herkkyyteni vahvuudeksi. Minulla on kyky pehmentää ympäristöä, tuoda siihen herkkyyttä, lämpöä ja rakkautta, tuoda esiin inhimillisiä tunteita ja ajatuksia. Ainoa asia mitä se vaatii, on olla rohkeasti oma itsensä ja antaa herkkyyden näkyä ja tuntua, muttei jäädä sen vangiksi.

Luonto rauhoittaa

Intuitio vai haittaava uskomus?

Useimmissa kohtaamissamme asioissa mielemme luo tilanteesta jonkin mielikuvan, ajatuksen tai tunteen. Jos tilanne on ennestään jollakin tavalla tuttu, reaktioomme usein vaikuttavat aiemmat uskomuksemme, tietoiset tai tiedostamattomat. Jos taas tilanne on täysin uusi, voimme suhtautua tilanteeseen enemmän intuitiolla, vaistolla.

Kun on ryhtymässä johonkin, olisi tärkeää kuunnella sisintään päätöksenteossa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että sisällämme vallitsee (ainakin) kaksi "ääntä". On luontainen ns. intuition ääni, joka perustuu vaistoon, tuntumaan yms. selittämättömään tunteeseen siitä, miten tulisi toimia. Usein sanotaan, että intuitioon (vaistoon) kannattaa luottaa. Omassa elämässäni olen oppinut yhä useammin kuuntelemaan tätä ääntä, koska jos en ole, asiat ovat usein menneet vaikeamman kautta.

Meillä on kuitenkin myös sisäinen ääni, joka on eri asia kuin intuitio. Se on egon ääni, uskomusten ääni. Uskomukset ovat yleensä haitallisia malleja, jotka olemme oppineet lapsuudessamme ja nuoruudessamme ja toimimme, ajattelemme ja suhtaudumme itseemme ja ympäristöömme niiden mukaisesti. Tätä ääntä kuuntelemalla emme todennäköisesti pääse oikeaa paikkaan, tai ainakin tie saattaa olla kivisempi. Tämä ääni herättää meissä turhia epäilyjä pelkoineen ja ennakkoluuloineen. Otan kaksi esimerkkiä erotellakseni nämä kaksi toisistaan.

Esim.1  

Olet kyllästynyt omaan olemukseesi ja haluaisit saada aikaan muutosta. Haluat hieman laihtua ja sen myötä ajattelet saavuttavasi hyviä asioita elämässäsi. Mieleesi tulee lähteä kuntosalille. Sinulla on asiasta halua ja intoa ja sinusta tuntuu, että nyt on oikea aika toteuttaa elämänmuutos. Viime hetkillä kuitenkin mieleesi alkaa tulemaan epäilyjä: "Onko minusta tähän? Olen aina ollut lihava, en usko että pystyn laihduttamaan niin kuin toiset. Miten kehtaan mennä tämän näköisenä kuntosalille? Kaikki tuijottaa ja ajattelevat että mitä tuo läski täällä tekee, eihän se osaa tehdä mitään, lopettaa kuitenkin kohta ja palaa pulla pussinsa ääreen. Tuskin se elämä tästä mihinkään paranee vaikka kuinka kuntoilisin."

Esim. 2

Olet etsimässä uutta työtä. Silmääsi osuu ilmoitus, joka alkaa houkuttelemaan. Se ei tosin ole yhtä hyvin palkattu kuin edellinen työsi, mutta tämä juttu tuntuu hyvälle, omalle. Innostut asiasta mielessäsi. Sillä hetkellä kun pitäisi alkaa tekemään hakemusta, mieleesi alkaa tulvimaan ajatuksia:"Niin mutta eihän tässä tienaa niin hyvin. Onkohan musta tähän? Vaatimuksetkin on aika korkeat, nehän nauraa mulle kun laitan oman surkean CV:ni hakemuksen liitteeksi. Tiedän kyllä että olen hyvä tyyppi, mutta kun mun kokemus on ihan onneton. En mä varmaan osais tehdä siellä mitään. Ei tää varmaan oo hyvä juttu. Parempi pysyä tutussa ja turvallisessa työpaikassa."

Ei varmaan ole vaikea arvata kummastakaan esimerkistä, milloin kyseessä on intuitio ja kummassa ego, vanhat uskomukset, nostavat päätään ja kamalan metelin päämme sisällä peittäen intuitiomme innostuneen äänen. Lopulta egomme on pitänyt asiasta niin suurta meteliä, että luovumme ajatuksesta ja jatkamme samaa vanhaa mallia.

Kuinka sitten erottaa milloin on kyse intuitiosta ja milloin ei-niin-hyvää-tarkoittavasta egosta? Se ei varmasti ole aina helppa, mutta itseään kuuntelemalla ja oppimalla tunnistamaan omia reaktioitaan äänten erottaminen helpottuu. Intuitio on usein innostava ja intuition äänestä kertoo vahva positiivinen tunne. Mieli kirkastuu ja tulee hyvä olo. Toisinaan intuitio voi kyllä myös varoittaa. Silloin sinulle saattaa tulla ikävä tuntemus, mutta et osaa selittää sitä mistään pelosta tai epävarmuudesta johtuvaksi. Tunnet vain, että nyt tämä juttu ei ole hyvä.

Egon ääni taas on kärkäs, mielipiteitä lateleva ja arvosteleva. Silloin kun päässäsi käy kova meteli, voit olla aika varma, että nyt on äänessä egosi. Se rakastaa draaman aiheuttamista ja sitä, että alat ärsyyntymään, pelkäämään, vihaamaan, ahdistumaan, kadehtimaan jne. Se harvoin on rakentava ja oikeaan suuntaan vievä voima. Yleensä ensimmäinen aiheesta tullut ajatus tai enemmänkin tunne, on intuition antama viesti. Sen jälkeen ego alkaa järkeilemään ja keksimään tarinaa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii uuden ihmisen tapaaminen. Useimmiten luomme tapaamastamme ihmisestä mielikuvan ensimmäisten sekuntien aikana (ja sitä vaikutelmaa on vaikea poistaa). Olen huomannut, että kun ihmistä oppii tuntemaan hieman enemmän, ensivaikutelma saattaa muuttua, mutta loppuen lopuksi pidemmän tuntemisen perusteella saa todeta, että ensivaikutelma oli sittenkin oikea, vaikka välillä egomme yrittikin todistella muuta. 

Jos sinulle tulee vahva tunne jostakin asiasta, toimi sen mukaisesti. Mukaan saattaa tulla pelkoa tai ahdistusta, mutta mieti hetki, voisivatko nämä tunteet ja ajatukset olla peräisin uskomuksista joita sinulle on vuosien myötä kertynyt, olitpa niistä tietoinen tai et.

Olen elämässäni huomannut, että intuition mukaisesti toimimalla olen tehnyt oikeita ratkaisuja ja vastoin intuitiota tekemäni päätökset ovat osoittautuneet vääriksi (tai ainakin vaikeammiksi, koska onko mikään tapahtuma loppuen lopuksi väärä. Se tapahtuu minkä pitää tapahtua ja kaikesta voi oppia). Kuuntelemalla aina ns. järjen, eli egon ääntä, monta kivaa asiaa voi jäädä tapahtumatta ja kokematta, koska pelkomme, epävarmuutemme ja ennakkoasenteemme estävät meitä toimimasta. 

Luota intuitioosi ja opettele käyttämään sitä yhä enemmän omaksi hyödyksesi!

Matkakertomus; Hotelli Riu Touareg, Boavista, Kap Verde.

Kotiuduimme viikko sitten Kap Verdeltä. Viikon matkamme kohdistui Boavistan saarelle. Matka oli aikuisten matka, jossa mukana minä, mieheni sekä äitini. Matka oli syntymäpäivälahja äidilleni. Kohde valikoitui aiemman kokemuksen perusteella; kävimme Salin saarella mieheni kanssa vajaa 2 vuotta sitten ja tykästyimme paikkaan kovasti.



Ensin hieman faktaa: Kap Verde on itsenäinen Afrikkaan kuuluva saarivaltio, johon kuuluu yhteensä 15 saarta. Se sijaitsee n. kahden tunnin lentomatkan päässä kanarian saarilta. Lännessä 480 kilometrin päässä sijaitsee Dagar, Senegal. Pääkielenä Kap Verdellä puhutaan portugalia. Rahayksikkö on escudo. Ilmasto on kuuma ja vähäsateinen. Tosin edeltävällä viikolla siellä oli satanut 3 päivää putkeen ja se näkyikin heti luonnossa, joka hieman jopa viheriöi. Muuten sekä Sal että Boavista ovat karuja (mutta mielestäni kauniita) aavikkosaaria. Suurin nähtävyys siellä on varmasti hiekan määrä :)

Miten matka sitten meni?

Matka oli yllätys äidilleni, emmekä missään vaiheessa kertoneet hänelle, mihin olemme menossa. Kerroimme vain mitä ottaa mukaan ja milloin lähdetään. Salaisuus pysyikin melkein viimeiseen asti, jopa lähtöselvitystiskillä, koska kohteena luki Boavista/teneriffa, jolloin äitini luuli ensin olevansa menossa Teneriffalle :) Valitettavasti homma paljastui kalkkiviivoilla, kun passintarkastuksessa tullin mies kysyi "mihin matka?" ja minä hölmö rupesin automaattisesti vastaamaan Kap... enkä Boavista, niin kuin olisi ollut järkevää. No, olihan äidillä jotain aavistuksia ollutkin, joten ei kohde ihan puskista tullut. Lento oli kapteenin sairastumisen vuoksi parisen tuntia myöhässä, koska joutuivat lennättämään uuden kapteenin Ruotsista asti. Hieman harmitti, koska ajatuksena oli että perillä olisi vielä jäänyt hyvin aikaa nauttia päivästä, mutta eipä siitä sen suurempaa stressiä otettu. Edessä oli vajaan 10 tunnin lento, välilasku tehtäisiin Teneriffalla. Perämies kuitenkin kuulutti heti alussa, että koneen raskaan painon vuoksi emme tule pääsemään Teneriffalle asti (minusta tämän olisi voinut kyllä muotoilla toisin, varsinkin jos joukossa on lentopelkoisia! :D), vaan välilasku tehdään Lanzarotelle. Edellisellä Kap Verden reissulla kysyin lentohenkilökunnalta, miksi moinen välilasku, niin syynä on työntekijöiden työaikasäännökset. Sen vuoksi henkilökunta vaihtui välilaskun aikana ja saimme tietysti lisää polttoainetta :)

Matka meni yllättävän nopesti (totta kai perinteiset shampanjat piti lennolla nauttia). Perillä odotti ihanan lämmin (jopa kuuma?!) ilma. Lentoasema oli ihana pieni ja viehättävä, lähes ulkoilma malli. Kap Verden tunnuslause on "No stress" ja tämän aisti heti kentällä. Bussimatka hotellillemme kesti vajaa puoli tuntia. Kun "taajamasta" oli päästy ulos, sen jälkeen puolen tunnin matkalla ei näkynyt yhtään asuintaloa tai juuri muutakaan elämää, vain upeaa, karua maastoa. Niitä katsellessa jokainen ajatus kyllä haihtui, koska ei nähnyt mitään mikä olisi tuonut mieleen mitään :) Hotellimme Riu Touareg sijaitsi keskellä ei mitään, mutta oli vaikuttava näky keskellä aavikkoa. 

Boavistan kansainvälinen lentokenttä. Lähtöaula oli hyvin ilmastoitu.

Tätä maisemaa riitti koko matkan kentältä hotellille.

                                   

Riu Touareg

Hotelliin sisäänkirjautuminen sujui nopeasti ja vaivattomasti. Hotellilla piti maksaa turistivero, joka oli 14€/hlö. Vero on Kap Verden valtion perimä maksu, mutta hotellit perivät sen. Huoneistona meillä oli perhehuone, jossa oli olohuone, makuuhuone ja kylpyhuone. 

Matka oli tietystikin all inclusive, jolloin lompakon pystyi jättämään kassakaappiin periaatteessa koko viikoksi, koska kaikki ruoka ja juoma kuului hintaan. Miksi "tietystikin all inclusive"? Siksi, että ilman tuota täysihoitoa olisimme saaneet juoda merivettä ja syödä hiekkaa :D Hotellilla oli pari pientä kauppaa, mutta muutoin ostos- ja ruokailumahdollisuudet olivat n. puolen tunnin ajomatkan päässä. Meidän lomamme tarkoitus oli heittää aivot narikkaan ja nauttia lämmöstä ja stressittömästä lomasta viikon verran. Tähän tarkoitukseen kohde on mitä loistavin! Aktiviteetti mahdollisuuksia löytyy kyllä hotelliltakin, itsekin kävin vesijumpassa, ulkoilma"jumpassa" ja kuntosalilla. Tarjolla olisi ollut tennistä, erilaisia pelejä kuten petanqueta, dartsia, vesipalloa, rantalentistä... Eli lomasta olisi kyllä saanut hyvinkin aktiivisen jos niin olisi halunnut. Olimme finnmatkojen matkalla ja heilläkin olisi ollut jotain ihan mielenkiintoisia retkiä tarjolla, mutta tällä kertaa jätimme ne väliin ja nautimme vain löhöilystä kirjojen ja virvokkeiden parissa. Tosin, askeleita kertyi päivän mittaan useimpina päivinä lähemmäs 20 000, monena päivänä ylikin, koska hotellialue oli niin iso.

Tässä hotellissa meidän suomalaisten lisäksi oli lähinnä ruotsalaisia, englantilaisia, saksalaisia ja belgialaisia. Olin yllättynyt kuinka rauhallista ja ystävällistä meno oli mm. ruokailuissa, joissa yleensä on jonkinlainen hässäkkä tälläisen väkimäärän mennessä samaan buffaan syömään. Ihmiset olivat todella kohteliaita ja huomaavaisia, ilmeisesti kaikki omaksuneet No Stress -aatteen. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja huomaavaista. Huomasi, että he tekivät työtään sydämestään ja oli kunnia asia hoitaa oma homma parhaalla mahdollisella tavalla. Myös viihteestä vastaava ryhmä teki hommaansa täydellä panoksella. Iltaohjelmien eteen oli nähty todella paljon vaivaa ja lomalle sattunut halloween oli saanut ryhmän todella aktiiviseksi koristeluineen. Tässä työmentaliteetissa olisi varmasti jotain, josta voisi ottaa mallia suomessakin ;)

Yökerho halloween asussa.

Corpse bride?

Meressä uiville kohde olisi ollut hieman pettymys, sillä vaikka merta ja rantaa riitti, aallokko oli kuitenkin niin kovaa, että punainen lippu pysyi tangossa koko ajan ja yhtenä päivänä sitä jopa tehostettiin useilla rantaan asetetuilla viireillä, koska merenkäynti oli niin kovaa. Silloin ketään ei todellakaan päästetty uimaan (koska muina päivinä punaisesta lipusta huolimatta ainakin omasta mielestään taidokkaimmat uimarit olivat vedessä).

Eläinystäviä reissussa riitti. Hotellissa toimi mm. kissakahvila, jossa oli tarjolla kissanruokaa ja vettä. Kissat pentuineen tarjosivatkin kivaa viihdettä leikkiessään hotellialueella. Rannalla taas tapasi paljon suurempia nelijalkaisia, nimittäin lehmiä. Olivat ilmeisesti tulleet päiväksi vilvoittavan merituulen äärelle, koska n. neljän-viiden aikaan lähtivät laumana sisäsaareen päin. Rannalla lehmien ja meren välistä kävellessä mietimme, kumpi olisi ollut pienempi paha; pillastunut sonni vai kuohuava meri... Onneksi lehmät olivat rauhassa ja saimme jatkaa matkaamme menemättä tyrskyihin :)

         

Välillä aurinkotuolille oli tunkua :)

                                         

                                                 Kissakahvilassa tarjoiltiin kissojen kuivamuonaa ja vettä

Rannalla kävellessä sai välillä väistellä lehmiä.

Ravut leikkivät aallokossa hautautuen välillä hiekkaan ja nousten sieltä tyrskyjä vastaan.

Siritystä riitti.

Ei onneksi ollut oman huoneen seinällä ;)

 Ruoka oli loistavaa. Lounasta tarjoiltiin kahdessa buffetissa, illallista yhden buffetin lisäksi 3:ssa teemaravintolassa. Itse söimme huoletta kaikkea (siitäkö lie vatsatauti johtui... ;) ). Kalan ystäville Kap Verde on loistava valinta, koska kalaa oli todellakin runsaasti tarjolla. Kaikkien kalan nimiä ei edes tiedetty, mutta hyviä olivat. Tonnikalaa oli erityisesti ja se olikin todella maukasta. Ensimmäistä kertaa tuli syötyä kokonaisena paistettua tonnikalaa.

Hedelmiä oli ilahduttavasti. Toisinaan oli katettu runsas hedelmäpöytä, mutta valitettavasti kamera oli aina poissa silloin kun se oli katettu.

Täytettyjä avokadon puolikkaita.

Miksi friteeratun omenan kanssa pitäisi tarjoilla joko vaniljajäätelöä, kermavaahtoa tai vanilja-/suklaakastiketta, kun voi laittaa niitä kaikkia! Ja tämä oli valmis annos. Syntistä, mutta ah, niin hyvää!  

Tuorepuristettuja mehuja.

Leikkelepöytä.

Ulkoilmaravintolassa ruoat oli fiksusti "kaapeissa".

Hiekkaleikeistä kiinnostuneille Kap Verde tarjoaa mitä parhaimmat olosuhteet, sillä sitä riitti! Muutamana päivänä teimme kävelyretken pitkin rantaa. Nämä rannat ovat kilpikonnien munimisaluetta, mutta enää ei valitettavasti ollut munimisaika eikä kilpikonnia näin ollen näkynyt.

Ainakaan munimisaikaan rannoilla ei saanut ajella mönkijöillä.

"Katson autiota hiekkarantaa". Ja sitä riitti!

Allasaluetta

Rantabaari

Keskusaukio

Hotellia ja hotellin rantaa.

Hotellia ja hotellin rantaa.

Hotelli Riu Touareg -sisäänkäynti.

Reissu oli kaikinpuolin rentouttava ja kiva. Harmillisesti vain osa seurueesta sairastui loppuviikosta vatsatautiin. Tosin ei onneksi täydelliseen vuodelepoon, mutta sen verran että herkullisista ruoista täytyi kieltäytyä. Minä olin ainoa, joka oli koko loman ajan lähes täysissä ruumiin ja sielun voimissa (vatsavaivat tulivat vasta kotiin päästyä). Koskaan ei voi tietää mistä taudit tulee, varmastikin monen asian summa; kuuma ilma, liian vähän nestettä, liikunta kuumassa, erilainen ruoka, alkoholi... Who knows! Paikka oli kuitenkin todella siisti ja puhdas ja ruoka tuoretta. Voisi mennä uudelleenkin!

Muutamat pienet tuliaiset ostimme hotellin kaupoista ja rannalla olleista kojuista (joita oli n. 5 kpl). Hotellilla kaikki hinnat oli ilmoitettu euroissa ja euroilla myös maksoimme. Emme siis vaihtaneet tai nostaneet laisinkaan paikallista valuuttaa.

Suosittelen kyllä kohdetta lämpimästi! Molemmat reissut Kap Verdelle
ovat olleet tunnelmaltaan oikein kivoja ja meno on ollut todellakin stressitöntä.

NO STRESS! 

Minäkö taiteellinen?! No way! Tai ehkä sittenkin vähän...

Syysloma on nyt takanapäin. Loma meni meidän osaltamme pohjoisessa; mummolassa ja "serkkulassa". Itselläni oli sinänsä mielenkiintoinen reissu, että selkeän tarkoituksellisesti pääsin elämäni ensimmäistä kertaa energiahoitoon. Minulla on jo pitkään ollut tunne, että omat energiani eivät ole ihan kunnossa ja tuntuu kuin jokin tukkisi omaa energiaani. Enkä ollut tässä väärässä. Tukoshan sieltä löytyi. Tuntuu kuin olisin jonkin suuren oivalluksen äärellä, mutta en saa siitä kiinni. Lisäksi tuntuu, että en kykene olemaan niin avoin ja "rajaton" kuin haluaisin olla. Energiahoidon lisäksi sain osallistua Hoitojen päivään Haapavedellä, Karsikkaan koululla. Myös tässä päivässä laitettiin energioita liikkeelle. Nyt teen harjoituksia, jotta saisin tuon oman energiatukokseni poistumaan. Lisäksi minulle selkeni eräs asia, jota tämä teksti ensisijaisesti koskee. 

Olen horoskoopiltani vaaka. Mielestäni vaa'an kuvaus on aina sopinut minuun todella hyvin, mutta eräs asia luonnehtii vaakoja, jonka olen ajatellut menneen kohdallani täysin pieleen: vaakoja pidetään taiteellisina ja luovina. Hah! Minäkö muka taiteellinen?! Kaikki lukuaineet olivat kouluaikana todistuksessa lähes aina ysejä ja kymppejä, mutta kuvaamataito ja käsityöt ontuivat. Vähän olen soitellut pianoa ja hiukan osannut laulaakin, mutta se, mitä olen itse mieltänyt taiteelliseksi tai luovaksi on mennyt minun osaltani ohi (näin olen siis aina ajatellut). Tuntuu, että minulta ei ole koskaan irronnut mitään luovaa, olen aina ollut sääntöjen noudattaja ja jopa reseptejäkin noudatan kirjaimellisesti. Uusin oivallus lähti liikkeelle jo ennen kuin menin energiahoitoon. Edellisellä viikolla tajusin, että rakastan kirjoittamista! Olen aina pitänyt päiväkirjaa, välillä vähemmän aktiivisesti, mutta aina se on pysynyt elämässäni. Viime vuosina olen kirjoittanut hyvinkin paljon ajatuksia, väliin tietokoneelle, väliin kirjoihin ja kansiin. Viime vuonna minulle syntyi ajatus blogin kirjoittamisesta ja tämän homman aloitin siis tämän vuoden alussa. En välttämättä tuo ajatuksiani voimakkaasti esille keskustelutilanteissa, vaikka ajatuksia (usko tai älä) minulla tuntuu olevan vaikka muille jakaa. Nyt oivalsin, että kirjoittaminen on aina ollut minun tapani käsitellä ajatuksia ja myös tunteita siinä mukana. Se on helppoa ja mukavaa. Viikonloppuna sitten sain "viestin", että minun elämäntehtäväni löytyy taiteista ja ihmisten välisestä kommunikoinnista. Asiat loksahtivat hieman kohdilleen ja oivalsin, että minun täytyy jatkaa kirjoittamista ja löytää ehkä erilaisia kanavia sen toteuttamiseksi. 

Kirjoittamiseen liittyy myös lukeminen. Olen kuullut humoristisesti, että opin ennemmin lukemaan kuin puhumaan, koska ilmeisesti aloin puhumaan aika myöhään, mutta lukemisen taas opin jo reilusti ennen kouluun menoa. Lukeminen on aina ollut vahvasti osa elämääni. Olen aina rakastanut kirjoja. Koulussa oli ihanaa saada uusia kirjoja ja haistella niiden uutta tuoksua. Yhä edelleen kirjakauppa on yksi lempikaupoistani ja käteni suorastaan syyhyävät kun pääsen kirjojen äärelle. Samoin kirjasto on ollut yksi suosikki paikoistani (ja nyt olen löytänyt kirjastoauton!). Tälläkin hetkellä yöpöytäni notkuu kirjoista ja minulla saattaa olla monta kirjaa yhtäaikaa luettavana (kuva alla). Viime vuosina olen lukenut yhä enemmän ns. itsensä kehittämiseen liittyvää kirjallisuutta samoin kuin yleisesti fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta ja varsinainen kaunokirjallisuus on jäänyt vähemmälle. Joskus saatan vaihtelun vuoksi lukea jotakin kepeää romantiikkaa (kukapa meistä ei kaipaisi lisäromantiikkaa elämäänsä ;) ).

Yöpöytäkirjallisuutta hallitsee tällä hetkellä Dr. Wayne W. Dyer. Dyerin poismenon kunniaksi ajattelin lukaista vähän enemmänkin hänen tuotoksiaan.

Teksti siis on kuulunut vahvasti elämääni tavalla tai toisella, mutta en ole yhdistänyt sitä mitenkään taiteisiin tai luovuuteen, ennen kuin nyt. Nykyään internetin ihmeellisenä aikana myös tekstin jakaminen on helpompaa kuin koskaan. Ei tarvitse välttämättä painaa lehteä tai kirjaa, jotta saa omat ajatuksensa ja tuotoksensa julki. Tiedän, että mitä enemmän ajatuksiaan tuo julkisesti esille, sitä enemmän ihmiset myös muodostavat mielipiteitä, niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Mutta tämä on minulle myös opin paikka. Minä olen ainoa, joka näissä saappaissa kulkee ja jos jollakin on tarve arvostella ajatuksiani ja toimintaani, olkoon niin, koska tiedän etten voi koskaan miellyttää kaikkia ja ajatukseni eivät ole kaikkien mieleen. Mutta ne ovat minun ajatuksiani, minulle annettuja ja minun tehtäväni on tuoda ne esille. 

Tässä kirjoittamisen inspiraatiossa olen uudistamassa myös kotisivujani. Uusilla sivuillani tarkoituksenani on tuoda esille yhä enemmän ajatuksia ja vinkkejä, joilla jokainen voisi edes hieman parantaa omaa hyvinvointiaan. Itse odotan innolla, että sivut valmistuvat. Toistaiseksi vanhat sivut (ja myöhemmin uudistuneet) löytyvät osoitteesta www.noorarepo.net 

Havaintoja unen merkityksestä

Aamulla lenkillä ollessani mietin unta ja sen merkitystä omassa elämässäni. Voisin sanoa, että ennen kulunutta vuotta en ole asiaa sen suuremmin ajatellut. Nukuin, kun nukkua täytyi. Sen verran tiesin, että yleensä olen ollut huono nukahtamaan ja unta on saanut odotella välillä pitkiäkin aikoja. Muutaman ajan jakson muistan elämästäni kun uni on tullut paremmin ja olen nukahtanut mm. television ääreen. Mutta nämä jaksot ovat olleet harvinaisempia. Nykyään kuitenkin tiedostan enemmän omasta nukkumisestani ja unestani. Tämä on auttanut löytämään itselleni sopivan unirytmin ja sen lisäksi olen oppinut, että useampi asia elämässäni on kytköksessä uneen.

Tullessani lenkiltä, törmäsin facebookissa juuri unesta kirjoitettuun blogitekstiin, joka löytyy tekstin lopussa olevasta linkistä.

Koska uniasia tuli tällä tavalla esille kahdesti saman aamupäivän aikana, ajattelin jakaa muutaman ajatuksen asiasta itsekin.

Mitä sitten aamulenkillä ajattelin? Mietin, että ihmiset tekevät todella paljon töitä öisin tai sitten tietokoneen ruutua tuijotellaan muuten vaan yömyöhään. Hetken aikaa jo ajattelin, että pitääkö minunkin alkaa tekemään hommia myöhään illalla, sehän on ihan normaalia. Mutta sitten palasin taas havaintoihin, joita olen itsestäni viimeaikoina tehnyt ja päätin, että yövalvominen ei ole minun juttuni. Jääköön sitten jotain tekemättä tai olenpa sitten jonkun mielestä huono ja saamaton ihminen kun en valvo yömyöhään töitä tehden, mutta minä haluan nukkua! Eikä kyse ole vain halusta, vaan minä TARVITSEN unta riittävästi selvitäkseni normaalista elämästä motivoituneena ja innostuneena ja nauttiakseni elämästä. Toki, nukkuminenhan ON yksi parhaista asioista elämässä, vaikka se nyt jonkun mielestä onkin "hukkaan heitettyä aikaa"...

Havaintoja, joita olen tehnyt omaan nukkumiseeni liittyen:

1. Opiskellessani oikeustieteellisessä, minulla ei ollut HAJUAKAAN unen merkityksestä omassa jaksamisessani. Heti kun otin tenttikirjan käteeni ja luettuani pari aukeamaa, kirja alkoi valumaan otteesta ja uni tuli silmään. Ja tämä oli normaalia silloin! Toki ajattelin, että uneliaisuus johtuu suhteellisen tylsästä tenttikirjallisuudesta, kun esim. luin prosessioikeuden kirjaa, hohhoijaaa! (tämä ei varmaankaan auttanut asiaa)

2. Silloin kun on huolia ja murheita, oikeasti nukkuu huonommin. Erityisesti jos niitä murheita miettii sängyssä siinä vaiheessa kun mieli pitäisi hiljentää ja valmistautua nukkumaan, unelle saa sanoa hyvästit ainakin muutaman tunnin ajaksi. Lisäksi yöheräily ja hikoilu on normaalia siinä tilanteessa. Yöhikoilu ja yöllinen pissaamisen tarve saattaa olla kytköksissä stressihormoni kortisoliin, joka aiheuttaa noita ikäviä yöllisiä vaivoja ja unen laatu on silloin todella heikkoa. Silloin on tärkeää päästä stressin lähteestä eroon mitä pikaisimmin. Tästä voi syntyä oikea noidankehä: stressi -> huonosti nukuttu yö -> huolet suurenee väsyneenä -> vielä enemmän stressiä -> vielä huonommin nukuttu yö jne...

3. Silloin kun olon tuntee turvalliseksi ja onnelliseksi, unen saanti helpottuu huomattavasti.

4. Kun yönsä on nukkunut heräämättä, aamulla on oikeasti pirteä olo ja saattaa herätä jo ennen kellon soittoa.

5. Hyvin nukutulla yöllä on ihan uskomattoman suuri vaikutus kaikkeen toimintaan päiväsaikaan.

6. Ei ole normaalia olla väsynyt päivällä. Jos näin on, sillon on hyvä palata edelliseen/edellisiin öihin ja tarkastella unen laatua. Toki vireyteen vaikuttaa  myös muut seikat, kuten ravinto ja liikunta.

7. Säännöllinen yöuni on aivan loistava tapa pitää itsensä virkeänä päivästä toiseen. Olen lukenut, että tärkein aika nukkua on klo 22-02 (en muista mistä lähteestä tämä tieto on, mutta joku sitä on tutkinut). On siis väliä sillä, milloin nukkuu. Vaikka nukkuisi 8 tuntia yössä, vierystila on erilainen jos nukkuu esim. klo 02-10 tai klo 22-06. Olen huomannut tämän itse. Jos illalla valvoo myöhään ja vaikka aamulla saisikin nukkua pitkään, olo on ihan erilainen kuin jos menee ajoissa nukkumaan.

8. Säännöllinen uniaika on hyvä pitää viikonloppunakin (osaltaan se tapahtuu automaattisesti). Tämä auttaa saamaan kaiken irti viikonlopun palautumisesta ja uusi viikko alkaa oikeasti levänneenä.

9. Jos yöt ovat huonoja tai lyhyitä ja aamulla/päivällä/illalla tuntee normaalia suurempaa väsymystä, tämän huomaa mielialassa. Tämän olen hoksannut sitä kautta, että kun mielessä alkaa pyörimään negatiiviset ja jopa ahdistavat ajatukset, on kyse siitä, että olen väsynyt. Jos siis on mahdollista, kannattaa mennä nukkumaan kun olo on enemmän negatiivinen kuin positiivinen ja oman elämän ongelmat alkavat yhtäkkiä suurentua, vaikka todellisessa tilanteessa ei ole tapahtunut mitään muutosta. Tämä on yksi selkeimmistä havainnoistani viime kuukausien aikana.

10. Väsyneenä ei jaksa innostua mistään ja monet asiat tuntuvat raskaille. Väsymyksen ei tarvitse olla edes niin suurta, että tiedostaisi olevansa väsynyt. Mutta kun havaitsen näitä fiiliksiä, mietin millainen edellinen yöni oli ja kuinka väsyneenä heräsin aamulla. Ja tsädäm! Yleensä löytyy selkeä yhteys. Seuraavana yönä tiedän jälleen panostaa nukkumiseen.

11. Väsyneenä ei jaksa lähteä liikkumaan eikä miettiä syömisiään ja kaikenlaista herkkua tekee mieli. Jo yksistään tämä seikka vaikuttaa painonhallintaan. Ja jälleen, nukkumalla säännöllisemmin ja enemmän, tämäkin kuoppa ylitetään.

12. Jos haluaa nukahtaa suht nopeasti ja vieläpä nukkua hyvän, katkeamattoman yön, ajatusvirta on opittava sammuttamaan nukkumaan mennessä. Muuten se huutelee niin kauan kuin haluaa ja varmasti estää sinua nukahtamasta. Uskon, että mm. tähän perustuu tv:n ääreen nukahtaminen: kun katsoo televisiota, omaa ajatustyötä ei ole (mieti miten tv:n katselu laiskistuttaa aivoja!) ja unen saanti helpottuu. Kun siitä havahtuu ja menee sänkyyn nukkumaan, useimmat sanovat, että "ei se uni tietenkään sitten enää tule". Tämän taas uskon johtuvan siitä, että mitä pidempi matka sohvalta on sänkyyn (sisältäen wc-käynnit, valojen sammuttamiset yms.), sitä skarpimmaksi mieli tulee ja ajatuksia alkaa virtaamaan, joka taas estää unen tulon. Siirtymisen pitäisi siis tapahtua mielen hiljaisuuden vallitessa.

13. Ruutujen tuijottaminen liian myöhään hidastaa unen tuloa. Tämän olen jälleen huomannut selkeästi. Pahinta kaikista, on ottaa tabletti sänkyyn ja surffailla netissä juuri ennen nukkumista. Ei varmasti tule uni! Laitan siis vähintäänkin tietokoneen, tabletin ja kännykän pois viimeistään tuntia ennen nukkumaan menoa. Televisiolla en ole huomannut olevan yhtä suurta vaikutusta (paitsi jos katsoo jotakin liian jännittävää), mutta mielellään vältän sitäkin.

14. Joskus saadessani päivällä jonkin suuren oivalluksen, olen niin innoissani ja ideoita syntyy niin paljon, että mieli on vaikea hiljentää illalla. Silloin on hyvä kirjoittaa mieleen tulleet asiat paperille ja jättää homma yön yli hautumaan ja toivoa, että ideoita syntyy vielä seuraavanakin päivänä :) Mutta toisaalta, näitä hetkiä on niin harvoin, että jos tästä syystä uni jää joskus vähemmälle, siitä tuskin on haittaa, jos vastapainoksi saan paljon uusia ideoita :)

15. Unen saantia auttaa, kun rentouttaa kehon ja ajattelee kivoja asioita, esim. unelmia ja tavoitteita. Ajateltavat asiat eivät saa olla liian intensiivisiä, kuten tarkkoja suunnitelmia, koska se pitää mielen skarppina ja uni ei tule. Höyhenen keveät ajatukset auttavat!

Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan säännöllistä yöunta. Mene nukkumaan klo 22-23 (viimeistään). Pidä säännöllistä unirytmiä jonkin aikaa (vähintäänkin useita viikkoja) ja tarkkaile, miten tämä vaikuttaa esim. edellä mainitsemiini asioihin sinun kohdallasi. Pidä vaikka päiväkirjaa. Kirjaa aamulla heti herättyäsi ylös, kuinka koet nukkuneesi yön, heräilitkö ja kauanko nukuit. Olitko virkeä herätessäsi jne. Oman yöunen tarvetta (pituutta) on hyvä testata erityisesti silloin, kun aamulla ei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan.
Minulla meni kauan havaitessani näitä asioita, mutta se on ollut palkitsevaa; tiedän, että kunnolla nukuttu yö auttaa moneen ongelmaan :)

Tässäpä vielä aiemmin mainitsemani linkki "olet idiootti jos et nuku":

http://www.hannakaisaraninen.com/blog/2015/10/7/olet-idiootti-jos-et-nuku

Mitä koulu opettaa lapsillemme?

Mitä koulu opettaa lapsille?
Se opettaa mm. lukemaan ja laskemaan, kirjoittamaan ja kuuntelemaan, vieraita kieliä, historiaa jne... Se opettaa myös tottelemaan, unohtamaan luovuuden, tekemään asiat niin kuin kaikki muutkin tekevät ja unohtamaan oman tavan tehdä asioita.

Koulussa on paljon hyviä asioita. On aina ollut. Mutta olisiko aika muuttaa asioita. Olisiko aika muuttaa tapaa jolla koulussa opetetaan, koska muukin maailma muuttuu ympärillämme. Emme voi toimia tietyissä asioissa samoin kuin on kymmeniä vuosi toimittu, jos muut asiat muuttuvat. Sitä kutsutaan sopeutumiseksi, kun muutamme omaa ajatteluamme ja toimintaamme ympäristöön paremmin sopivaksi.

Esimerkki tosi elämästä: Lapsi tekee läksyjä ja kysyy neuvoa. Aikuisena näen asioita jo hieman eritavalla ja neuvon; "minun mielestäni asian voisi tehdä noin, mutta en tiedä miten teille on koulussa opetettu". Sen jälkeen kun olin lauseen sanonut, se alkoi samantien kuulostamaan varsin hullulle. Siis, vaikka tiedän että tietyllä tavalla tehtynä (yksinkertaisesti esim. jokin kirjaimen tai numeron muoto, onko numerossa seitsemän viiva vai ei ja tehdäänkö numero yksi sakaralla vai ilman!) asia olisi yhtälailla oikein, en uskalla mennä neuvomaan lastani, koska en tiedä kuinka se koulussa vaaditaan tehtäväksi, ja lopputuloksena on "rangaistus" lapselle kun tekee tehtäviä väärin. Siis täh? Jokin asia ei nyt oikein täsmää! Eikö tärkeintä ole, että asia opitaan, jokainen tyylillään? Ja vaikka jokin yksityiskohtainen asia jäisikin oppimatta, olisiko sekään maailmanloppu? Maailma on täynnä nippelitietoa eikä kukaan voi oppia niitä kaikkia. Mutta kuka määrittelee sen, mitkä niistä olisi tiedettävä ja mielellään vielä osattava ulkoa? Eikö voisi olla lapsen itsensä päätettävissä, mistä haluaa oppia enemmän. Tähän annetaan mahdollisuus oikeastaan vasta peruskoulun jälkeen, kun voi hakeutua mieleiseensä kouluun. Peruskoulussa on hyvä opettaa perustaidot, joilla pääsee eteenpäin ja se on loistava paikka esitellä pääpiirteissään lapsille eri aihealueita, jotta lapsi tietää mitä kaikkea maailmassa on. Erityisen tärkeää olisi kuitenkin opettaa elämän taitoja, minimissään niitä asioita joilla ihminen "selviää" elämästä ja mikä vielä parempaa, niitä taitoja joilla terveyttä (niin mielen kuin kehon terveyttä) pidetään yllä ja kohennetaan. Taitoja, joilla saavutetaan upea elämä. Taitoja, joita jokainen ihminen tarvitsee elääkseen vähintäänkin ns. hyvää peruselämää, eli ihmissuhdetaitoja, ongelmien käsittelyä, kykyä kohdata ja käsitellä vaikeita asioita, taitoa mennä tavoitteitaan ja unelmiaan kohti. Tässä vain muutama mainitakseni.

Entäs sitten koulun "säännöt". Koulusta tuli mm. ohjeistus, jonka mukaan yli viikon kestävä "oma loma" ei ole suotavaa. Siis vaikka koulussa istumisen sijasta lapsi saisi rutkasti kokemusta vaikkapa kahden viikon ulkomaanmatkalla, kokemusta, jota koulussa ei opi koskaan (konkretiaa eri maiden ympäristöstä, kulttuurista ja kielestä muutamia mainitakseni). Koulussa opetetaan teoriaa ja kirjasta nähtävät kuvat ovat vain kuvia. Mutta jos asioita ei koskaan näe konkreettisesti, asia jääkin teorian tasolle. Oma loma ei ole suotavaa, vaikka pulpetissa istumisen ja asioiden ulkoaopettelun sijaan lapsi käyttää tuon ajan luomalla suhteita oikeisiin, koulun ulkopuolella oleviin ihmisiin ja näkemällä oikeaa elämää ja maailmaa. Siis sitä paikkaa mihin koulunpenkistä siirrytään. Se, mitä koulussa opitaan noiden poissaolojen aikana, ei voi olla niin suurta ja mahtavaa, että ne missaamalla loppu elämä on pilalla. Tässä on tietysti vastuuta myös aikuisella, että niitä samoja asioita käydään läpi sitten kotona, ettei kouluun palattua lapsi ole ihan pihalla siitä missä mennään.

Totta kai ymmärrän, että järjestyksen ylläpitämiseksi tiettyjä sääntöjä on oltava ja jottei meno koulussa sekä opettajan työ kävisi ihan kaaosmaiseksi. Mutta jos niitä sääntöjä rikkoo satunnaisesti, tai tekee asioita hieman eritavalla, ei se saisi olla lapselle kauhun ja pelkäämisen paikka. Asia josta heti joutuu arestiin. Uskon, että koulussakin jyvät erottuvat akanoista hyvin pian ja opettaja näkee kenellä on oikeasti vaikeuksia ja joka tarvitsee apua. Sellaisen oppilaan kohdalla asia on eri. Mutta puhun nyt suuresta osasta lapsia, jotka varmasti tekevät parhaansa, mutta he tekevät myös virheitä. Näistä "virheistä" ei mielestäni saisi rangaista suhteettomasti. Tarvitseeko niistä edes moittia. Korjata aina saa, se on selvää. Mutta asiasta ei saisi tehdä sellaista numeroa, että lapsi alkaa pelkäämään virheitä, myöhästymistä, luovalla tavalla toimimista jne. Lapset ovat erilaisia, jotkut oppivat hitaasti, jotkut nopeasti. Toiset oppivat lukemalla, toiset kuuntelemalla ja toiset tekemällä. Tämä erilaisuus pitäisi ottaa enemmän huomioon. Toivoisin kouluihin enemmän luovuutta ja vapautta (niissä puitteissa mitä se on mahdollista) ja inhimillisyyttä.

Olen koittanut opettaa lapselleni mm. sen, että ajoissa oleminen on tärkeää (tähän sisältyy toisten ja toisten ajan kunnioittamista), mutta vaikka joskus myöhäistyisikin koulusta, ei se ole maailman suurin juttu. Sitten myöhästyy. Ei siitä kannata ottaa stressiä (niin kuin äiti on tehnyt). Itse olisin toivonut, että joku olisi opettanut ottamaan koulunkäynnin, ja sitä myötä myös elämän, rennommin. Se, että saa kokeista 9 ja 10 ja istuu kuin tatti oikeaan aikaan koulussa, ei kerro tulevaisuudesta oikeassa elämässä kovinkaan paljon. Olisin toivonut, että koulussa olisi opetettu ainakin seuraavia asioita:

• Elämässä tarvitaan omaa kykyä ajatella
• Käytä luovuutta
• Ole rohkea ja tee omia päätöksiäsi (itsenäisyyttä)
• Kunnioita itseäsi, toisia ihmisiä sekä ympäristöäsi
• Vaikka kunnioitatkin toisia voit silti tehdä asioita omalla tavallasi, toisten mielipiteistä välittämättä 
• Pidä huolta itsestäsi, jotta voit pitää huolta toisista
• Meidän tehtävämme on auttaa toisiamme, toisten auttaminen ei ole sinulta pois
• Yhdessä toimimalla ja hyvällä yhteistyöllä pääsemme pitkälle
• Usko itseesi, kykyihisi ja mahdollisuuksiisi
• Virheet ja epäonnistumiset kuuluvat elämään ja ovat jopa välttämättömiä ihmisenä kehittymisessä
• Numerot todistuksessasi eivät kerro paljoakaan sinusta tai tulevasta elämästäsi. Oikeastaan ne kertovat vain siitä, kuinka paljon olet jaksanut lukea (numerot kertovat siis lähinnä mielenkiinnostasi ko. aihetta kohtaan ja tätä kautta sinnikkyydestäsi, tai omassa tapauksessani siitä luulosta, että hyvät numerot tuovat onnellisen ja menestyvän elämän)
• Kuinka käsitellä vaikeita asioita 
• Sinnikkyydellä ja tahdolla pääsee pitkälle
• Positiivisuus luo positiivisuutta ja negatiivisuus negatiivisuutta
• Sen sijaan että keskittyisit siihen mitä toiset tekevät tai jättävät tekemättä, kiinnitä huomiota siihen mitä sinä itse teet tai jätät tekemättä. Se vie sinua eteenpäin. 
• Toisten arvostelu ja tuomistseminen kertoo vain jotain sinusta itsestäsi, ei tuosta toisesta ihmisestä

Kaikesta tästä kirjoittamastani huolimatta arvostan sitä, että meillä jokaisella lapsella on mahdollisuus oppia lukemaan ja kirjoittamaan ja että koulujärjestelmä on noin hieno. Mutta se ei katso sitä, etteikö muutosta voisi tapahtua. Tuota hienoa järjestelmää voisi käyttää enemmän siihen, että ihmiset oikeasti voisivat maassamme hyvin ja oppisivat ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja toisista ihmisistä ja ympäristöstä ja jättää sen nippelitiedon opiskelun vähemmälle. Joka haluaa siitä oppia lisää (vaikka jokaisen taivaalla näkyvän tähden nimen), on siihenkin annettu mahdollisuus lukemattomina jatkokoulutusmahdollisuuksina (mikä sekin on todella upeaa ja mahdollista kaikille suomalaisille).  

Roolit ja vanhemmuus -mitä vanhemmuus on?

Meillä on elämässämme useita eri rooleja. Ne eivät kuitenkaan kerro siitä, mitä me todellisuudessa olemme. Ulkoiset olosuhteet antavat meille vain tietyn leiman ja näin olemme tietyn ammatin harjoittajia, miehiä, naisia, puolisoja, vanhempia jne.  Sisimmässämme olemme kuitenkin kaikki samanlaisia. Jos meidät laitettaisiin kaikki alastomina autiolle saarelle, eikä kukaan saisi puhua mitään siihen astisesta elämästään ja unohdetaan vielä ulkoiset sukupuolen tunnusmerkit, olisimme aika paljaita. Ei pelkästään alastomuuden vuoksi, vaan siksi, että meillä ei ole mitään niitä rooleja, joita normaali elämässä olemme. Olemme kaikki tasavertaisia keskenämme. 

Nyt haluan pohtia erityisesti vanhemmuutta roolina. Joskus tuntuu, että jotkut ottavat vanhemmuuden liian vakavasti. Tottahan toki vanhemmuus on ”vakava” asia ja siihen liittyvät velvoitteet täytyy hoitaa, mutta oletko koskaan ajatellut, että me emme omista lapsiamme? Meillä on etuoikeus antaa elämä ”lapsillemme”, siirtää heille meidän perimämme ja saattaa heidät elämän alkuun. Kun lapsi on maailmassa, meillä on etuoikeus saada huolehtia juuri näistä lapsista, antaa heille turvaa ja rakkautta, ohjata ja opettaa heitä hyvään elämään. Mutta me emme omista heitä, niin kuin emme omista ketään muutakaan. Meillä on etuoikeus solmia elämän kestävä suhde näihin lapsiin, myöhemmin aikuisiin. Vaikka ulkoiset olosuhteet tuovat aikuinen-lapsi suhteeseen eriarvoisuutta mm. sen vuoksi, että aikuisilla vain on enemmän tietoa ja taitoa tässä näkyvässä maailmassa, syvällä sisimmässämme olemme kuitenkin samanarvoisia. Meidän tulisi kunnioittaa lapsia samalla kun ohjaamme heitä, kuunnella heitä ja antaa ”olemisen” aikaa eikä vain "kasvattavaa" aikaa. Tässä kasvattava aika on sitä, kun lapseen kohdistamamme huomio kuulostaa seuraavalta: ”pese hampaasi”, ”pue vaatteet”, ”ei noin saa tehdä”, ”sinun täytyy tehdä näin”, ”tule syömään” jne. Olemisen aika taas on hetkessä olemista lapsen kanssa, kuuntelemista, tasa-arvoista yhdessä oloa lukien, pelaten, leikkien, rakkauden antamista jne. Tämä olemisen aika on erityisen tärkeää. Silloin kun huomaamme olevamme lasten kanssa enemmän kasvattavina, tiedämme, että vanhemmuus roolina on ottanut meistä vallan. Silloin pitäisi hellittää ja oivaltaa, että lapset oppivat käytännön asioita vähemmästäkin. Toki joskus tulee varmasti tunne, että mikään ei mene perille, mutta loppuen lopuksi kaikki asiat opitaan aikanaan, silloin kun on oikea aika. Sana kasvattaminen on sinänsä harhaanjohtava, sillä lapset kyllä kasvavat kasvatti heitä tai ei, mutta ohjaamalla ja opastamalla heitä voimme vaikuttaa mihin suuntaan kasvu tapahtuu. Ennen puhuttiin holhoojasta, nykyään huoltajasta. Tämä on kehitysaskel, koska sana holhooja viittaa nimenomaan holhoamiseen, ylihuolehtivaisuuteen ja kontrollointiin. Huoltaja taas on ihminen, joka huoltaa ja hoitaa lasta.

Nykyään on yhä enemmän lapsia, jotka eivät saa omilta vanhemmiltaan asianmukaista hoitoa ja hoivaa, mutta myös niitä lapsia, jotka kasvavat rakastavien aikuisten kanssa, vaikka nämä eivät ole lasten biologisia vanhempia.  Tällöin vanhemmuus ei ole riippuvainen siitä, oletko siittänyt ko. lapsen vai et. Vanhemmuus on valinta. Voit ryhtyä vanhemmaksi synnyttämällesi lapselle tai sitten et. Toisaalta voit taas ryhtyä vanhemmaksi lapselle, joka ei kanna sinun geenejäsi. Vanhemmuus on etuoikeus, sillä silloin meillä on mitä parhain mahdollisuus vaikuttaa tulevien sukupolvien toimintaan, mutta emme kuitenkaan saa käyttää tätä oikeutta väärin, vallan välikappaleena. Täytyy myös muistaa, että emme myöskään voi tehdä lapsistamme kaltaisiamme, kopioita itsestämme. Lapsi täytyy nähdä toisena ihmisenä, hän on vain pienempi kooltaan ja hieman vajavaisempi tiedoiltaan kuin aikuinen. Mutta heissä on valtava voimavara ja energia, josta valitettavasti aikuiset latistavat suurimman osan. Rajoittamalla liikaa lapsen vapautta, luovuutta, energiaa, ja uskoa itseen, teemme hallaa heidän tulevaisuudelleen ja samalla koko yhteiskunnalle.

Luonto opettajana

Sen sijaan että rajoitamme lapsia, meidän täytyy ohjata heitä suuntaamaan energiansa ja luovuutensa oikeaan suuntaan. Totta kai lapselle täytyy asettaa rajoja, mutta kannattaa miettiä mitkä rajat ovat tarpeellisia ja hyödyllisiä lapsen tulevaisuuden kannalta ja mitkä taas on asettanut vain oman mukavuutensa vuoksi. Kun tulee tietoiseksi omasta toiminnastaan, alkaa huomaamaan, milloin vanhemmuus on ottanut vallan ja on samaistunut vanhemmuuden rooliin liiaksi. Olemme niin paljon muutakin kuin vanhempia ja lapset ovat muutakin kuin vain meidän lapsiamme.